Vitsi mä sain taas hävetä äitiäni
Hänet oli myös kutsuttu anopin ja appiukon luokse viettämään joulua kun isäni kuoli vuosi sitten. Äitini on olevinaan niin "fiiniä" että, mutta pureskelee ruokansa suu auki, puhuu ruoka suussa, puhuu toisten päälle, puhuu meidän lapsista niin kuin he eivät itse kuulisi esim. "Eikö SE syö enää??" vaikka lapsi on pöydässä! Ei mitään käytöstapoja, ihan pihalla mitä ruokaa kuuluu ottaa missäkin järjestyksessä jne. Myöntäisi ihan reilusti, että on juntti, mutta kun pitää ESITTÄÄ niin räikeästi superhienoa! Mies ja appivanhemmat sekä minä että lapset hallitsimme kauniit käytös- ja pöytätavat, osaamme keskustella puhumatta toisten päälle ja lapsiakin osataan puhutella ihan suoraan. Puhumme aina henkilöistä "hän"-sanaa käyttäen ja siksi tuo SE särähtää ainakin mun korvaan ja pahasti. Onneks ei ole tarvinnut asua edes samassa kaupungissa kun tuo akka viimeiseen 20 vuoteen...
Kommentit (12)
Joo vähän karskit käytöstavat, mutta eipä tuo nyt ole tärkeintä ihmisessä, eikä mikään syy akatella ja olla iloinen toisessa kaupungissa asumisesta. Omasta äidistäsi puhut.
Eri asia jos haukkuisi muita, kiroilisi rajusti, juopottelisi, ei välittäisi perheestään tms.
"se" on ihan tavallinen tapa puhua kolmannesta persoonasta puhekielessä. Oletko nainut itseäsi hienompaan sukuun ja nyt häpeät taustaasi? Kuulostaa kamalan jäykältä että pöydässä on jouluruokia mutta niitä ei saa ottaa haluamassaan järjestyksessä.
nyt tavisihmiset on sulle niin juntteja että. Voin kertoa että ainoa juntti olet sinä.
Taidat kyllä olla provo, ei kai kukaan noin typerä ole?
häpesin sitä joskus, tänä jouluna vain ikävöin.
Ja totta on, että olen nainut miehen paljon hienoimmista piireistä kuin mistä olen itse lähtöisin. Muutin heti pois kotoa kun siihen mahdollisuuden sain, häpesin vanhempiani aina jo lapsesta asti!!! Kaiken olet joutunut opettelemaan ja löytänyt sen mikä itse olen. Mä olen kai ihmishirviö koska ajattelen vain, että onneksi sentään isäni on jo kuollut. Äitiä en koskaan ikävöi. Vaikka koitan välillä soittaa ja kysellä kuulumisia niin joka puhelinkedkustelun jälkeen olen vain pahalla tuulella. Äitini EI ole koskaan KUUNNELLUT muita ihmisiä. Vaikka kysyykin, että mitäs sulle, niin kun olen vastannut pari ekaa sanaa lauseesta kysyy hän jo ihan jotain muuta tai alkaa selostamaan omia asioitaan. Ja tämä alkanut jo lapsuudessa. Joten jos mä tunnen nyt ylemmyyttä niin se johtuu siitä, että mä osaan kuunnella ihmisiä, olen aidosti kiinnostunut heistä ja jos joskus en olekaan niin esitän edes kiinnostunutta. Mua ällöttää puhuminen ruoka suussa ja se, että ollaan olevinaan niin helvetin hienoa vaikka alkeellisimmat käytöstavat ei ole edes hallussa!!! AP
kun tulet tänne kirjoittamaan äidistäsi tuolla tavalla.
Minä taas koen niin, että aikuinen voi myös irrottautua vanhemmistaan siinä määrin, että voi tarkastella heitä myös ulkopuolisen ihmisen näkökulmasta, eikä vain riippuvaisen ja tarvitsevan lapsen näkökulmasta.
Ja silloin voi tulla myös kiusallisen tietoiseksi heidän puutteistaan, varsinkin jos ne on räikeitä.
Ap:n tapauksessa äiti ei loukannut ketään, mikä on hyvä asia. Mutta teennäisyys on myös kiusallista. Joten ymmärrän ap:ta varsin hyvin.
Todennäköisesti yhtenä ap:n pointtina on myös se, että ap on itse joutunut aikuisena opettelemaan käytöstavat ikään kuin ulkoa opiskellen, sillä niitä ei ole annettu "sisään kasvatettuina" kodin perintönä. Joten ap:ta kiukuttaa, että hänen äitinsä ei halua nähdä samaa vaivaa, vaikka opettelu on yhtä mahdollista äidillekin.
tosin veikkaanpa että tää oli vaan huono provo!
olet...kuka nyt puhekielessä viljelee tutuistaan ja omaisita puhuessaan hän-sanaa? REEEPPSSS!
aloittajaa!!
Mulla ihan sama juttu.Äitini on junteista juntein ja leikkii aina hienoa ja parempaa ihmistä!
En pidä oikeastaan mitään yhteyttä,koska en pysty! Tulen aina vihaiseksi satunnaisten puheluiden jälkeen,koskaan ei kuunnella mitä meille kuuluu,aina vaan MINÄ,MINÄ!!
Johtuukohan sitten huonosta itsetunnosta tai jostain alemmuuskompleksista,mutta eipä tunnu häntä itseään häiritsevän.
Joten VOIMIA AP,et ole yksin! :D
muhitte hyvyydessänne, kun otitte poloisen mukaan joulunviettoon.