Lähtee lapasesta taas
tää lahjojen hankinta. Joka joulu sovitaan että ei ostella, kukaan ei tarvitse mitään. Tähän asti menee yleensä hyvin. Mutta sitten alkaa tuntua että pitäähän sitä nyt jotain lahjojakin olla. Mä olen joka vuosi ostanut yksin multa ja mieheltä tulevat lahjat omille vanhemmilleni ja sisaruksille, appivanhemmille, miehelle, mieheni lapsille ja kummilapsille. Miehelle jää minun mahdollisen lahjani hankkiminen. Olen tilannut jo vaikka mitä sieltä ja täältä ja nyt on jokaiselle 1 lahja. Luottokunta ja klarna kiittää!
Kommentit (4)
sekä lapselle neljä pientä lahjaa. Ja kenellekään muulle ei osteta. Ei anoppilaan, ei minun vanhemmilleni, ei sisaruksille, ei kummilapsille.
Ainoa on se, että teen jotain hyvää leipomusta anoppilaan ja vanhemmilleni.
Monta vuotta sitten ostin, paketoin ja toimitin lahjat sekä lähetin kortit omalle ja miehen suvulle. Nykyään olen niin rohkea, että ostan lahjat vain muutamalle ihmiselle, omille rakkailleni. Kortteja en lähetä ollenkaan. Ja kas kummaa, en ole menettänyt elämästäni yhtään aidosti tärkeää ihmistä! Tiedän, vaatii munaa tehdä tämä, mutta siitä seuraa valtavaa rahansäästöä ja joutavien tyyppien karsiintumista pois yhteydenpidosta. Kokeile ensi vuonna jos uskallat;-)
koskaan lähettänyt joulukortteja. Ja nämä ihmiset on kaikki perhettä, ei siis mitään turhia kukaan. Tiedän ettei kukaan suutu jos ei ole kasapäin lahjoja, olenkin hankkinut jokaiselle vain yhden. Paitsi miehelle. Mies saa muuten hoitaa kummilapsensa tänä vuonna ihan itse.
bipo ilman lääkitystä