Jos mies on pettänyt edellisessä

ei kannata lähteä epäilemään heti alkuunsa. Sellaisesta suhteesta ei voi tulla yhtään mitään. Ihmissuhteet on joka tapauksessa arpapeliä etkä voi tietää, mitä on tulossa. Mitä sitä turhaan valmiiksi epäilemään suhteen mahdollisuuksia.



Toki erikseen sellaiset pelimiehet, jotka näkee jo naamasta, ettei ole uskollisia.

Myös miehet. Itsekin olen pettänyt edellisessä suhteessani mutta avioliitossani en koskaan, enkä aiokaan pettää.



Mutta ihmiset aikuistuu, rauhoittuu ja parantaa tapojaan (esim. biletystä ja alkonkäyttöä vähentävät) ja usein tällaisten muutosten myötä myös taipumus pettää voi hävitä. Kaikilta se ei kyllä häviä, joten jos tietää että toinen on pettänyt niin kyllä siitä ihan kannattaa keskustella että miksi niin teki ja mikä on muuttunut nyt niin ettei enää kävisi niin.

jokainen suhde, jossa mies on avautunut menneisyyden virheistään ja väittänyt, että "on parantunut", niin ei ole pitänyt paikkaansa. Sopivan tilaisuuden tullen hän pettää.



Nyt saa kivittää, mutta olen sinkkuvuosina ollut muutamien varattujen kanssa ja mies on voinut vastailla puhelimeen mun läsnäollessa ja selittää vaimolleen, että olen juuri syömässä työkaverin kanssa tms paskaa.



Kannattaa jättää tuollainen mies, kaikki eivät ole sellaisia.

Ja onko pettänyt aina, vai vain yhden kerran. Ei kyseessä välttämättä ole niinkään muuttumisesta, kuin taustatekijöistä.



Ja niinkuin yksi jo sanoi: Pelimies on aina erimies.

että pettää.Salasuhteesta alkanut parisuhde päättyy samalla tavalla.Kommentoi itseään mulle näin,olen todellinen sika,minuun ei voi luottaa.Myöntää itse olevansa seksiaddikti.

25v liitossaan tosipetturi. Petturuus alkoi suhteen alkuaikoina vaimon uskottomuudesta. Paljon keskusteltuamme uskon että mieheni ei ole ns"pettäjätyyppiä" jos häntä ei ensin petetä. Ja kyllä ikäkin tuo persperkktiviä asioihin.

ja jos suhde alkaa niin, että miehellä vielä edellinen kesken, päättyy se samaan tilanteeseen

kostaen loppuajan. Ei kyllä todellakaan kuulosta miltään ihannemieheltä vaan paskanpuhujalta.

25v liitossaan tosipetturi. Petturuus alkoi suhteen alkuaikoina vaimon uskottomuudesta. Paljon keskusteltuamme uskon että mieheni ei ole ns"pettäjätyyppiä" jos häntä ei ensin petetä. Ja kyllä ikäkin tuo persperkktiviä asioihin.

mutta itse ainakin olen muuttunut. Olen tosin nainen, joka on pettänyt miestään useampaankin otteeseen vuosien varrella. Yhden hyvin ikävän tapahtuman jälkeen olen käynyt elämääni melko tarkkaan läpi ja olen varma, etten esim. petä miestäni enää koskaan. minä olen muuttunut jopa samassa parisuhteessa, miksi se ei onnistuisi muiltakin?

ja mies halusi lasten täysi-ikäisyyteen asti pitää perhettä koossa ja huolehtia lapsistaan. Vaimosta siihen ei olisi yksin ollut, eikä mies todennäköisesti olisi lapsia itselleen saanut mm. vaativan ja matkustavaisen työnsä takia.

Mies oli ns todella paskassa suhteessa ja kävi vieraissa naimassa yhtä ja samaa naista. Nyt olemme olleet 15 vuotta yhdessä ja mies ei ole koskaan pettänyt eikä mitään muutakaan vaan on ns täydellinen aviomies ja isä. Sanoisin, että pettämisessä on 99 %:sesti kiinni siitä, että parit eivät sovi toisilleen, ei ole rakkautta jne. Naiset pettää välillä ihan vaan sen takia, että vieraiden kanssa paneminen on kivaa.

