Olenko huono ihminen, kun en jaksa enempää kuin yhden lapsen?

Sitten myrkytetään perheen elämä ties millä, omien korvien välissä vellovilla kriiseillä ja kyvyttömyydellä käsitellä niitä sivistyneesti. Mitä uskomattomimmat ongelmakimput uskottelevat olevansa hyvää vanhemmuusainesta pysähtymättä miettimään oman elämänhistorian todellista kulkua ja että miten tasapainoisesta persoonasta se kertoo.

Eikä sekään tee ketään hyväksi ihmiseksi, että hänellä on monta lasta ja hän jaksaa hoitaa ne.

Yhdessä lapsessa ei ole mitään pahaa. Salaa mielessäni toivon, etteivät lapseni halua useita lapsia. Miten sitä jaksaisi olla (jaksan toki)hyvä mummi vaikka 10 lapsenlapselle. Nyt niitä kullannuppuja on kaksi.

mutta et myöskään välttämättä oikeassa siinä että yksi olisi helpompi kuin useampi.



Jos joutuisin itsekseni viihdyttämään ainokaista, siihen menisi minulta enemmän resursseja kuin siihen että lapseni leikkivät (tälläkin hetkellä) yhdessä. Toki on myös sitä työtä jota jokainen lapsi tuottaa lisää, mutta yhdessä leikkiminen on niin mittava aikasäästö että koen kyllä olevani plussan puolella.

toki lapsella kavereita saa olla joka päivä, ja onkin.



Työkseni hoidan lapsia, joten koti on rauhan satama minulle. Jollekin se kuusi lasta voi olla se rauhan satama, ei ole yhtä oikeaa tapaa.

mutta et myöskään välttämättä oikeassa siinä että yksi olisi helpompi kuin useampi.

Jos joutuisin itsekseni viihdyttämään ainokaista, siihen menisi minulta enemmän resursseja kuin siihen että lapseni leikkivät (tälläkin hetkellä) yhdessä. Toki on myös sitä työtä jota jokainen lapsi tuottaa lisää, mutta yhdessä leikkiminen on niin mittava aikasäästö että koen kyllä olevani plussan puolella.

Ei se sisarus välttämättä takakaa seuraa ja leikkikaveria. Voi olla pelkkää tappelua ja edes isona eivät ole kavereita. t. 4 lapsen äiti

vaan varmasti paras äiti lapsellesi. Meilläkin vain yksi (11v.) enkä todellakaan jaksaisi enää vauva-aikaa. Onneksi lähipiiri saa vauvoja, niin saan heitä sylitellä ja antaa äidille/isälle kun alkaa kitistä. Itse ajattelen että näin on tarkoitus.



T. äiti, joka on onnellinen ainokaisestaan

Ei mitään intressiä saada toista. Miehelläkin on ennestään 2 lasta, siinä on ihan tarpeeksi rasitetta. Ajatus toisesta omasta lapsesta on mukava, mutta en usko, että jaksaisin kasvattaa useampaa kuin yhtä. Arvostan liikaa omaa aikaa. Tämä ainokainen on kaikkeni.

mutta et myöskään välttämättä oikeassa siinä että yksi olisi helpompi kuin useampi.

Jos joutuisin itsekseni viihdyttämään ainokaista, siihen menisi minulta enemmän resursseja kuin siihen että lapseni leikkivät (tälläkin hetkellä) yhdessä. Toki on myös sitä työtä jota jokainen lapsi tuottaa lisää, mutta yhdessä leikkiminen on niin mittava aikasäästö että koen kyllä olevani plussan puolella.

Meillä miehen 2 lasta vuoden ikäerolla, ja meno on PELKKÄÄ tappelua ja toisen kiusaamista. Pahemmaksi vaan tuntuu ajan myötä muuttuvan. Ei noista varmaan tule ikinä mitään oikeita leikkikavereita. Tosi rasittavaa. Älytöntä ajatella, että pitää tehdä toinen lapsi vain sen ensimmäisen kaveriksi.

kun oikein silmiin katsotaan... me ollaan sankareita elämän, ihan jokainen...

Ympäristön tuestahan jaksaminen paljon riippuu, ja esimerkiksi taloudellisista mahdollisuuksista, työtilanteista, puolisosta. Ei pidä itseään viedä liian äärirajoille.



Meillä on neljä lasta, mutta ei se kaikille sovi. Ei tämä riipu äidistä vaan kokonaistilanteesta. Minun mielestäni sinä olet rakastava vanhempi, kun et halua vetää perhettänne yli voimien käyvään tilanteeseen. Toisaalta mielestäni ei ole mikään olen parempi ihminen -tyylisen ylpeilyn aihe, että ei ole lapsia, on vain yksi lapsi tai on monta lasta.

Ilman muuta olet yhden lapsen vanhempi jos se tuntuu hyvältä ja oikealta valinnalta.



