Absolutistit huom!

Alkoholi ei vaan maistu. Mitäpä se muille kuuluu.

Kummallista, kun juomattomuutta pitäisi selitellä. Sehän on luonnollinen olotila.

Jos kerran inhoat koko alkoholia niin mitä ihmeen järkeä sitä olisi juoda?



Itseni ajoi absolutistiksi 3 vuotta sitten se, että minä taas tykkäsin alkoholista ihan liikaakin. Alkoi mennä ensin suurkulutukseksi ja sitten sellaiseksi että pelkäsin että tätä menoa minusta tulee pian työn ja talon juonut kunnon alkkis. Pari kertaa yritin kohtuukäyttöä, mutta aina lankesin taas juomaan liikaa hetken päästä, joten tein sitten päätöksen että viina ei mulle sovi joten en sitä enää juo.



Kukaan muu ihminen ei edes tiedä absolutismistani joten ei ole ihmisten suhtautumisella ollut merkitystä. En käy missään juhlissa joissa nautitaan alkoholia, eikä mulla ole sellaisia tuttujakaan joissa esim. aterialla ihmeteltäisiin jos ei juo viiniä.

Päätin jo lapsena, ettei omat lapseni saisi samanlaista lapsuutta kuin mikä itselläni oli.

sain kauheita masennustkohtauksia kun olin kännissä. Lopetin juomisen kokonaan olin monta vuotta juomatta. Nyt juon sauna siiderin tai kaksi kun haluan humaltua hieman.



Ihanaa kun pystyy kontrolloimaan omaa juomistaan ja pystyy silti juomaan.



Toki se oli alkuun hankalaa ystäväpiirissä, mutta vuosien saatossa siihen totuttiin että mä en juo. Olin usein kuskina, mutta sitten olinkin monta vuotta kotona enkä ravannut baarissa.

Ei ole muuta vaihtoehtoa, joko henki pois viinalla tai kokonaan ilman.

Olen siksi juomatta.

Itse en juonut kertaakaan. Mukana olin alkuillasta ja yöksi menin selvänä kotiin. Ehdittiin aika usein veljieni ja vanhempieni kanssa viettää jonkin aikaa yhdessä perheen kanssa, ennen nukkumaan menoa.



Meillä on aina ollut luottamus tärkeintä, en ikinä ole pystynyt valehtelemaan vanhemmilleni. enkä pysty vieläkään, eikä tarvetta ole ikinä ollut.



Ylä-aste ikäisenä ei siis alkoholi ikinä maistunut, vaikka joskus mietin et pitäiskö, kun kaikki muutkin? En kuitenkaan ikinä sortunut siihen. Asuin isossa kaupungissa ja sieltä löytyis monenlaisia ihmisiä. Myös mulle löytyi toinen kaveripiiri, jossa kukaan ei juonut.



Ammattikoulussa löysin nykyisen mieheni, jolle alkoholi maistui ja hävettikin 16vuotiaana kertoa etten ole ikunä juonut tai polttanut. Mutta se tekikin 17-vuotiaaseen miehen alkuun vaikutuksen ja hän lopetti kertaheitolla tupakan polton ja juomisen.



17-vuotiaana elämässäni tapahtui rankkoja asioita ja join sillon 3krt. Tein sen myös ärsyttääkseni miestäni, koska hän oli monesti loukannut mua ja tiesin ettei hän pitänyt minun juomisestani. Sain pikkuhiljaa rankat asiat käsiteltyä(ovat kuitenkin jälkensä jättäneet) ja en enään edes harkinnut juomista. 18-v tulin raskaaksi ja nyt 21v olen juonut raskauden jälkeen kerran ystäväni synttäreillä yhdessä mieheni kanssa noin vuosi sitten. Eli jos juon niin todella harvoin ja sillonkin kohtuudella. Näin elämä on paljon mukavampaa. Keskityn täysin vain perheeseeni, päihteet ei kiinnosta vaikka nuori olenkin :-)

Toisten suhtautuminen on parhaimmillaan rasittavaa (miksi et juo), mutta suurimman osan ajasta sitä ei ole, koska kutsuja ei juuri tule. Moni kun ei uskalla "menettää kontrollia" kun tietää että paikalla on joku selvinpäin... Jos kaikki ovat humalassa, saa teeskennellä menevänsä aivan sekaisin. Kun paikalla on raitis, pelkäävät että hän huomaa tämän esityksen.



Näin aivan tavallisessa keskiluokkaisessa piirissä.

En vain yleensäkään tee asioita, joista en välitä. Nuorena kokeilin alkoholia ja en pitänyt sen mausta ja en siitä olosta, mikä siinä tuli. Joten en ole sitä juonut. En juo kahviakaan kun en tykkää kahvista.

Teininä join kovin humalahakuisesti, mutta aikuisella iällä olin totttunut juomaan vain viinilasillisen illalla tv.tä katsoessa lasten mentyä nukkumaan, tosin lähes joka ilta. Mikään bilettäjä en enää pariin vuosikymmeneen ollut.



