Ketiapiini

muttei se lääke edes auttanut. Mutta Abilifysta alkoi naama nykiä. Yhdestä, jonka nimeä en muista meni pää niin sekaisin, että luulin olevani hullu.



Niin ja mulla ei ole koskaan ollut edes psykoosia eikä vissiin taida olla bipoakaan...

On krooninen unettomuus, johon jo 10 vuotta on toiminut lääkitys mirtatsapiini ja Rivatrilia pieni annos. Lääkäri vaihtui, ja uusi oli niitä joiden mielestä bentso (tuo riva) on paha ja siitä on päästävä. Täräytti sitten Ketipinorin mirtan rinnalle toiseksi lääkkeeksi, Riva pois.



Aivan kamalat kokemukset on siitä Ketipinorista. Alkuun tulin siitä kuin kahden promillen humalaan. En pystynyt lääkkeen otettuani lukemaan edes Aku Ankkaa, koska pää oli liian sekaisin, ei pystynyt keskittymään edes yhden puhekuplan loppuun lukemiseen. Soitin psykiatrian poliklinikalle mutta mun käskettiin vain jatkaa lääkettä ja mennä silti töihin, mutta ei autolla. En pystynyt töissä mihinkään, mutta koska saikkua en saanut, kävin siellä muutaman tunnin istumassa päivittäin. Kerroin pomolleni suoraan tilanteen ja hän ymmärsi onneksi, ei vaatinut multa mitään.



Äärimmäinen kännisyys alkoi viikossa hälvetä, jäi vain lievä tokkuraisuus joka kesti koko päivän. Mutta hirveät selkä ja jalkakivut öisin jatkuivat. Oli pakko ottaa joka yö kipulääkettä että pystyin nukkumaan. Ei oikein toimiva unilääke siis. Tämäkin oire noin kuukaudessa alkoi lievitä, mutta samalla palasi unettomuus, Ketipinor ei enää auttanut nukkumaan. Psykiatri käski tuplata annoksen, ja taas sama rumba eli ensin känni, sitten kivut, sitten tehon meneminen unettomuuteen. Annosta nostettiin useita kertoja, lopputulos aina sama. Kun annos alkoi jo lähestyä skitsofrenian hoitoon käytettäviä, eikä uni tullut öisin, vaihdoin yksityiselle psykiatrille.



Yksityinen lääkäri onneksi suostui kirjoittamaan mulle taas Rivatrilia, ja kestettyäni ensin todella kamalat vieroitusoireet ketiapiinista, on taas unettomuus hoidossa ja olo hyvä. Joskus vaan ne pelätyt bentsot on paras ratkaisu.

kesä ja syksy meni valtavan voimattomuuden vallassa. En jaksanut edes ajatella, en jaksanut vuoteesta nousta. Kaikki mitä tein piti väkisin ensin päässä suunnitella ja sen jälkeen toteuttaa.



Jo tiskikoneen täyttäminen sai voimat loppumaan. Lääkärille kun tästä kerroin, hän vain nosti lääkitystä.



Jatkossa olen mielummin kestomasentunut ja sairastan kotona kuntoutustuen turvin masennukseni ohi, kuin tartun epätoivoisena tuohon myrkkyyn.



Niin ja eilen toiselle lääkärille yritin masennukseni taustoja selitellä ja sitä etten ole vainoharhainen työpaikkakiusaamisen suhteen. Ei ottanut kuuleviin korviinsa.. määräsi vielä Deprakinen aloitettavaksi Seroquelin rinnalle.



No lääkärille en kertonut etten todellakaan syö tuota myrkkyä enää.



Kun en kerran saa masennukseeni oikeaa lääkettä, ollaan sitten yhteiskunnan elätettävänä.

Mikäs tässä ollessa, kun 2100 euroa tästä maksetaan. Halvempaa ois yhteiskunnallekin, että antaisivat kunnon masennuslääkkeen jotta tulisin kuntoon ja pääsisin töihin.



Mutta ei, niin ei. Joku on pahasti pielessä tässä yhteiskunnassa.



Mahtaako kukaan tavallinen työssäkäyvä tietää mitä nämä "psyykelääkkeet" maksavat yhteiskunnalle? Minunkin seroquel lääkeannos maksaa veronmaksajille 600-700 euroa kuussa, tuolla summalla minut huumataan maata kiertävälle radalle, josta seuraa työkyvyttömyys ja taas veronmaksajat maksaa mun sairauslomaani.



Masennuslääke maksaa 20 -40 euroo kuussa, parin kolmen kuukauden syömisen jälkeen olisin kunnossa ja painaisin tuolla duunia muiden mukana.



