Lue keskustelun säännöt.
Aivopeskää minut, miksi minun pitää ex-miehelle järkevä ja asiallinen!
14.12.2012 |
Minua suututtaa exäni oikein todella. Hän kontaktoi minua hajota ja hallitse periaattella. Pelkään ottaa häneen yhteyttä, kun pitää kysellä jonkin lasten tavaran perään tms. Varsinkin, jos joudun antamaan negatiivisempaa palautetta, niin mies tulee silmille, vaikka kuinka annan palautteen ymmärtäväisesti, kyselemällä, enkä syyttämällä tai tuomitsemalla.
Kaava on aina sama: ensin mies ilmoittaa minulle, että lapsikin sen tietää, että hän on oikeassa tässä asiassa. Kun ajan omaa asiaani, niin hän uhkailee ja lopettavan jonkin sellaisen asian teon, josta minulle on hyötyä. Lopulta hän syyttää minua vastuuttomaksi äidiksi, joka ei ajattele lastensa parasta.
Ja kaava toistuu siis aina, vaikka minä olen viesteissäni täysin kieli keskellä suuta.
Tällä välilä minä hypin tasajalkaa, yritän pysyä asialinjalla ja olemaan provosoitumatta. En jaksa! Tiedän järjellä, että minun on paras olla menemättä samaan mukaan, koska lopulta päällä on täysi sota eikä asiani etene ollenkaan. Mutta toisaalta ärsyttää niin vietävästi: miksi minun pitää aina ohittaa hänen solvauksensa? Miksi hän saa kohdella minua miten vain ja minun pitää silti olla se aikuinen? Miksi?
Antakaa minulle jokin aivopesumantra, jolla pystyn tähän?
Kommentit (8)
pitää olla asiallinen ja neutraali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdeynpidon minimissään. En ole huomauttanut pikkujutuista, ja olen järjestänyt aina kaiken niin, ettei ylimääräisiä yhteydenottoja ole. Mutta kyllä nyt parin kuukauden välein tulee jokin juttu, johon pitää saada selkeä pelisääntö, jotta ei tarvitse taas olla yhteydessä.
Taidan odottaa exältä sellaista etuutta, että hän arvostaisi ja kunnioittaisi minua lastensa äitinä ja järkevänä ihmisenä. Ilmeisesti sellainen etuus on utopistinen toive. Vaikka minun arvoasteikossani se ei ole liikaa vaadittu.
"Mies on lapsellinen ja minä aikuisena parempana ihmisenä pystyn olemaan hänen yläpuolellaan"
"Minä olen hyvä äiti, oikea superäiti ja pystyn tähän lasten parhaaksi!"
yhdeynpidon minimissään. En ole huomauttanut pikkujutuista, ja olen järjestänyt aina kaiken niin, ettei ylimääräisiä yhteydenottoja ole. Mutta kyllä nyt parin kuukauden välein tulee jokin juttu, johon pitää saada selkeä pelisääntö, jotta ei tarvitse taas olla yhteydessä. Taidan odottaa exältä sellaista etuutta, että hän arvostaisi ja kunnioittaisi minua lastensa äitinä ja järkevänä ihmisenä. Ilmeisesti sellainen etuus on utopistinen toive. Vaikka minun arvoasteikossani se ei ole liikaa vaadittu.
Ei oikein aukea, mistä pikkujutusta pitää ottaa yhteyttä?
A. Älä anna äijän hyppiä silmille. Lopeta se suunsoiton kuunteleminen.
mutta se kannattaa, koska
-exäsi vaikuttaa kahjolta, hän ei ansaitse sitä, että saa sinut raivostumaan. Tuollaiselle ei kannata suuttua, se ei auta kuten normaali-ihmisen kohdalla voi auttaa.
-exäsi vaikuttaa sen sortin kahjolta, jonka yläpuolelle kannattaa asettua. Ajatella häntä vaikka kiukuttelevana kakarana, koska se hän todennäköisesti tunne-elämältää on
Ehdotan, että yritä järjestää asiat niin, ettet joudu antamaan hänelle minkäänlaista palautetta toiminnastasi. Esim. älä laita lasten "hyviä" vaatteita tai tärkeitä tavaroita hänen luokseen, jos on riski, etteivät ne tule takaisin. Jos on pakko niin ota se asenne, että ne häviävät kuitenkin ja kestät sen. Ota oletuksena, että aikataulut pettävät exän puolelta ja hanki varahoitojärjestely kun tilanne vaatii. Ajattele häntä vähän sellaisena vähämielisenä ressukkana, joka kiukuttelee kun ei muuta voi. Pistä kommunikointi minimiin ja ohita kaikki kiukkuinen palaute samalla tavalla kuin lasten turhat kiukuttelut. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja kiinnitä huomiota vain viesteihin, missä on sisältöä. Jos exä esim. huutaa puhelimeen niin sano että puhut vain käytännön järjestelyistä ja sulje puhelin.
