Mitä ajattelet kauniista ihmisistä? Entä jos ovat
Kommentit (3)
minusta saattaa tulla heidän harras ihailijansa. En tiedä miksi, jokin siinä ulkoisessa kauneudessa on niin kiehtovaa. Toisaalta jos en tiedä ihmisestä mitään muuta kuin että hän näyttää kauniilta, niin kuin eräästä naisesta töissä vähän aikaa sitten, toivoisin kovasti että pääsisin vähän tutustumaan. Ehkä siksi, että naisten kauneus herättää minussa rumana naisena luontaista pelkoa ja ehkä vihaakin, ja haluaisin mahdollisimman pian löytää sellaisesta naisesta jonkin miellyttävän piirteen, jonka perusteella voisin lakata tuntemasta oloani uhatuksi ja pitää häntä mieluummin ystävänäni.
Toisaalta, jos ihminen on luonteeltaan inhottava, niin minulle on yksi ja sama miltä hän näyttää. Inhottava mikä inhottava.
Joskus monta vuotta sitten elin aviokriisiä, olin onneton ja ruma kuin mikäkin zombie.
Olin paikassa X jossa oli myös tavattoman kaunis, aivan mielettömän kaunis nainen. Hän oli kuin koru. Keräsi katseita, kaikkien, ja iltasella kun tanssit alkoi, imuroi miehiä. Minä olin todellakin ruma seinäruusu vierellä.
Myös hänen tyttärensä oli tavattoman kaunis.
Olin kateellinen. Ajattelin että hän on tyhmä ja pinnallinen.
En muista miksi aloimme jutella.
Kauneuden lisäksi hän oli empaattinen, fiksu, rakastava ja huolehtiva äiti.
Tottakai olin kateellinen.
Työpaikallani oli nuori lääkäriopiskelija, mies. Komea kaveri, naisilla pyöri sukat jalassa. Älyttömän fiksu, soitti jossain bändissä, ajoi rättärillä, seurusteli nätin tytön kanssa, suhde tuntui olevan hyvä. Mutta sen lisäksi hän oli myös hyvä tuleva lääkäri ja empaattinen, lämmin ihminen.
Työkaveri sanoi, että oli hieno näky kun nuori lääkärinalku kutsui odotustilasta vanhan eläkeläismiehen vastaanotolle, veteraanin. Se kohtaaminen, miten se nuori kaveri kohteli kunnioittavasti vanheaa miestä.
Mutta sitten tunnen näitin nuoren tytön, on älykäskin. Hoikka, kaunis, pitkäsäärinen, menestyy koulussa. Ja niin itsekäs, omahyväinen, täynnä itseään, niin ilkeä ja inhottava. "se on kaikille ilkeä, se puhuu kaikista ilkeästi" kuittasi hänen entiset luokkakaverit tytöstä. Ja miten osasi kiusata pienempiä serkkujaa, kun aikuisen silmä ei nähnyt. Kun näki, leväytti silmänsä suuriksi "emmä tarkottanut" leikki viatonta, iso ihminen, mutta vanhempansa uskoivat.
Ja miten epävarma, koko ajan arvosteli muita, vertasi itseensä; tuolla on huonommat vaatteet ja rumemmat hiukset ku mulla..
Joskus sen kauneuden alla on ihan oikea oikea ihminen, joskus on pelkkä kuori.
ja samaan aikaan kadehdin. Mietin miten voisin muuttaa itseäni enemmän heidän kaltaisekseen.