Itselläni on monta lasta ja mulle helpompi näin. Lasteni kaveripiirin vanhemmissa on perheitä, joissa on lapsia yhdestä yhdeksään. Yksilapsisen perheen lapsi on ehkä vähän pikkuvanha, mutta sosiaalisesti pärjäävä, monilapsisen perheen lapset ovat totisia ja jäykkiä urpoja. Luokkakaverin perheessä on vain sijaislapsia neljä kappaletta ja he kaikki ovat mahtavia tyyppejä. Eli hei! Ei lasten määrällä tms. ole väliä, oli kyse mistä tahansa olemisen tai käyttäytymisen mallista.

Helpompaa on useamman kanssa jos ikäerot pienet. Kotitöitä, lähinnä pyykkiä ja siivousta enemmän. Ja kouluiässä koulujutut, läksyt, harrastukset ym rumba tietty isompi. Mutta pääasiassa kyllä helpompaa kun lapsista seuraa toisilleen.

mutta et myöskään välttämättä oikeassa siinä että yksi olisi helpompi kuin useampi.

Jos joutuisin itsekseni viihdyttämään ainokaista, siihen menisi minulta enemmän resursseja kuin siihen että lapseni leikkivät (tälläkin hetkellä) yhdessä. Toki on myös sitä työtä jota jokainen lapsi tuottaa lisää, mutta yhdessä leikkiminen on niin mittava aikasäästö että koen kyllä olevani plussan puolella.

Minulla 6 lasta, kolmessa sarjassa. Ja todella on helpompaa kuin mitä oli yhden kanssa. Mutta kai sitä myös itse tottuu, kehittyy vanhempana jne asiat sujuvat itsestään toisin kuin silloin tuoreempana äitinä kun stressasi enemmän turhistakin asioista.

mutta et myöskään välttämättä oikeassa siinä että yksi olisi helpompi kuin useampi.

Jos joutuisin itsekseni viihdyttämään ainokaista, siihen menisi minulta enemmän resursseja kuin siihen että lapseni leikkivät (tälläkin hetkellä) yhdessä. Toki on myös sitä työtä jota jokainen lapsi tuottaa lisää, mutta yhdessä leikkiminen on niin mittava aikasäästö että koen kyllä olevani plussan puolella.

Ei se sisarus välttämättä takakaa seuraa ja leikkikaveria. Voi olla pelkkää tappelua ja edes isona eivät ole kavereita. t. 4 lapsen äiti

ei ole ollut mitään stressattavaa. Rajat ja rakkaus, siinä kasvatuksen pakkaus.

Yksi lapsi löytyy, luonne haastava, mutta toki häntä rakastamme yli kaiken. Toista yritettiin aikamme, ei tullut.

Ja nyt ei enää jakseta, ei kertakaikkiaan pystytä kuvittelemaankaan vuosien valvomista, päiväkotielämää, jatkuvaa sairastamista, uhmaa yms yms.

Silti ympäristö tuntuu painostavan, kaikilla muilla on kaksi lasta tai enemmän, lapselle pitää saada sisarus, ainokaiset kasvavat narsisteiksi jne. Ahdistaa ihan hirveästi ja tuntuu itsekkäältä olla yrittämättä sitä toista lasta.

ja kasvattaa ottamaan toinen toisensa huomioon ja olemaan tappelematta. Se vaan vaatii vähän muuta kuin vieressä taivastelua ja pää punaisena huutamista.

Tämä siis niille, joilla lapset vaan tappelee.

Ja ap:lle: perheenne on juuri hyvä noin. älä stressaa.

Olet hyvä ihminen, koska myönnät ja tiedostat sen.

On monia ihmisiä, jotka tekevät enemmän lapsia, mitä jaksavat ja pystyvät hoitamaan- mielestäni se on huono juttu.

että tunnistatte tilanteen ja toimitte oman päänne mukaan. Olkaa ylpeitä päätöksestänne, jos se on teille oikea. Parempi sekin, kuin ettei tiedostaisi rajojansa, vaan hankkii liian monta lasta ja huomaa vasta sitten, ettei jaksakaan tarjota muuta kuin ulkoistettua hoivaa ja kasvatusta. Mielestäni on järkevää, että tuntee rajansa.

Minkä ihmeen takia ihmiset syyllistyy niin helposti milloin mistäkin?! Mitä väliä sillä on, mitä naapuri on mieltä? Ei lapsia tarvitse olla ollenkaan, tai saa olla yksi tai saa olla liuta ja mitä kaikkea siltä väliltä.

Olet hyvä ihminen, kun maltat jättää lasten hankkimisen yhteen. Ei maapallo kestä sitä että julmetulla luonnonvarojenkulutuksella varustetut suomalaiset hankkivat kaikki 3+ lasta, joista tulee myös luonnonvaroja ja energiaa törsääviä kansalaisia. Maapallo on jo nyt ylikansoitettu.