Elän yksinäisyydessä, vaikka olen avioliitossa. Mitä mieltä?
Mies on töissä toisella paikkakunnalla, kotona viikonloppuisin. Anoppi asuu lähettyvillä, hänen kanssaan tullaan hyvin juttuun, ja ollaan yhteyksissä useita kertoja viikossa. (Ikäroa meillä on yli 30 vuotta).
Yritämme saada lasta. Se on vain kestänyt kauan, johtuen tästä elämäntilanteestamme.
Itse olen myös töissä, teen usein pitkää päivää ja olen iltaisin melko väsynyt, arki menee ihan perusasioiden hoidossa. En ehdi/jaksa harrastaa.
Haluaisin saada lapsia. Elämä tuntuisi siten jotenkin merkityksellisemmältä.
Välillä tunnen itseni todella yksinäiseksi, ja elämä tuntuu raskaalta, ja aivan mielettömältä.
Yleisesti olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen elämääni.
Miltä elämäni kuulostaa?
Kommentit (3)
Yksin avioliitossa
15vuotta yhdessä, neljä lasta ja silti niin yksin.
Kas kun sattui :)
Mekin olemme olleet yhdessä 15 vuotta, siitä aviossa tosin vasta parisen vuotta. Meillä ei ole tosin lapsia.
Ei kannata hylätä ystäviä
Asun melko syrjäisellä maaseudulla. Kaikki ystäväni asuvat vain sen verran kaukana, että näemme liian harvoin.
Minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni, ja lähteä useammin ystäviä tapaamaan.
Kaikilla ystävilläni vain on lapsia, joten elämämme ovat niin erilaisessa tilanteessa tällä hetkellä. Tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi.
Toivottavasti saisimme lapsia, ja mahdollisimman pian.
15vuotta yhdessä, neljä lasta ja silti niin yksin.