Lue keskustelun säännöt.
Kannattaisko vaihtaa sukunimi?
12.12.2012 |
Kaipaisin mielipiteitänne.
Menin kolme vuotta sitten naimisiin. Pidin itsestään selvännä, että pidän oman sukunimeni. Yllätyksekseni se ei miehelle käynytkään. Vähän ennen häitä saimme kunnon riidan tästä aikaiseksi ja mies uhkas perua häät jos en vaihda sukunimeä. Suostuin, kun mies sanoi, että voisin vaihtaa sen takaisin jos en pidäkään nimestä. No minä en ole koskaan pitänyt tästä miehen nimestä, joka on suht harvinainen. Miehen suku on vielä kovin erikoista ( alkoa, mt-ongelmia) niin en oikein pidä ajatuksesta tulla yhdistetyksi näihin mustalampaisiin. En ole koskaan edes oppinut tätä uutta nimeä, viimeksi kesällä esittelin itseni tyttönimellä. Toisaalta taas en raaskisi vaihtaa, koska lapset ovat isänsä nimellä, jos vaihtaisin olisi postilaatikossa taas kaksi sukunimeä. Vai pitäisikö olla tämän niminen kunnes lapset on aikuisia ja vaihtaa sitten vai mitä? Tyttönimeni on paljon yleisempi, mutta kauniimpi ja rimmaa etunimeni kanssa.
Kommentit (5)
en tajua, miksi alun perinkään otit miehen nimen. Minusta syyksi pitää oma nimi riittää mikä vain, eikä nykyään kukaan enää vaadi (tai ei pitäisi vaatia) vaihtamaan! Minäkin otin miehen nimen vain siksi että inhosin aina omaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten olis jääny häät pitämättä. Mutta onko se ihan daijua vaihtaa nyt kolmen vuoden jälkeen? Töissäkin varmaan kaikki luulis et ollaan erottu. Ei siinä mitään äkkiähän se väärinkäsitys olis korjattu, mut jos sitä vaihtamista joutuis jatkuvasti ihmisille selittelemään ja perustelemaan niin ei sekään hyvältä vaihtoehdolta tunnu.
Ap
Mutta mun puolesta olisi saanut jäädä häät alunperinkin pitämättä, jos tuollaisia ehtoja kerran asetettiin.
Mutta mun puolesta olisi saanut jäädä häät alunperinkin pitämättä, jos tuollaisia ehtoja kerran asetettiin.
Kuulostaa vähän siltä että haluaisit vaihtaa, ja se on täysin ok varsinkin jos miehellekin se on ok. Ei ne kaksi sukunimeä postilaatikossa nyt iso hankaluus voi kellekään olla.
Meillä pidettiin molemmat omat sukunimet naimisiin mennessä, eikä ole koskaan koettu hankalaksi.