Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävää, kun ujoutta ei ymmärretä
20.12.2012 |
Miksi sitä on niin vaikea ymmärtää? Ryhmässä/uusien ihmisten seurassa hiljainen ihminen ei välttämättä ole samanlainen joka paikassa. Hiljaisuus/arkuus ei tarkoita huumorintajuttomuutta, tyhmyyttä tai henkistä tylsyyttä. Vähän tylyä ehkä, mutta ei ilkeyttäkään. On toisaalta ihan ok ja ymmärrettävää, että jos ei itse näe tietyn ihmisen koskaan pahemmin avaavan suutaan tai tyyppi ei keskustele juuri minun kanssani, niin kuvailisin ihmistä "hiljaiseksi hiirulaiseksi".
Ärsyttävää, kun olen todella ujo ja sosiaaliset tilanteet on hankalia ja ahdistavia mulle. Olen kuitenkin nauravainen ja hölisevä ystävieni seurassa, koska voin olla oma itseni ja möläytellä typeriäkin juttuja, huumorintajukin on samanlainen. Toisinaan onnistun jutustelemaan uusienkin ihmisten kanssa, mutta en vaan jaksa niitä kummeksuvia katseita, ilmeisesti en vaan osaa mitään tyhjänpäiväistä jaarittelua (ja liian henkilökohtaiset asiat taas aiheuttavat niitä outoja katseita).
Rasittavaa, kun saa aina jokapuolelta kuulla, että "se (minä) on sellainen hiirulainen, puhuuko se koskaan mitään?" "se on sellanen outo ja hiljanen" "osaako se edes nauraa"....
-Nainen -84.
Kommentit (13)
No aika ikävästi sinusta on puhuttu kuullesi. Ei ole hyvää käytöstä.
Omasta puolestani voin kyllä sanoa, että todella hiljaiset ihmiset ovat välillä aika ahdistavaa seuraa, kun tuntuu, että pitää itse "vetää keskustelurekeä" koko ajan.
Kepeä jutustelu on kyllä taitolaji. Kannattaa lukea uutisia ja seurata säätä, niin monesti voi panna merkille asioita, josta voi rupatella ilman vaivautuneisuuden tunnetta.
Olen itsekin samaa mieltä siitä, että hiljaiset ihmiset voivat olla ahdistavaa seuraa. Itsellä on parhaat mahdollisuudet rentoutua, jos toinen osapuoli on rento ja lämmin hölöttäjä, silloin en itse mieti liikaa sanomisiani.
Inhoan kaikenlaista small talkia, se tuntuu niin teennäiseltä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin ujostelen ajoittain. Jos kanssani samaan pöytään tulee ujon oloinen tyyppi joka ei lämpene jutusteluun, pyrin olemaan hissukseen. Aina ei hiljaisuudenkaan tarvitse olla ahdistavaa. On taito osata olla joskus kahdestaan puhumatta mitään :) kaikkien ei tarvi höpöttää ja se on ihan ok.
Muistan miten joskus koulussa tehtiin sellainen juttu luokassa, että jokaisesta piti kirjoittaa joku positiivinen adjektiivi lappuun ja sitten lopuksi kaikki sai itse sen lapun.
Melkein jokainen oli kirjoittanut mun lappuun hiljainen. Kyllä meinasi itku tulla.
Olisihan siihen voinut kirjoittaa vaikka ystävällinen, iloinen tms. Kun mun mielestä mä olen myös sellainen, vaikka en äänessä paljon olekkaan.
Iän myötä olen alkanut uskaltaa puhua enemmän, mutta mun ongelma on se etten oikeasti osaa olla paljon äänessä. Mä en vaan keksi mitään juteltavaa. Toki yritän paljon, jotta en vaikuttaisi niin kamalan hiljaiselta. Välillä se vaan on tosi vaikeaa ja uuvuttavaa. Mä en vaan osaa :(
Silti viihdyn ihmisten parissa, työni on hyvin sosiaalista. Tulen hyvin toimeen muiden kanssa, olen ystävällinen, hyvä kuuntelia, pyrin myös kertomaan muille itsestäni jotain.
