Mistä nykyiset kaverisi ja ystäväsi ovat mukaasi tarttuneet?
Kuinka paljon olet menettänyt kavereita eri elämänvaiheissa (muutto opiskelemaan, työelämään siirtyminen, perheen perustaminen)...
Kommentit (6)
mahtava tilanne siis. Usea on jopa ala-asteelta, muutamia yläkoulusta, Lukiosta samoja ystäviä ala-asteeltakin, ja pari uutta. Kavereita toki enemmän. Nyt aikuisiältä lastensaannin ja työn sekä opintojen myötä on kasvanut kaveri- ja ystävyyspiiri. Löytyy kivasti jutteluseuraa, kun vain ehtisi tarpeeksi usein tapaamaan tai edes soittelemaan. No onneksi hyvät ystävät pysyvät, vaikkei kovin usein nähdäkään.
kaveri-varhaislapsuudesta, perheestä jossa olin perhepäivähoidossa, nyt ollaan molemmat äitejä ja tekemisissä
ystävä-ala-asteelta, ollaan molemmat äitejä ja jaetaan vaikeitakin asioita, välillä pidempiä aikoja erossa
ystävä-ylä-asteelta, ollaan molemmat äitejä ja käyty elmän vaikeat asiat yhdessä läpi, tehty kaksin kaikkea mitä ihmiset voi yhdessä tehdä, ollaan enemmän siskoksia kuin ystäviä
ystävä-aikuislukiosta, ollaan äitejä ja jaetaan melkein kaikki huolet ja hyvät uutiset, vahva side meidän välillä ja elämän kuopat ollaan selvitty toista tukemalla.
Kaikille ystäville ja kavereille tavanomaista se että välillä ollaan pitempään niin ettei nähdä ja kuulla ja taas välillä tiiviistikin yhdessä.
Ja sitten titetysti mun ihana serkku jonka olen tuntenut aina. Pitkään oltiin erillään, mutta nyt taas tiiviisti yhdessä ollaan enemmän siskokset kuin serkukset.
Eli mulla on kaksi siskoa vaikka he eivät oikeasti olekaan siskojani :) Ja tietysti oma veli jonka kanssa olen harvoin tekemisissä.
2 lapsuuden kaveria on maisemissa aika säännöllisestikkin. toisen lapsen kummitäti jopa olen.
Peruskoulukavereita näen ihan liian vähän, pari ihmistä joihin pidän yhteyttä ja sitäkin harvakseltaan.
Ystäviä teinivuosilta on jäänyt mukaan 2 lähempää ja sitten sellaisia joita tapaan isolla porukalla pari kertaa vuodessa (esim. tyttöjen pikkujoulut) onkin sitten kymmenkunta.
Työpaikka on ollut pitkään sama ja siellä yksi läheinen ystävä ja paljon kavereita :)
Tämänhetkiset lähimmät ystävät joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä ovat miehen kavereita ja heidän vaimojaan (muutin mieheni kotipaikkakunnalle) ja sitten vielä ihana lapsen hoitotäti josta jäi ystävä ja hänen kauttaan sain monia muitakin ystäviä..
Tämän hetken kavereissa on lähinnä lapsen päiväkotikavereiden vanhempia, toisen lapsen harrastuksista kuten vauvamuskarista tuttuja äitejä, omia kollegoita lähiseudulta. Oman työpaikkani ihmisten kanssa en ole vapaa-aikana tekemisissä. Meillä on pahasti klikkiytynyt työpaikka ja minä olen jäänyt ulkopuoliseksi.
Olen menettänyt monia ystäviä omien tekojeni vuoksi: Sekä yläasteella, että lukiossa minulla oli pitkäaikaiset seurustelusuhteet, joiden aikana unohdin omat kaverini täysin ja liikuin vain pojan kaveriporukassa. Sitten kun tuli ero, niin ei niistä pojan kavereista (tai heidän tyttöystävistään) minulle ollut niin läheisiä tullut, että ystävyys olisi jatkunut. Lukioajoilta minulle on jäänyt yksi ystävä.
Opiskeluaikana tajusin jo virheeni ja yritin tutustua opiskelukavereihini, mutta olin avoliitossa mustasukkaisen miehen kanssa, enkä juurikaan käynyt missään opiskeluriennoissa. En siis niin hyvin päässyt porukkaan sisään. Pari hyvää ystävää sain, mutta eri elämäntilanteet ja muutot eri puolille Suomea ovat näivettäneet näistä valtaosan, ei vain enää tule pidettyä yhteyttä.
Olen itse muuttanut moneen kertaan ja toisaalta myös ystävistäni moni on muuttanut ja aika harva ystävyys on niin vahva, että säilyy aktiivisena välillä olevista kilometreistä huolimatta. Pari tällaista onneksi on ja sitten on tietysti pari sellaista, joiden kanssa nähdään tosi harvoin, mutta sitten kun nähdään niin tuntuu kuin taukoa ei olisi ollutkaan.
Ala-asteajoilta on yksi hyvä ystävä jäänyt, samoin lukiosta on jäänyt yksi hyvä ystävä. Yliopisto opiskeluiden ajoilta meillä on 10 naisen ystäväporukka joiden kanssa tavataan Vappuna, ennen joulua ja kesällä. Muuten ollaan yhteyksissä sähköpostitse jne. Uusia ystäviä on aikuisiällä löytynyt työpaikasta ja aviomiehen kautta tuttavaperheistä ja myös kavereiden kavereista :)
Yhtään ei ole ennen ylioppilaaksituloa. Opiskeluajoilta yksi jäi ystäväksi, työpaikoilta jaksavat olla kavereina n. 5 v. joku niistä ja sitten lopahtaa, harrastuksista vielä heikommin. Entiset naapurit ovat jääneet parhaiten, niitä on eri asuinpaikoista eri puolilta Helsinkiä useampia kavereiksi tulleita. Lapset kun ovat olleet leikkikavereita ja samaa vaihetta elämässä eletty, niin ollaan oltu paljonkin toistemme apuna ja siitä ystävyys tullut.