Millaisia olivat ne lapsille annetut "huonot lahjat", jotka teitä harmittaa?

Lapsi sai lahjaksi vanhan, paljon käytetyn, likaiseksi pinttyneen froteepyyhkeen. Siinä oli paljon pitkäksi venyneitä langannousuja. Lahjan antaja oli kirjaillut lapsen nimikirjaimet pyyhkeeseen.

Se oli aika karu lahja. Pyyhe on hyvä lahja, mutta ei silloin kun se on elinkaarensa lopussa.

Toivoin ledejä ja sitte ku tuli syntymäpäivä nii en saanutkaan niitä ja nyt oon huonolla tuulella enkä uskalla kertoo vanhemmille

En muista yhtään "huonoa" lahjaa lapsille. Varmaan vähemmän innostavia ja jotkut on hajonneet nopeasti, muttei ole jäänyt mieleen mitään sellaista, jota voisi arvostella.

Oli se silti helppoa lasten ollessa pieniä. Kaikenlaisia kivoja leluja tmv. Nyt teini-iässä toiveet on läkähdyttävän kalliita. Tänäkin jouluna toinen sai mopoauton ja toinen kalliin pelikoneen. Nämä siis nyt poikkeuksellisen kalliit, mutta vuosi sitten kumpikin sai iPhonen. Mitään ei saa enää halvalla, koska lapsilla on kaikki ns. halvalla ostettava jo valmiiksi. Tytönkin vaatekappi pullistelee vaatteita, ei niitä tarvi yhtään lisää. Jos on tarve uusille tennareille tai takille, niin se ostetaan heti. Ei odotella jouluun.

- Meluisat lahjat, tyyliin rumpu, epävireinen piano, cheerleader-huiskat joita ei saa sammutettua

- Miljoona pientä osaa sisältävät koottavat härpäkkeet, joista iso osa palasista katoaa jo pakettia avatessa ja joihin tallatessaan saa jalkapohjaansa avohaavan

- Jättikokoiset lahjat, tyyliin pallomeri

- Miljoonannet värikynät

- Haisevat likaiset epäluotettavat kirppislöydöt

- Kaikki mitä sitten joka kerta kyläillessä etsitään tuntikausia naama norsun vituilla "kun ei lahjaa arvosteta"

- Väärän ikäkauden tavarat, joita annettaessa kytätään miksi lapsi "ei ilakoi", kun saa kaksivuotiaana kolmeosaisen historiateoksen tai teininä muovailuvahaa - huonosti kasvattuja!

Minulla on aivan yks hailee vaikkei niitä lahjoja annettaisi ollenkaan, mutta en jaksa sitä stressiä, mikä siihen lahjojen antamiseen liittyy. Siis siihen kyttäämiseen lasten ilmeistä, siihen että niitä aina meillä ollessa etsitään, siihen että selän takana kiukutellaan kun "taaskaan ei kelvannut" vaikkei kukaan ole sellaista sanonut, siihen että niistä lahjoista kilpavarustellaan muiden kanssa ja niistä kuulustellaan lapsia.

Jotain tosi outoja lautapelejä, joita alle 6-vuotiaan on mahdottoman vaikea pelata. Nyt ne täyttävät vain kaappia. Lisäksi isokokoiset lahjat, jotka myös täyttävät lastenhuonetta, on kurjia. Esim. saimme alelaarista jonkin sormilla pelattavan mini-minigolf-radan, jossa on kuitenkin isoja osia. Tätä ei pelaa kukaan ikinä, mutta onpahan nyt taas turhaa roinaa kaapit täynnä eikä lapsi luopuisi millään mistään.