9 v lapsi on kiukkuinen ja vihainen

sitä apua lapselleen hakisi, sen nopeammin voi parantua...

Kouluterveydenhoitajan?

meidä koululaiset iästä riippumatta ovat koko ajan kiukkuisia...

eli mitä tekee, mitä sanoo, miten siis kiukkuaa





onko lapsi paljon yksin ? onko kavereita ?oletko sinä vanhempana läsnä ? jutteletko pöivittöin lapsen kanssa kaikesta jokapäiväisestä, halitko lasta, kiitätkö koskaan, leikitkö, käyttekö yhdessä missään esim ulkoilemassa, kaupoilla leffassa... pelaatteko yhdessä...

lista loputomn



eli mitä sinä ap teet ????????????????



yleensä lapsi kiukuttelee huomion puutetta



9v on vielä PIENI lapsi , ei pikku aikuinen, ei teinikään ...nykyään tuon ikäisiltä vaaditaa mahdottomia, pitää olla itsenäinen, huolehtia kaikesta itse ja yksin..lähteä aamulla kouluun, olla siellä isoissa meluisiissa ryhmissä..pitää siellä kynsin hamapain itsensä ns ryhmässä, tulla tyhjään kotiin , olla siellä yksin monta tuntia ennen kun mamma saapuu...illat vieläpä yksin kun vanhemmat harrastaa..katsoo telkkuu jne jne jne.....



eli ei ole helppoa nyky 9 v lapsella :(







itse olen kotona, joten tuo ei ole meillä tilanne, vaan sivusta seuraan lapseni kavereiden tilannetta :( surullista... itse sitten toimin varamammana ties kuinka monelle kaveriile

Koulussahan on oppilastukiryhmä, mihin he kummatkin kuuluvat. Yhteistyössä asiat on mahdollista saada kuntoon ja kun opettajankin tietää tilanteen, hän voi auttaa lasta koulupäivän aikana niillä resursseilla mitä hänellä itsellään on, antaa myönteistä tukea oppimisessa, rohkaista jne. tavallistakin enemmän, mikä edistää lapsen hyvinvointia. Mutta tärkeää olisi, että lapsella olisi mahdollisuus puhua tunteistaan ja ajatuksistaan aikuisen kanssa tarkemminkin, esim. just terveydenhoitajan ja sinun/teidän vanhempien kanssa.

Omat vanhemmat erosivat kun olin 9- vuotias. Muistan miten silloin kiusasin muita ja se oli raskasta. Avunhuutoja ne kaikki oli.



Lapsesi on yhä pieni joka pelkän "ison lapsen" statuksella saa kaikkea muttei hänelle kuulu velvollisuuksia ja vastuuta. Jos se olo estää ja haittaa niin apua pitää hakea. Koulu on yksi väylä, opettaja ja terkka on sellaisia joita kautta voi pyytää jatkoapua.



En tiedä mitä nuo mainitsemasi paljon on tapahtunut sisältää, mahdollisesti lapsi saattaa siis tarvita terapiaa tai muuta? Siihen kaikkeen on apua olemassa. Mutta sitä täytyy hakea ja ehkä jopa vaatia!



Mutta päätä ei voi pensaaseen työntää ja vaan odottaa että joku muutos tulee. Koska lapsesi voi oirehtia koulullakin, kaveriporukassa tai haitata oppimisessa muutoin? Se ei ole silloin mitenkään terveellisellä pohjalla.



Älä jätä lastasi yksin. Tuo on todella tärkeä ikä ja on hyvin kurjaa jos lapsi jää ilman apua vaan koska vanhemmat ajattelee että lapsi pärjää.

Miksi?



Liikaa sisällä?

Liian vähän liikuntaa?

Liian vähän unta?

Liian vähällä aamupalalla?

Liian vähän aikaa vanhempien kanssa?

Liian vähän aikaa/liikaa harrastuksia?

Olemme muuttaneet ulkomailta Suomeen eli siinä on se suuri muutos lapsen elämässä.



Koulussa menee kuulemma (open mukaan) hyvin ja on hyvinkäyttäytyvä siellä.



Yritetään mieheni (lapsen isä) kanssa tehdä kaikkea hänen kanssaan mutta meidän seura ei tunnu kelpaavan. Kavereiden kanssa pitäisi olla aina ja silloin kun he ovat jossain muualla, elämä on todella vaikeaa.



Puhumaan lapsi ei suostu. Olen yrittänyt vaikka millä tavalla saada keskustelua aikaiseksi mutta ei.

ulkoilun ja liikuntaharrastuksen parissa, uimassa, pulkkamäessä jne. jotta yhteys säilyy. Ei ole hyväksi, että lapsi olisi koko ajan kaverien kanssa - ihan hyvä tosin että sellaisia on!



Ei ihme että lapsi on vihainen ja kiukkuinen, tuo on todella iso muutos, johon sopeutuminen voi olla tiukkaa. Paljon lapsi on joutunut ilmeisesti jättämään taakseen ja menettämään yhteyden aiempiin ystäviinsä - ainakin sen jokapäiväisen kontaktin. Hyvä, että lapsi pystyy osoittamaan kiukkuaan ja suuttumustaan, huonompi olisi jos se koteloituisi sisään. Mutta olisi varmasti hyvä, jos lapsi kävisi keskustelemassa jonkun asiantuntijan kanssa tuntemuksistaan, sillä pidemmän päälle tuota kiukkua pitäisi opetella käsittelemäänkin, pelkkä hallitsematon kiukku vaan lisää aggressiivisuutta ja huonoa oloa.



Lapsi on ilmeisesti vihainen teille vanhemmille, koska olette muuttaneet arkea niin radikaalisti muutolla? Olisi hyvä keskustella tästä lapsen kanssa, vaikka lapsi ei keskustelisi, olisi hänen hyvå kuulla että olette pahoillanne tilanteesta ja siitä että se on kova paikka lapselle, mutta että teillä oli järkevät syyt muuttaa ja että se oli väsitämätöntä ja että siitä ajan kanssa seuraa hyvää, vaikka nyt tuntuu pahalta muutos. Lapsen on on tärkeä kuulla, että hänen tunteensa ovat tärkeitä, vaikka niitä ei voikaan huomioida täysmittaisesti. Se auttaa purkamaan vihaa, myötätunto ja lapsen ahdingon tunnustaminen ääneen.