Kuinka vanhaksi kestit asua opiskelija-asunnossa tai kommuunissa

[quote author="Vierailija" time="05.01.2013 klo 10:49"]

asuu omassa omistusasunnossaan? Mun vanhin lapsi opiskelee Vaasan yliopistossa ja sen tuttavapiirissä varmaan joka toisella on oma omistusasunto koska moni tekee joka tapauksessa töitä sen verran että opintoraha pienenee ja sitten taas on idioottimaista maksaa isoa vuokraa kun voi lyhentää lainaa samalla rahalla ja samalla kerryttää omaa varallisuuttaan. Meillä ei ole varaa moiseen mutta olen tosiaan ymmärtänyt että se on hyvin yleistä nykyisin. Kun kävin lapsen opiskelijakämpässä niin en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että parkkipaikalla oli vain pari, kolme vuotta vanhoja Mersuja, Audeja, Bemareita ja kaupunkimaastureita. Mun työkaveri vitsailikin mulle kahvilla, että missään - lukuunottamatta Wärtsilän inssien parkkia Runsorissa - ei näe yhtä uusia ja hienoa autoja kuin Palosaaren opiskelijakämppien parkissa.

[/quote]

EIHÄN TÄMÄ VOI OLLA TOTTA

21

22v asti

Ekan yliopistovuoden asuin vuokralla ja sen jälkeen ostin oman asunnon.

Muutin pois kuukausi valmistumisesta.

Sitten muutin alivuokralaisasuntoon ja 23 v naimisiin.

kun muutin mieheni kanssa yhteen. Meillä oli ihana solu, kämppikseni olivat opiskelukavereitani. Meillä oli niin hauskaa yhdessä, että oikeasti vähän jopa harmitti muuttaa sieltä pois, mutta kaikki loppuu aikanaan. Vieläkin nähdään, kymmenen vuoden jälkeenkin, vähintään kerran kuussa, ja töiden puolesta tietenkin silloin tällöin myös.

Taisin olla 27 v. kun muutin pois.



Silloinkin asuin solussa vain olosuhteiden pakosta ja jonotin koko ajan yksiötä. En usko, että solussa tai kommuunissa asuminen olisi sopinut minulle missään elämänvaiheessa.

Ekan yliopistovuoden asuin vuokralla ja sen jälkeen ostin oman asunnon.

Oli superkiva asunto ja kivat kämppikset!

pitikö sun sanoa, että ekan opiskeluvuoden jälkeen isukki osti sulle asunnon? ;)

Mieheni muutti vasta myös meille asumaan.



Voisin asua kommuunissa loppuelämäni.

Sitten muutin yhteen poikaystävän kanssa, joten oli varaa muuttaa pois opsikelija-asunnosta.

Ekan yliopistovuoden asuin vuokralla ja sen jälkeen ostin oman asunnon.

jos on säästöjä ja ottaa lainaa ja hankkii asunnon?

Ekan yliopistovuoden asuin vuokralla ja sen jälkeen ostin oman asunnon.

jos on säästöjä ja ottaa lainaa ja hankkii asunnon?

ulkomailla opiskelija-asuntolassa 3kk, se riitti. Onneksi muuten on ollut oma kämppä...

pitikö sun sanoa, että ekan opiskeluvuoden jälkeen isukki osti sulle asunnon? ;)

Mun vanhemmat on pienituloisia ja mulla on neljä sisarusta, ei niillä olis ikinä ollu varaa ostaa asuntoa. Mut mä olin vuoden työssä lukion jälkeen ja asuin kotona ja huomasin ekana opiskeluvuonna että vuokraan menee samat rahat kuin lainanlyhennykseen. tottakai jouduin kituuttamaan, mutta sitten kun lopetin opinnot niin asuntojen hinnat oli pompanneet ihan taivaisiin ja sain hyvän myyntivoiton ensiasunnostani.

Mieheni muutti vasta myös meille asumaan.

Voisin asua kommuunissa loppuelämäni.

Joko niin, että olisi rivari/kerrostaloyhtiö, jossa naapurit ois enemmän kuin naapureita. Olisivat "kämppiksiä". Tai sitten ihan oikaesti tosi isossa talossa kommuunityyppisesti, mutta haluaisin etät meillä (perheelläni siis) olisi kolme omaa huonetta. Tai että olisimme "syntyneet" siihen, jolloin lapset eivät olisi tottuneet omiin huoneisiinsa.

asuu omassa omistusasunnossaan? Mun vanhin lapsi opiskelee Vaasan yliopistossa ja sen tuttavapiirissä varmaan joka toisella on oma omistusasunto koska moni tekee joka tapauksessa töitä sen verran että opintoraha pienenee ja sitten taas on idioottimaista maksaa isoa vuokraa kun voi lyhentää lainaa samalla rahalla ja samalla kerryttää omaa varallisuuttaan. Meillä ei ole varaa moiseen mutta olen tosiaan ymmärtänyt että se on hyvin yleistä nykyisin. Kun kävin lapsen opiskelijakämpässä niin en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että parkkipaikalla oli vain pari, kolme vuotta vanhoja Mersuja, Audeja, Bemareita ja kaupunkimaastureita. Mun työkaveri vitsailikin mulle kahvilla, että missään - lukuunottamatta Wärtsilän inssien parkkia Runsorissa - ei näe yhtä uusia ja hienoa autoja kuin Palosaaren opiskelijakämppien parkissa.

Mieheni muutti vasta myös meille asumaan.

Voisin asua kommuunissa loppuelämäni.

Haaveilen kommuunityyppisestä asumisesta. Joko niin, että olisi rivari/kerrostaloyhtiö, jossa naapurit ois enemmän kuin naapureita. Olisivat "kämppiksiä". Tai sitten ihan oikaesti tosi isossa talossa kommuunityyppisesti, mutta haluaisin etät meillä (perheelläni siis) olisi kolme omaa huonetta. Tai että olisimme "syntyneet" siihen, jolloin lapset eivät olisi tottuneet omiin huoneisiinsa.

Tosin tarvitaan ehkä isompi talo kuin tämä, jos kaikki alamme lisääntyä. Vielä tila riittää vallan mainiosti, mutta ei ehkä sitten kun lapset olisivat isompia.

Onneksi kaikki kämppikseni tai "perheeni" haluavat samaa, joten eiköhän tässä joku ratkaisu keksitä kun aika koittaa.

- Nro 12