Ollaan sitten bipoja, kun niin on psykiatrit päättäneet. Mulla ei mitään ylilyöntejä ole ollut, mutta nyt kaikki otetaan hypomaniana. Eilenkin kysyin lääkäriltä mitä tarkoittaa ajatustenriento.. hän katsoi minua ja sanoi, juuri tuota että kyselet ja mietit!!



Jaa, ei saisi enää miettiäkään mistä masennukseni pitkittyminen johtuu? Olen tuota 2-suuntaisen manuaalia lukenut ja todennut ettei noi oireet minuun istu. Senkin miettiminen on hypomaniaa.



Johan pomppas. En luota enää psykiatriaan. Tämän saikun pidän loppuun ja toivottavasti luomuna toivon työpaikkakiusaamisen aiheuttamasta masennuksesta.. ja sen jälkeen töihin.

Mulle on jäänyt myös tuollainen kuva psykiatrieista, että potilasta ei kuunnella, arvotaan vain uusia lääkkeitä. Lääkemäärä sen kun kasvaa ja aineet kovenevat ajan myötä, ja silti on ehkä vieläkin huono olla.



Ja tosiaan kaikkea mitä sanot käytetään sua vastaan. Jos sanot että syrjitään tai kiusataan töissä, olet vainoharhainen ja uusi lääke tähän. Jos olet optimistinen ja iloinen, on sulla hypomania tai jopa mania. Jos ahdistaa kun lääkitys ei auta ja olo on outo, täytyy selvästi lääkeannosta nostaa tai lisätä komboon uusia lääkkeitä, koska entinen lääkitys selvästi ei poista masennusta.



Tila, johon psykiatrit tuntuu yrittävän ihmisen saada on sellainen, missä ei ole oikein mitään tunteita eikä mielialoja. Kaikki tunteet ja mielialat tulkitaan ongelmiksi, joka vaatii lääkityksen säätöä. Ja terapiaa ei saa millään, vaan aina vaan uusia lääkkeitä.

Mullekin diagnosoitiin bipo joskus muinoin hieman hämärissä olosuhteissa. Nyt onneksi menen pian uudelleen diagnosoitavaksi.

Millaista se sun kiusaminen oli? Jos kertoisit vähän niin voitaisiin sanoa kuulostaako se vainoharhaiselta näin maallikon korviin.

Mulla oli masentuneena sellasta, että luulin että kaikki duunissa inhoaa minua ja kuiskuttelee selän takana.Mutta se johtu lähinnä huonosta itsetunnosta.

kesä ja syksy meni valtavan voimattomuuden vallassa. En jaksanut edes ajatella, en jaksanut vuoteesta nousta. Kaikki mitä tein piti väkisin ensin päässä suunnitella ja sen jälkeen toteuttaa. Jo tiskikoneen täyttäminen sai voimat loppumaan. Lääkärille kun tästä kerroin, hän vain nosti lääkitystä. Jatkossa olen mielummin kestomasentunut ja sairastan kotona kuntoutustuen turvin masennukseni ohi, kuin tartun epätoivoisena tuohon myrkkyyn. Niin ja eilen toiselle lääkärille yritin masennukseni taustoja selitellä ja sitä etten ole vainoharhainen työpaikkakiusaamisen suhteen. Ei ottanut kuuleviin korviinsa.. määräsi vielä Deprakinen aloitettavaksi Seroquelin rinnalle. No lääkärille en kertonut etten todellakaan syö tuota myrkkyä enää. Kun en kerran saa masennukseeni oikeaa lääkettä, ollaan sitten yhteiskunnan elätettävänä. Mikäs tässä ollessa, kun 2100 euroa tästä maksetaan. Halvempaa ois yhteiskunnallekin, että antaisivat kunnon masennuslääkkeen jotta tulisin kuntoon ja pääsisin töihin. Mutta ei, niin ei. Joku on pahasti pielessä tässä yhteiskunnassa. Mahtaako kukaan tavallinen työssäkäyvä tietää mitä nämä "psyykelääkkeet" maksavat yhteiskunnalle? Minunkin seroquel lääkeannos maksaa veronmaksajille 600-700 euroa kuussa, tuolla summalla minut huumataan maata kiertävälle radalle, josta seuraa työkyvyttömyys ja taas veronmaksajat maksaa mun sairauslomaani. Masennuslääke maksaa 20 -40 euroo kuussa, parin kolmen kuukauden syömisen jälkeen olisin kunnossa ja painaisin tuolla duunia muiden mukana. Ollaan sitten bipoja, kun niin on psykiatrit päättäneet. Mulla ei mitään ylilyöntejä ole ollut, mutta nyt kaikki otetaan hypomaniana. Eilenkin kysyin lääkäriltä mitä tarkoittaa ajatustenriento.. hän katsoi minua ja sanoi, juuri tuota että kyselet ja mietit!! Jaa, ei saisi enää miettiäkään mistä masennukseni pitkittyminen johtuu? Olen tuota 2-suuntaisen manuaalia lukenut ja todennut ettei noi oireet minuun istu. Senkin miettiminen on hypomaniaa. Johan pomppas. En luota enää psykiatriaan. Tämän saikun pidän loppuun ja toivottavasti luomuna toivon työpaikkakiusaamisen aiheuttamasta masennuksesta.. ja sen jälkeen töihin.