Mun kokemuksellä kyllä ja jos suhde alkaa niin, että miehellä vielä edellinen kesken, päättyy se samaan tilanteeseen

Juokse erityisen kovaa, jos kuulet tämän lauseen:

"Jos kotiasiat on kunnossa, ei ole tarvetta käydä vieraissa"

Niimpä niin, kelläpä se suhde olisikaan pelkkää auvoa... Itseäni melkein jo naurattaa, kun menin tuollaiseen kusipäähän haksahtamaan.

Pettäminen tarkoittaa luottamuksen rikkomista, luottamuksen pettämistä, valehtelemista, selän takana toimimista.



Jotenkin ajattelen, että jos ihminen on kykenevä pettämään, on hän kykenevä olemaan epäluotettava ylipäätään.



Ehkä se mies ei seuraavassa suhteessa petä harrastamalla seksiä, mutta jos ihmisen arvomaailmassa ei ole käsitettä "olla luotettava" - niin luulisin, että se pettäminen ilmenee jollain tavalla kuitenkin?



On olemassa ihmisiä, joilla on vaikea suhde eikä kotona ole kaikki kunnossa, mutta he eivät silti petä. Koska heidän syvin arvo on luotettavuus. Sitten on olemassa ihmisiä, joiden arvomaailmaan ei kuulu käsitettä "olla luotettava".

Kokemusta löytyy, exällä ei ole yhtään parisuhdetta takana, jossa ei olisi pettänyt...

Missä tämä petri asustelee? tietää varoa.

nimittäin itse tapailen varattua Petriä.

On olemassa ihmisiä, joilla on vaikea suhde eikä kotona ole kaikki kunnossa, mutta he eivät silti petä. Koska heidän syvin arvo on luotettavuus. Sitten on olemassa ihmisiä, joiden arvomaailmaan ei kuulu käsitettä "olla luotettava".

Tai voivat pitää itseään hyvinkin luotettavina esim. työasioissa mutta ihmissuhteissa aina jotenkin löytävät itselleen syyn pettää. Väittäisin, että tämän ihmistyypin edustajissa on enemmän miehiä kuin naisia.

On olemassa ihmisiä, joilla on vaikea suhde eikä kotona ole kaikki kunnossa, mutta he eivät silti petä. Koska heidän syvin arvo on luotettavuus. Sitten on olemassa ihmisiä, joiden arvomaailmaan ei kuulu käsitettä "olla luotettava".

Tai voivat pitää itseään hyvinkin luotettavina esim. työasioissa mutta ihmissuhteissa aina jotenkin löytävät itselleen syyn pettää. Väittäisin, että tämän ihmistyypin edustajissa on enemmän miehiä kuin naisia.

Jos miettii, miten paljon tietoisia valintoja sellainen rinnakkaissuhteen ylläpitäminen vaatii.... kerta toisensa jälkeen järjestää salatapaamisen, valehtelee kumppanille, keksii peitetarinaa, piilottelee, ylipäätään käyttää energiaansa ja luovuuttaan suhteen ylläpitoon ja salaamiseen.... ja samanaikaisesti ylläpitää kotona kulissia, on olevinaan puolisoa ja isää....

En ymmärrä. Mutta jos tuota vähänkin yrittää kuvitella, niin on helppo nähdä, ettei tuolla lailla toimiva ihminen vaadi itseltään mitään todellista, vaan menee siitä mistä aita on matalin. Ei tuollaiselle ihmiselle ole edes todellinen vaihtoehto, että voisi olla hyvä ihminen, asettaa tarvittaessa toiset itsensä edelle (kuten vanhemmuuteen kuuluu), olla joskus jopa epäitsekäs; rakastaa ja välittää ja sitoutua oikeasti.

Olen tuntenut tällaisen tyypin, ja jopa muistan miten hän puhui epäuskoisesti siitä, miten "hyvä ihminen" joku muu oli, pitäen sitä selvästi ihmeellisenä ja tyhmänä touhuna. Kauhean onnettomassa ja arvottomassa maailmassa elää sellainen, joka "pystyy" rinnakkaissuhdetta pitämään. Tuskinpa löytyy itsekunnioitusta, elämänmyönteisyyttä tai ylipäätään valon pilkahdusta mistään suunnasta.