sosiaalialan/terveydenhuollon ihmiset: Mistä on kyse?

diagnosoitu ja vaikeeks tiedetty narsisti.

joka ei ole ollut enää pelkästään puheiden tasolla ja on ollut uhaksi sille käytöksen kohteelle.



Suomessa kun toisesta ihmisestä saa nimen perusteella ihan järjettömästi tietoa:/

asperger-diagnoosi tmv. Mielenterveyshäiriöt voidaan nähdä vammana, jolloin saa vammaisetujen mukaisesti tiettyjä etuja ja palveluja, vaikka osin kykeneekin itsenäiseen elämään.

mutta kuka valvoo as-henkilön vapaa-ajanviettoa? jos as-ihminen asuu yksin ja käy normaaleissa harrastuksissa ja ryhmissä ja pärjää niissä ilman valvontaa ja tietää että sossut ym noin ajattelee että ei saa viettää vapaa-aikaa ilman valvontaa, mutta kuitenkin viettää, ei ole ongelmia niin mitä tuolloin sitten tehdään? annetaanko viettää aikaa miten haluaa kun kuitenkaan ei huumeita käytä eikä viinaa juo ja hyvin tulee toimeen niissä ryhmissä joissa käy. pyritäänkö sitten laittamaan jonnekin asuntoyksikköön hoitoon vai informoidaanko ryhmien vetäjiä henkilöstä vai miten menetellään? entäs jos sossun puoli on ennakkoluuloinen kyseistä henkilöä kohtaan ja sossun oma suhtautuminen aiheuttaa sossua kohtaan hankalaa käytöstä mutta yleensä ihmisiä kohtaan käytös ei ole hankalaa?







as-henkilöillä on monella perhettä ja opiskelevat ym ja normaaleissa harrastuksissa yms jutuissa ovat mukana. ja vaikka hoitotahoa kohtaan on vaikea niin ei ole välttämättä niille vaikea jotka ei yritä häntä hoitaa vaan ovat tavallisia ihmisiä ja kohtelevat kuin ketä vain?

että



1. kunnioitetaan minun omia valintoja, esim jos sanon että en voi niitten järjestämiin ryhmiin mennä kun kalenteri on täynnä ja minulla on muitakin ryhmiä ym niin kunnioitetaan päätöstäni



2. annetaan minun itse päättää ja itse suunnitella oma elämäni. ja niin olen tehnytkin ja pitänyt puoleni. olen saanut neuropsykologista kuntoutusta, tukikeskusteluja, tukihenkilön ja olen saanut myös käydä niissä ryhmissä missä itse haluan ja opiskelemaan hakeutua sitä mitä itse haluan ja jos on yritetty puuttua niin en ole alistunut sen alle ja on käynyt niin että ne työntekijät jotka yrittää minua pakottaa ovat väistyneet taka-alalle asioistani ja tilalle on tullut muita, minua paremmin kohtelevia ihmisiä.





jos ihminen on täysi-ikäinen eikä juo viinaa eikä polta tupakkaa ja arjessa menee hyvin vaikka hoitotaholle on hankala koska ei ymmärrä miksi pitää hoitaa jollakin tietyllä tavoin, niin on sitä tottavie oltava oikeus ite suunnitella elämäänsä.





ainut ongelma minulla on lähinnä se että en ymmärrä suojelun, hoivan ja valvonnan tärkeyttä, kohdistuipa se minuun tai kehen muuhun hyvänsä ja parhaiten pärjään jos on tasapuolinen ja tasa-arvoinen suhtautuminen.

että mielenterveyshuolto, sosiaalihuolto ja sairaala potkasvat minut ulos palvelujensa piiristä koska en suostunut heidän määräyksiinsä enkä heidän minulle yrittämään hoivaan enkä valvontaan vaan halusin itse määritellä apuni tarpeen, sisällön ja toteutustavan. jäljelle jäivät neuropsykiatrinen yksikkö ja perusterveydenhuolto jossa menee hyvin koska annetaan itse päättää eikä pyritä holhoamaan. minulla ei ole edes edunvalvojaa. ja käyn normaaleissa toiminnoissa eikä ilmene ongelmia.







miksi ei voida antaa ihmisen jolla menee elämässä ihan normaalisti ja jonka kanssa ei ole arjessa kenelläkään ongelmia vaan ainoastaan joittenkin lääkärien ja hoitajien ja sossujen kanssa vaan on ongelmia mutta yleisesti ottaen muuten menee hyvin, päättää itse elämäänsä liittyvistä asioista?