Mulla on diagnosoitu vaikea psykoosipiirteinen bipo 1 ja ketiapiini autto mut pois harhaisesta maailmasta. Nykyään syön annoksella 600mg Seroquel prolong ja Ketipinor 125mg. Ikävää, että muilla noin huonoja kokemuksia :( Enimmillään annos on ollut 1200mg/vrk. On mulla 3 muutakin lääkettä (Deprakine 900mg, Sepram 20mg, Lamictal 200mg) mutta Seroquel prolong ja Ketipinor auttavat eniten.

ketipinoria ja oksatsepamia nukkumista varten. Hyvin toimii.

abilyfy 30mg (ja lito 750mg).

Muut antipsykootit, ketipinor mukaan lukien olleet tehettomia tai aiheuttaneet painonnousua/sydän oireita.

Tällä lääkityksellä ei sivuvaikutuksia ja oireet pysyvät kurissa miten kuten :-)

vasta yli kuukauden jälkeen oli sellainen olo, että pystyi sanomaan lääkeaineen poistuneen kehosta.

Vieroitusoireet johtuvat nimenomaan siitä, että lääkeaine on poistunut kehosta! Tyhmentääkö tautisi sinua jotenkin? Ketiapiini poistuu elimistöstä vuorokaudessa.

mutta sitä määrätään lievempiinkin diagnooseihin helposti. Mulla on ollut vastaava satsi lääkkeitä ja diagnoosista ei varmuutta... Antipsykoottejakin olen kokeillut 9 erilaista, vähintään. Ja psykoosissa en ole ollut. Maniaakaan ei ole ollut.

Mulla on diagnosoitu vaikea psykoosipiirteinen bipo 1 ja ketiapiini autto mut pois harhaisesta maailmasta. Nykyään syön annoksella 600mg Seroquel prolong ja Ketipinor 125mg. Ikävää, että muilla noin huonoja kokemuksia :( Enimmillään annos on ollut 1200mg/vrk. On mulla 3 muutakin lääkettä (Deprakine 900mg, Sepram 20mg, Lamictal 200mg) mutta Seroquel prolong ja Ketipinor auttavat eniten.

Etsin keskusteluja ketiapiinista, kauppanimellä esim. -_Ketipinor, _Seroquel.

Tällä viikolla työterveyslääkäri sanoi, ettei ketiapiinista tule vieroitusoireita. Oman kokemusperäisen todisteaineisoni perusteella tulee, nukkumaan ei pysty noin neljään vuorokauteen ilman ketiapiinia, jos kaksi viikkoa käyttöä takana.

Hemmetti, että meni taas sitä ketiapiinia kokeilemaan unettomuuteen, kevään aivoja rassaavaan valoon.

Kyllä se ketiapiini jotenkin vaan unen arkkitehtuuria vaurioittaa.

Mulla kans bipo ja lääkityksenä on mennyt enimmillään 200 mg ketiapiinia ja 400 mg lamotrigiinia. Nyt on löytynyt niin hyvä tasapaino, että lääkitys on vähentynyt 200 mg lamotrigiinia. Nukkumiseen Stilnoct, Opamox ja melatoniini. Stilnoctia käytän lähes joka yö, opaa tarvittaessa jos on mennyt monta yötä muutaman tunnin unilla ja on levotonta ahdistusta herätessä.

Enivei, nelisen vuotta söin ketiapiinia. Ei muuta vaikutusta kuin toivottu, eli harhaisuus väheni ja ahdistuskin lievitty. Oli psykoottispiirteistä. Joka tapauksessa ei väsyttänyt, käytän muita unilääkkeitä. Lopettamisen kanssa ei ollut ongelmia. Kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen lääkkeeseen.