Ystävien ja perheen kanssa pysty puhumaan mitä tahansa, eikä tuota vaikeuksia keksiä juttelemista.
Yksi työkaveri sanoi mulle kerran, että sä olet niin rauhallinen. Musta se oli kivasti sanottu.
Silti tiedän, että varmasti minusta on puhuttu seläntakana ja ihmetelty hiljaisuutta, en vaan jaksa enää välittää
Iän myötä olen alkanut uskaltaa puhua enemmän, mutta mun ongelma on se etten oikeasti osaa olla paljon äänessä. Mä en vaan keksi mitään juteltavaa. Toki yritän paljon, jotta en vaikuttaisi niin kamalan hiljaiselta. Välillä se vaan on tosi vaikeaa ja uuvuttavaa. Mä en vaan osaa :(
Silti viihdyn ihmisten parissa, työni on hyvin sosiaalista. Tulen hyvin toimeen muiden kanssa, olen ystävällinen, hyvä kuuntelia, pyrin myös kertomaan muille itsestäni jotain.
Ystävien ja perheen kanssa pysty puhumaan mitä tahansa, eikä tuota vaikeuksia keksiä juttelemista.
Yksi työkaveri sanoi mulle kerran, että sä olet niin rauhallinen. Musta se oli kivasti sanottu.
Silti tiedän, että varmasti minusta on puhuttu seläntakana ja ihmetelty hiljaisuutta, en vaan jaksa enää välittää
Mulla taas kyllä juttua riittää, mutta on vaikea erottaa, miten henkilökohtaista juttua voi tuttujen ihmisten kanssa selittää. Siispä olen sellainen kiusallinen höpöttäjä välillä, jonkun muun suusta vastaavat jutut olisivat ehkä hauskoja ja antaisivat mukavan vaikutelman - mussa vaan on jotain epämiellyttävää, että on oikeastaan ihan sama mitä sanon tai olen sanomatta, mun seurassa ei viihdytä kuitenkaan.
Mutta toisaalta olen onnekas, kun elämässä on edes pari ihmistä, joiden seurassa saan nauraa ja räkättää vatsan kipeäksi (:
ap
Ne joilla on pokkaa meuhkata, niitä kuunnellaan
ja ne saavat kaikki jutut läpi!
Olen samanlaisessa tilanteessa.
Eristäytyminen on keinoni, paitsi sitten kun on pakko
mennä suurempiin kokoontumisiin, otan diapamin:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihminen voi olla hiljainen vaikkei olisikaan ujo.
itsekin olen jollain tapaa ujo ja arka, mutta yritän koko ajan päästä yhä enemmän sinuksi sen asian kanssa. jos koet, että sosiaaliset tilanteet ovat ahdistavia, niin kannattaisi tehdä jotain sen eteen että ne ovat vähemmän ahdistavia. omasta kokemuksesta tiedän ettei se ole helppoa, mutta ei se myöskään ole mahdotonta.
joissain tilanteissa olen myös sanonut uusille ihmisille ihan suoraan, että olen vähän ujo, yrittäkää olla välittämättä siitä tai älkää tulkitko ujouttani välinpitämättömyydeksi tai tylyydeksi. sekin usein jo helpottaa. tsemppiä sulle!
ihminen voi olla hiljainen vaikkei olisikaan ujo.
Tätä aina hoen! Itse olen mielestäni ujo, ja sen takia monissa tilanteissa hiljainen. Huvittavinta on se, että vaikka puhua pälpättäisin miten paljon, silti sieltä vaan tulee aina se "se on niin hiljainen aina" :D Mulla ei kai ole senkään vertaa karismaa tai mitä lie, että kukaan rekisteröisi mun sanomisia millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihminen voi olla hiljainen vaikkei olisikaan ujo.
Tätä aina hoen! Itse olen mielestäni ujo, ja sen takia monissa tilanteissa hiljainen. Huvittavinta on se, että vaikka puhua pälpättäisin miten paljon, silti sieltä vaan tulee aina se "se on niin hiljainen aina" :D Mulla ei kai ole senkään vertaa karismaa tai mitä lie, että kukaan rekisteröisi mun sanomisia millään tavalla.