minun on annettukin ja esim tukihenkilö minulla on ja sain tukihenkilönmuuta kautta kuin sossun kautta. eikä ole ollut ongelmia.





en siedä toisten armoilla olemisen tunnetta vaan haluan olla riippumaton ja itsenäinen. eikös yleensäkin näin ole asianlaita aspergerien kohdalla että eivät he kenenkään armoilla ole eikä tarvitsekaan olla jos eivät ole vaaraksi itselleen tai muille?

en ole edes alkoholisti enkä ole rötöstellytkään. ja niissä järjestetyissä ryhmissä oli pervoja äijiä jotka tyydyttää itseään julkisesti.





olen voinut paremmin ja oppinut enemmän sosiaalisia taitoja ja normaalia käytöstä olemalla itsenäisesti mukana normaaleissa jutuissa ja on minun annettu niin tehdä koska on huomattu niissä hyvin menevän.

Asperger-diagnoosi ei estä normaalia elämää, opiskelua, työtä, normaaleissa ryhmissä, harrastuksissa jne käymistä. miksi asperger yhtäkkiä tehdään noin vaikeaksi vammaksi kun perinteisestihän oli niin että vaikea mielisairaus, kehitysvammaisuus, päiteet ja väkivalta ym oli syitä moiselle eristämiselle?





aspergerit on yleensä vähiten vammaisia ja liikkuvat itsenäisesti ja osaavat toimia normaalisti. toisin kuin kehitysvammainen joka tarvitsee apua ja ohjausta kaikessa.

että en saa yksin hoitaa esim vierasta vastasyntynyttä vauvaa. mutta miksi en saa tehdä muita normaaleja juttuja? niitäkään mitkä ei edes liity vauvoihin? ajattelin että nyt kun ymmärrän etten sairauteni vuoksi saa hoitaa vauvoja niin ok, mutta miksi en saa sitten normaaleihin, tavallisiin ryhmiin osallistua niissä järjestöissä joihin kuulun? ei omaiset eikä terapeutti niitä ryhmiä minulta kiellä muta voi olla et joku psykiatri tai sossu joko kieltäs tai miettis näitä asioita ja tuo laittas ne miettimään ja epäilemään ym vaikka kukaan läheinen tai kaveri ym ei epäile?





vai liittyykö tämäkin vauvainnostukseen että voi sattua niin että jos siellä onkin joskus jollakin mukana esim vauva?

onneksi pääsin häijystä sossun akasta eroon ja onneksi saan käydä niissä ryhmissä missä tykkään, muissakin kuin järjestetyissä ja muissakin kuin aspergeriin keskittyvässä.





neuropsykiatrinen valmentajanikin kannustaa minua ihan tavallisiin ryhmiin ja kerhoihin.





ja olen ollut niissä, ilman että kukaan tietää että mulla on as ja monta vuotta mennyt hyvin eikä lainkaan ongelmia.





terapeuttikin sanoi että liikaa oli suojeltu ja liikaa oli puututtu. olen kuulemma yllättävän paljon aivan tavallisen ihmisen kaltainen ja tarvitsen tavallisten ihmisten seuraa tavalliseen tapaan ja sitä että minua kohdellaan kuin ketä vain. se on minulle tärkeää ja masennun jos en sitä saa. asperger on poeni osa minua ja suurin osa on tavallista ihmistä.

että oon niissä tavallisissa ryhmissä ja otan myös pienen riskin sen suhteen että jos ongelma tulee niin tulkoon ja aina voi ryhmässä käynnin lopettaa jos ongelmia tulee. ja jos tulee tarpeeksi ongelmia niin jos sitten itse sen näen että en osaa enkä pärjää niin sitten alan itse kysyä esim sossusta järjestettyjä erityisryhmiä. mutta ei ole niin käynyt, vaan pikemminkin on käynyt niin että on mennyt hyvin just niissä tavallisissa ryhmissä vuodesta toiseen ja on kokeiltu ja saatu tavallisista hyvä kokemus mutta toki jos huono kokemus olisi pysyisin visusti vaan niissä erityisjutuissa. ja vaatisin toki vähintään neljä ammattitaitoista henkilöä niihin minua valvomaan.

tehä kaikkea muuta paitsi hoitaa sellaista vauvaa mitä et tunne. mutta muuten saat kaikkee tehä kunhan et riko lakia etkä tee pahaa itelles etkä muille. eikö olekin näin?