Mulla vaihtu hoitava lääkäri vajaa vuosi sitten ja tehtiin kaikki testit uudelleen. Olen aina ollut sitä mieltä, että ne ole bipo, mutta nyt kolmen lääkärin jälkeen on vissiin aika uskoa diagnoosi ja alistua elinikäiseen lääkitykseen.

Minulla masennuksen aiheuttamaan unettomuuteen määrättiin kans Ketipinoria ja olo vaan paheni, niin lääkäri käski lisätä annosta.Ei auttanu nukkumaan yhtään paremmin ja sekavuus ja ahdistus vaan lisääntyi.Viimein sain toisen lääkärin ymmärtämään, ettei ko. lääke sovi minulle.Nyt puretaan pikkuhiljaa ja n. 3-4 päivää vierotusoireet kamalat, ku vähensin 1 pillerin noista 3:sta.Olo ei nyt niin ahdistava.Muutaman päivän päästä vähennän taas ja kärsin vierotusoireista sen 3-4 päivää.Kun saan tuon kamalan lääkkeen lopetettua, en KOSKAAN ENÄÄ OTA YHTÄKÄÄN KETIPINORIA!-Ihan sairasta, että sitä määrätään normimasennukseen!-Toivottavasti saan oikean lääkityksen ennen kesää....

Mulla Ketipinor on toiminut masennuksen aiheuttamaan unettomuuteen. Kolme vuotta sitä olen kohta syönyt. Nyt menee 100 mg iltaisin ja lisäksi otettiin rinnalle zopinox 7mg puolitettuna. Hyvin nukkuu :)

ketiapiini ei todellakaan poistu vuorokaudessa, on puoliintumisajat yms yms ja mitä pitempään olet syönyt ja isommilla annoksilla voi kestää parisenkin viikoa ennenkuin kunnon viekkarit alkavat.

Minulla menee ketipinor. Olen ihan tyytyväinen lääkkeeseen muuten, mutta joudun syömään vahvaa särkylääkettä levottomiin jalkoihin.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2012 klo 20:16"]

vasta yli kuukauden jälkeen oli sellainen olo, että pystyi sanomaan lääkeaineen poistuneen kehosta.

Vieroitusoireet johtuvat nimenomaan siitä, että lääkeaine on poistunut kehosta! Tyhmentääkö tautisi sinua jotenkin? Ketiapiini poistuu elimistöstä vuorokaudessa.

Mikähän sinun ongelmasi on? Se että aine itsessään on poistunut ei tarkoita sitä että aivokemiat ovat normalisoituneet. Ihan tolkullista kieltä maallikolta sanoa että aineen vaikutus loppuu kun vieroitusoireet loppuvat.

Luin kommenttisi ja on kuin olisi omasta elämästä lukenut. Vaihda lääkäriä! Niin tein itsekin. Tosin liian myöhään. Mömmöjen takia jo kolmatta vuotta työkyvytön, mutta nyt puretaan antipsykootteja onneksi pois.

Edellinen vastaus oli siis kommenttiin nro 4 vierailijalle.

Jännä juttu et moni, joka ei ketipinorista vieroitusoireita ole saanut, tai uskoo sen toimivan, on saanut oikeita bentsoja sen rinnalle? Mulle sanottiin, et se 1200mg (mitä jouduin joskus ottamaan) on aivan liian suuri ja ei auta sen enempää, jopa vahvistaa unettomuutta. Nyt sain monen vuoden taistelun jälkeen hetkeksi imovanen turvaksi ketipinorin pudotukseen. Puolet on vähennetty ja tänään seuraava 100mg pois. Pelko vaan, et se imovanekin otetaan pois (tai siis ei uusita enää reseptiä). En joka ilta sitä ota ja nukun ok, ihan vaan ettei tule sitä pelättyä toleranssia, mutta suurin osa öistä nukun vain imovanen avulla. Olatsapiini myös käytössä. Diabetes todettu n. 1v sitten ja kukaan ei tarkistanut lääkitystä. Verenpainelääkkeet sain metformin ja insuliinin lisäksi juuri. Sairaalaan jouduin hyperglygemian pelosta kun sokerit oli yli 19 pitempään. Siellä sitten suostuttiin vihdoin sitä imovanea antaan ko näkivät, etten nuku. Epikriisissä, jonka lähettivät kotiin, luki "nyt potilaalle kehittynyt diabetes, joka on todennäköisesti psyykelääkkeiden indusoimaa". Kun myöhemmin tulostin saman epikriisin, oli teksti "todennäköisesti" vaihdettu sanaan "ehkä". Siinäpä miettimistä..