Te joilla kaksi lasta: esikoinen poika ja kuopus tyttö

Tähän asti olleet toistensa parhaat kaverit.

Mutta omasta kokemuksesta tiedän että ohimenevä ilmiö.

keksi muuta huonoa puolta kuin sen, että vaatteita ei voi kierrättää yhtä paljon sisarusten välillä kuin jos olisivat samaa sukupuolta. Lelujakin tulee hankittua enemmän, kun poika ja tyttö sattuvat tykkäämään aika eri tyyppisistä leikeistä.



Mutta ovat keskenään suht hyvää pataa, nahistelevat tietysti, mutta myös hihittelevät ja leikkivät kahdestaan paljon.

Minulla on 12- ja 10 vuotiaat.



Joo, osaavat käydä toistensa hermoille, tuntevat toisensa läpikotaisin. Niin hyvässä kuin pahassa. Nyrkit ei yleensä heilu (kuten itse muistan tapelleeni veljeni kanssa) mutta olisiko poika ollut noin kolmen kun se kävi leikkipaikalla toisen pojan kimppuun huutaen "älä katso mun siskoo!"



Että repii siitä :) Innolla odotan, kun poikien murrosikä alkaa noin 2 vuotta tyttöjä myöhemmin, eli tällä matematiikalla samaan aikaan...

Ei mitään huonoa olla huomattu :)

Paljon ovat leikkineet yhdessä vuosien varrella.

Yhdistelmä toimii varsinkin näin päin että poika vanhempi. Tyttö tykkää myös poikien leikeistä ja leluista kun veli opastaa. Ei välttämättä toimisi toisinpäin tällä ikäerolla.

ersoonat ratkaisee, ei muu.

jossain vaiheessa ekan ikävuoden aikana. Kun olivat vähän isompia, nuorempi siinä 3v. paikkeilla alkoivat leikkiä paljon keskenään. Riitelivät paljon ja leikkivät paljon. Nyt koululaisina on omat kaverit

Mulla on 2v vanhempi veli. Paljon tapeltiin, etenkin kouluiässä mutta oli myös leikkiseuraa, ainakin silloin pienempänä. Nyt aikuisina ihan asialliset välit, ei kuitenkaan mitenkään läheiset.

Aina olen ollut vähän kateelinen kavereille, joilla on sisko. Se sisko kun tuntuu monelle olevan läheisin ystävä.

Meillä leikkivät pienempinä yhdessä paljon. Murrosiässä tuli asteittainen vieraantuminen, joka on jatkunut nyt aikuisiässä, valitettavasti.

Ei mitään yhteistä, eivät ole koskaan tykänneet toisistaan.

Harvemmin muodostuu niin läheistä suhdetta kuin siskoksilla tai veljeksillä.

Pojilla on harvemmin vahvaa hoivaviettiäkään pikkusisaruksia kohtaan (toki poikkeuksiakin on).

Murrosikä on tosiaan pitkälti samaan aikaan.

Monille muodostuu suorastaan vihasuhde tuolloin. Parasta kun näkevät toisiaan mahdollisimman vähän siinä iässä, paljon harrastuksia yms, eikä pakoteta toistensa seruaksin pitkille mökkilomille tms.

ersoonat ratkaisee, ei muu.

Meillä poika 6v. ja tyttö 2v. Kinaa on todella paljon, joskin osaavat kyllä leikkiä yhdessä myös. Harvoin, mutta osaavat kuitenkin.

Noilla kahdella vain on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteen ikäeron vuoksi, että en voi sanoa, että heistä olisi seuraa toisilleen. Vaikka olisivat samaa sukupuolta, tilanne olisi luultavasti tuollainen siltikin.

ersoonat ratkaisee, ei muu.

Meillä poika 6v. ja tyttö 2v. Kinaa on todella paljon, joskin osaavat kyllä leikkiä yhdessä myös. Harvoin, mutta osaavat kuitenkin.

Noilla kahdella vain on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteen ikäeron vuoksi, että en voi sanoa, että heistä olisi seuraa toisilleen. Vaikka olisivat samaa sukupuolta, tilanne olisi luultavasti tuollainen siltikin.

että poika on todella suojelevainen siskoaan kohtaan. Ulkona ollessa varsinkin.

Mulla on 2v vanhempi veli. Paljon tapeltiin, etenkin kouluiässä mutta oli myös leikkiseuraa, ainakin silloin pienempänä. Nyt aikuisina ihan asialliset välit, ei kuitenkaan mitenkään läheiset.

Aina olen ollut vähän kateelinen kavereille, joilla on sisko. Se sisko kun tuntuu monelle olevan läheisin ystävä.

Miehelläni on 2v nuorempi veli, jotka eivät oikeastaan ole toistensa kanssa tekemisissä ollenkaan.

ersoonat ratkaisee, ei muu.

Kasvatuskin voi vähän vaikuttaa. Poika oli alle 2v, kun pikkusisko syntyi. Markkinoitiin uusi tulokas pojalle, että poika sai itselleen siskon ja yritetään edelleen välttää sisarkateuden syntymistä.

Lapset 10 ja 8. Tyttö lyö joskus suutuspäissään, poika ei koskaan (tai ehkä ihan pienenä, en muista). Poika on se herkkä ja auttavainen, tyttö se uhkarohkea itsepäisyys.

ja ovat todella läheisiä. Iät 14 ja 6.

Meillä on neljä lasta, joista kaksi vanhinta ovat poika ja tyttö. Nämä kaksi ovat olleet pienestä asti kuin paita ja peppu, toistensa parhaita kavereita ja riitelevät todella harvoin.



Lisäksi meillä on kaksi nuorempaa tyttöä, jotka riitelevät lähes jatkuvasti. Toiseksi nuorin on jostain syytä todella huomionhakuinen ja mustasukkainen luonne, jolle nuorin sisarus on kuin tikku silmässä.

Älä suotta! Mulla on myös sisko ja veljeni on silti läheisin mulle!

Poika 11 v ja tyttö 9v. Joskus harvoin osaavat sopuisasti pelata jotain, mutta useimmiten eivät tunnu sietävän toisiaan ollenkaan.

Sen jälkeen elämä on ollut enemmän tai vähemmän tappelua, nälvimistä ja muuta kinastelua. Ja tätä se kuulemma on sitten vielä seuraavatkin 5 vuotta.