Aluksi vähensin alkoholin käyttöäni n. viinilasilliseen yhtenä tai kahtena iltana kuukaudessa, mutta lopulta miehen toiveesta jätin alkoholin kokonaan pois.



Aluksi toisinaan teki mieli lasia hyvää viiniä esim jos näki jonkun erinomaisen viiniarvostelun. Nyt kun olen ollut n. 1,5vuotta ilman pisaraakaan alkoholia, ei ole aikoihin tehnyt mieli yhtään. Nyt kun ajattelenkin sitä 'raukeaa' tunnetta, kun lihakset 'veltostuvat' alkoholista, inhottaa se ajatuskin kehon kontrollin veltostumisesta. Eli nyt juuri se 'rentoutuminen', mikä aikaisemmin oli muka viinilasillisen nauttimisen hyviä puolia, inhottaa jo ajatuksenakin. Mieluummin rentoutan lihakseni joogaamalla!



Mutta kyllähän tätä pitää joskus selitellä :/ mikä meidän suomalaisessa kulttuurissa on tosi outoa. Meidän kulttuurin alkoholikeskeisyyttä ei oikein huomaa kuin olemalla sen ulkopuolella, silloin näkee miten se on meillä puheessakin tosi paljon läsnä mm. alituisina työpaikkavitseinä jne. Alkoholinkäytöstä on tullut normi, sen käyttämättä jättämisestä kummajainen. Suomi on siinä melkoinen poikkeus muiden maiden keskuudessa (jotain Englantia lukuunottamatta).

Mutta kyllähän tätä pitää joskus selitellä :/ mikä meidän suomalaisessa kulttuurissa on tosi outoa. Meidän kulttuurin alkoholikeskeisyyttä ei oikein huomaa kuin olemalla sen ulkopuolella, silloin näkee miten se on meillä puheessakin tosi paljon läsnä mm. alituisina työpaikkavitseinä jne. Alkoholinkäytöstä on tullut normi, sen käyttämättä jättämisestä kummajainen. Suomi on siinä melkoinen poikkeus muiden maiden keskuudessa (jotain Englantia lukuunottamatta).

Kyllä sitä noissa viinimaissa vielä enemmän ihmetellään jos ei yhtään juo. Siellä tosin alkoholin rooli on ihan erilainen kuin Suomessa monilla, siellä ei kukaan puhu ylpeillen känneistä ja biletyksestä kuten täällä, mutta kyllä sitä kovasti ihmetellään jos lasi paikallista viiniä ei kelpaa ruoan kanssa. Udellaan helposti onko raskaana. Esim. selitys että on autolla ei monelle mene perille ollenkaan, heistä kun ihan hyvin voi nyt yhden ottaa vaikka onkin autolla.

Alkoholi ei todellakaan kaunista tai tee älykkäämmäksi ketään. Tai no, kovassa humalassa solmitaan kaikenlaisia parisuhteita, joita sitten myöhemmin usein kadutaan.



ALkoholin maku on kuvottava. Miksi juoda?



Olen ollut kaverien mukana ravintolassa ja juonut alkoholittomia juomia. Mukavan illan jälkeen kotimatka sujuu hyvin eikä kotonakaan voi huonosti.



Pikkujouluissa yms. on toisinaan ankeaa olla selvä ja katsoa työkaverien sikailua. Aina voi poistua, jos meno on ankeaa.

Kun keski-ikä alkoi painaa päälle, päätin kokeilla eräänlaista elämäntaparemonttia. Jätin lihan, kalan ja alkoholin, siis vain kokeeksi. Sitä koetta on nyt jatkunut 11 vuotta, ja tyytyväinen olen.



En ilmeisesti liiku piireissä, joissa noita omituisuuksia joutuisi kielteisessä mielessä selittelemään. Maailma on muuttunut. Isäni kertoi, että vielä 1960-luvulla tupakoimattomalta mieheltä kyseltiin syytä moiseen.

Mutta mielestäni alkoholi on lähes aina pahaa. Maistelen joskus jos mieli tekee ja jos ei tee mieli niin en ota. Ei ole tarvinnut koskaan selitellä kellekkään, mutta en ehkä liiku porukassa jossa alkon käyttö on itseisarvo tai ihmiset tuntevat minut. En juo myöskään kahvia ja sitä saa usein kyläpaikoissa selittää "ei, en ole koskaan oppinut juomaan. Tee tai mehu käy hyvin"

Tieto siitä miten paljon yksi kännäys tuhoaa aivosoluja, ei kiitos minulle. Ystävä ja työkaveripiireissä juomattomuutta saa perustella jatkuvasti. Pikkujouluissa lähtee aina huhu, et olenkohan raskaana kun en juo :( ei vaan tunnu ihmisille menevän perille, että se voi olla tietoinen valinta. Olen nuorempana bilettänyt ja juonut tarpeeksi, nyt kun on pienet lapset en halua sitä enää, enkä pidä krapulasta.