Mulla taas kyllä juttua riittää, mutta on vaikea erottaa, miten henkilökohtaista juttua voi tuttujen ihmisten kanssa selittää. Siispä olen sellainen kiusallinen höpöttäjä välillä, jonkun muun suusta vastaavat jutut olisivat ehkä hauskoja ja antaisivat mukavan vaikutelman - mussa vaan on jotain epämiellyttävää, että on oikeastaan ihan sama mitä sanon tai olen sanomatta, mun seurassa ei viihdytä kuitenkaan.Mutta toisaalta olen onnekas, kun elämässä on edes pari ihmistä, joiden seurassa saan nauraa ja räkättää vatsan kipeäksi (:
ap
mulla on usein ihan samanlaiset fiilikset (olen siis 8). välillä kun yritän objektiivisemmin ajatella, niin ymmärrän kyllä ettei oma juttuni niin erilaista ole kuin muidenkaan höpötys, mutta jotenkin silti koko ajan on sellainen tunne, että on muiden mielestä omituinen höpöttäjä. ehkä ujous tosiaan aiheuttaa sen, ettei onnistu luomaan sellaista hyvää ensivaikutelmaa: omat läheisimmät ystäväni ovat sellaisia, jotka ovat tutustuneet minuun pitkällä aikavälillä (esim. kämppis, jonka kanssa asuin samassa asunnossa melkein neljä vuotta, ja joitain koulu- ja harrastekavereita johon olen vähitellen tutustunut vuosien varrella). haluaisin olla sellainen mukava, rento ja avoin tyyppi johon olisi helppo tutustua ja joka kutsuttaisiin bileisiin ensimmäisenä, mutta valitettavasti sellaista musta ei taida koskaan tulla. mutta kuten sanoit, saamme olla onnekkaita että on sentään ihmisiä jotka ovat nähneet ujoutemme taakse :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n tulee aina se "se on niin hiljainen aina" :D Mulla ei kai ole senkään vertaa karismaa tai mitä lie, että kukaan rekisteröisi mun sanomisia millään tavalla.
Ja tämä tekee helposti entistä hiljaisemmaksi. Kun yrittääkin jotakin sanoa niin puhutaan päälle. Mulla ei ole niin suurta tarvetta olla äänessä, että huutaisin kilpaa muiden päälle. Siispä olen usein hiljaa kun en jaksa taistella että joku kuuntelisi. Ja kun sanonkin jotakin, niin tuntuu ettei ketään kiinnosta, päätellen myös siitä ettei mun sanomisia muisteta ollenkaan. Siis paljon tulee tilanteita tyyliin "ai mitä, pitääkö se tehdä noin, ei mulle vaan oo kerrottu" vaikka mä olisin juuri kertonut.
Olen näkymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä missä narsismi jms. Etkö sitä ymmärrä? Ujoudessa ei ole mitään söpöä tai tavoittelemisen arvoista. Ujous on vamma. Ujous on myös sosiaalisesti äärimmäisen rasittavaa ja jopa itsekästä. SE vetää huomiota aivan samalla tavalla kuin ekstroverttiys. Kyllä tasapainoinen ihminen jolla on kaikki kotona on jostain siltä väliltä. Yököttää tuo ujojen paapominen ja itsekkyys. Lopettakaa nyt edes aikuisena tuo höpötys. Pohjimmiltaan siinäkin on kyse häiriintyneestä sosiaalisen vallan käytöstä.
No aika ikävästi sinusta on puhuttu kuullesi. Ei ole hyvää käytöstä.
Omasta puolestani voin kyllä sanoa, että todella hiljaiset ihmiset ovat välillä aika ahdistavaa seuraa, kun tuntuu, että pitää itse "vetää keskustelurekeä" koko ajan.
Kepeä jutustelu on kyllä taitolaji. Kannattaa lukea uutisia ja seurata säätä, niin monesti voi panna merkille asioita, josta voi rupatella ilman vaivautuneisuuden tunnetta.