Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero sielunkumppanista, jota rakastaa - miten olette päässeet asiasta yli?
14.12.2012 |
Meillä on ollut kaikin puolin hyvä, intensiivinen ja rehellnen suhde, olimme toistemme isoja rakkauksia, koimme poikkeuksellista keskinäistä ymmärrystä ja useamman vuoden tämä toimikin hankalissa olosuhteissa.
Mutta nyt - mies ei enää tiedä, mitä haluaa, ei sano rakastavansa, ei halua tavata. Soittaa kyllä ja puhutaan pitkään. Sydämeni särkyy totaalisesti, mutta enhän minä voi tehdä kai muuta kuin mätkiä kuikuilevaa toivoa vasaralla päähän ja yrittää hyväksyä että tämä loppuu.
Miten voisi päästä yli siitä, että on menettämässä jotain itselleen hyvin tärkeää - edes hyvät ystäväni eivät täytä tätä paikkaa. Kenenkään kanssa en ole voinut puhua kuten hänen. En ikinä ole tuntenut itseäni niin rakastetuksi ja toisaalta niin hylätyksi kuin hänen kanssaan. Kukaan ei ole koskenut minua niin. Miten voin ikinä enää olla onnellinen - uskon, että voin, mutta miten?
Kommentit (25)
Oman kokemuksen mukaan aika auttaa, mutta välttämättä siitä ei koskaan pääse täysin yli. Ja kuinka kauan aikaa tarvitsee riippuu varmasti ihmisestä. Itselläni auttoi uusi parisuhde, jossa pystyin avautumaan asiasta uudelle miehelle - mies tuki ja ymmärsi pahimman yli. Exän kanssa koin erittäin suuria tunteita (sekä hyviä että huonoja), nukuisessä suhteessa on tasaisempaa, mutta kaiken kaikkiaan onnellisempaa. Nyt pari vuotta kulunut erosta ja tässä uudessa suhteessa lapsikin jo tulossa, silti vieläkin välillä tulee exän kaipuu, mutta se menee pian ohi ja huomaan, että tässä suhteessa on kaikki kohdillaan. Sekin on auttanut, kun on välillä jutellut exän kanssa ihan vain kuulumisia vaihdellen, koska se on muistuttanut, mitä se suhde todellisuudessa oli ja minkälaisia epätoivoisia tunteita aiheutti lopulta, koska loppujen lopuksi olimme tietyistä minulle tärkeistä asioista niin eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydän särkyi eikä se ole koskaan eheytynyt kokonaan, vaikka elämä jatkuikin
sielunkumppanuus on ollut yksipuolista. Ei kai se mies muuten noin tekisi. Pääset siitä yli kun ymmärrät, ettei kyse ole olekaan ollut todellisesta sielunkumppanuudesta. Jos olisi, se olisi ollut molemminpuolista, eikä se olisi noin loppunut. Olet siis vain elänyt omassa kuplassasi.
jos se ei halua olla sun kanssa. Sielunkumppanit haluaa olla yhdessä ikuisesti.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisitko kirjoitella kanssani? Minulla miltei vastaava tilanne. Meillä 2 pientä lasta, nuorin vasta 4 kk. Mies haöua erota, ei enääkulemma rakasta minua. Olemme nyt kuitenkin eläneet tässä tilanteessa jo jonkin aikaa ja itsetuntoni on ihan nollissa. Tuntuu että yritän olla täydellinen ja hoitaa kaiken yksin, ettei mies saa viimeistä kipinää todella lähteä. Ja meillä on ollut niin , että mibä olen jaksanut tukea miestäni rankoissa elämäntilanteissa, masennuksessa ja ihan kaikessa. Rakkauteni on kestänyt ja olen seissyt mieheni rinnalla. Nyt miea ei sitten jaksakaanilmeisesti tätä pikkulapsiarkea yhtään. Olemme käyneet terapiassa ja terapeutti sanoi minulle myös, että olet todella kaunis ja sydämellinen nainen. Sinä ansaitset kunnioitusta ja vastuuntuntoisen kumppanin.
Siis meillä mies on pettänyt lupauksiaan jatkuvalla syötöllä, ei tule kotiin luvatusti, juhlii ja pitää perhettään lähes kaiken kivam esteenä, vain epämielyttävänä velvollisuutena.. On ollut todella rankkaa ja olen joutunut ikäänkuin kilpailemaan miehen silmissä. Kammottavaa, mutta sitä vaan haluaa säilyttää lapsilla ehjän perheen. Järki sanoo, että kannattaisi minin tästä nyt kytkintä nostaa, mutta sydän edelleen estää..