Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys särkee sydämen..
19.12.2012 |
On niin kurjaa olla yksin, sinkkuna jo vaikka kuinka monta Joulua. Ei ole ollenkaan hauskaa olla sisaruksista ainoa, joka ei löydä kumppania. Se kaikkein lapsirakkain ja kypsin suhteeseen, silti aina yksin. Surettaa enkä tiedä kuinka monta vuotta jaksan näin. En ole edes kolmeakymmentä, mutta monta Joulua ja muuta juhlapyhää itkenyt kohtaloani.. Tuntuu niin epäreilultakin ja väärältä :( Kerron nyt teille, koska tämä painaa, enkä osaa sitä läheisilleni sanoa näin. Joka vuosi tuska tuntuu pahemmalta ja alan ajatella, että en ehkä ikinä löydä kumppania tai saa perhettä.. :(
Kommentit (6)
... älä luovuta, yritä uudestaan :)
Älä ole surullinen. Se voi olla jo huomenna, kun tapaat jonkun tärkeän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin erosin vuosi sitten ja tuntuu ettei sitä oikeaa olekkaan kun sen menetin. :( Mutta uskon että kaikki kohtaavat sen joskus, sinäkin. Voimahali!
Mulla sama tilanne mutta ikää jo 38. Sinkkuna 11 vuotta. En enää usko että saan koskaan kumppania. Alkaa jo ikä päällekin näkyä eikä lapsia nyt kumminkaan enää voisi hankkia.
kyllähän se tästä juu, sitä kaikki ainakin hokee..
ap
Lue tämänkin palstan parisuhdejuttuja, niin sinulle kyllä selviää se, että vielä paljon pahempaa on olla yksinäinen omassa perheessään.
Minä tasan tarkkaan tiedän, kun kolmekymppisenä perustin perheen ja arvaa kuinka olen katunut. Vaikka jo siinä vaiheessa vähän epäilytti, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Viimeksi tänä aamuna ihan itketti ja seuraavaksi alan varmaan kirjoittamaan hoitotestamentin, jolla kiellä hoidon siinä tapauksessa että minulle taas sattuu jotain. Ei minusta ole täällä enää (edes) toisten palvelijaksi, eikä tässä perheessä paljon muuta ole koskaan ollutkaan.
Sinä voit sentään haaveilla paremmasta tulevaisuudesta ja odottaa onneasi.
Olet nuori! Ei sinulla ole kiire asettua aloillesi, anna kaikkelle aikaa.