Opettele eroon syyllisyydestä. Pura tilannetta esim. ystävillesi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdeynpidon minimissään. En ole huomauttanut pikkujutuista, ja olen järjestänyt aina kaiken niin, ettei ylimääräisiä yhteydenottoja ole. Mutta kyllä nyt parin kuukauden välein tulee jokin juttu, johon pitää saada selkeä pelisääntö, jotta ei tarvitse taas olla yhteydessä. Taidan odottaa exältä sellaista etuutta, että hän arvostaisi ja kunnioittaisi minua lastensa äitinä ja järkevänä ihmisenä. Ilmeisesti sellainen etuus on utopistinen toive. Vaikka minun arvoasteikossani se ei ole liikaa vaadittu.
Ei oikein aukea, mistä pikkujutusta pitää ottaa yhteyttä?
A. Älä anna äijän hyppiä silmille. Lopeta se suunsoiton kuunteleminen.
esim, jos joku vaate jää palauttamatta, niin ei se ole kovin tärkeää, mutta jos niitä jää aina palauttamatta, niin pakkohan minun on huomauttaa asiasta, että et ole palauttanut. Mies ilveilee silloin minulle, että kyse on lapsen vaatteesta, ei minun vaatteesta (minun perusteluni taas on se, että minä olen vaatteen maksanut omista rahoista, joten se on minun kotini vaate). Lopulta mies pyörittelee päätään, että hullu tyyppi, kun valitaa tästäkin.
Voi tietysti olla, että nipotan turhasta, mutta minä vain haluaisin, että minullakin saa olla oma tahto enkä saisi tästä ilveilyä osakseni. Onko liikaa vaadittu, että jos mies ei ymmärrä minun ajatuksenjuoksua, että hän voisi kuitenkin kohdella minua kunnioittavasti?
Mitä tarkoittaa käytännössä, etei anna äijän hyppiä silmille?
En minä hänen suunsoittoa kuuntelekaan, mutta jos pitää esimerkkitilanteenomainen asia hoitaa, niin pakko siinä on kuunnella sitä.
mutta se kannattaa, koska
-exäsi vaikuttaa kahjolta, hän ei ansaitse sitä, että saa sinut raivostumaan. Tuollaiselle ei kannata suuttua, se ei auta kuten normaali-ihmisen kohdalla voi auttaa.
-exäsi vaikuttaa sen sortin kahjolta, jonka yläpuolelle kannattaa asettua. Ajatella häntä vaikka kiukuttelevana kakarana, koska se hän todennäköisesti tunne-elämältää on
Ehdotan, että yritä järjestää asiat niin, ettet joudu antamaan hänelle minkäänlaista palautetta toiminnastasi. Esim. älä laita lasten "hyviä" vaatteita tai tärkeitä tavaroita hänen luokseen, jos on riski, etteivät ne tule takaisin. Jos on pakko niin ota se asenne, että ne häviävät kuitenkin ja kestät sen. Ota oletuksena, että aikataulut pettävät exän puolelta ja hanki varahoitojärjestely kun tilanne vaatii. Ajattele häntä vähän sellaisena vähämielisenä ressukkana, joka kiukuttelee kun ei muuta voi. Pistä kommunikointi minimiin ja ohita kaikki kiukkuinen palaute samalla tavalla kuin lasten turhat kiukuttelut. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja kiinnitä huomiota vain viesteihin, missä on sisältöä. Jos exä esim. huutaa puhelimeen niin sano että puhut vain käytännön järjestelyistä ja sulje puhelin.
Opettele eroon syyllisyydestä. Pura tilannetta esim. ystävillesi. Tsemppiä!
Olen nimittäin tajunnut itsekin, että tämän miehen kanssa ei toimi normaalit asiat. Hänen kanssaan ei voi riidellä, koska hän ei riitele kehässä, vaan harrastaa katutappeluita. Eli hän iskee vyön alle aina kuin voi.
Mutta juuri näiden kanssa painin, että miksi minun pitää antaa kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos - miksi mies saa olla etuoikeutettu tekemään mitä tahansa ja minä en?
Ymmärrän toki perusteluni järjellä, mutta sydämeni laahaa perässä.
Senkin olen tajunnut, että syyllisyys on tässä ytimenä. En vain tiedä, miten siitä pääsee eroon.
yhteydenpito minimissään. Hoidatte vain lapsiin liittyvät asiat, ja molemmat hoitaa oman elämänsä ja lapset tavallaan silloin kun ne on itsellä.
Turha odotta ajotain etuisuuksia ex:ltä.