Lue keskustelun säännöt.
Tää on nyt vähän hassu kysymys, enkä osaa tätä oikein muotoilla, mutta:
12.12.2012 |
Mä oon miettinyt, että jos päivän aikana tapahtuu jotain tavallisesta poikkeavaa ja tiedät sen etukäteen, niin oletko jotenkin levoton tms. pitkin päivää, kun odotat sitä tapahtumaa? Sen ei tarvitse olla edes kummoinen, esim. hammaslääkäri, kampaaja, open tapaaminen tms?
Olen vaan miettinyt, että ovatko nuo ihan rutiinia kaikille? Musta tuntuu, että mä jotenkin en nyt voi sanoa, että ahdistun, mutta jotakin sen tapaista. Se on ikäänkuin joku päivän tärkein asia, vaikkei oikeasti olisikaan, mikä vie kaiken huomion ja tavallaan jännittää tai jotain, en osaa oikein selittää todellakaan...
Kommentteja?
Kommentit (8)
tunne, että on pakko saada jotain makeaa. Olen lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mikä tahansa pieni poikkeama riittää.
Sitä kutsutaan mökkihöperyydeksi. Töissä käydessä tollaset extra- jutut menee ihan rutiinilla, tyyliin ruokiksella käy äkkii hammaslääkärissä, eikä sitä sen ihmeemmin mieti. Mutta nyt kun on lasten kanssa kotona, huomaan että joku neuvolakäynti täyttää koko päivän. Sitä miettii millon lähdetään, mitä ehtii tehdä ennen sitä, missä välissä syödään, millon päikkärit, vähän jännittääkin jne... Se yks pienen pieni käynti jossain, joku pieni tavallisuudesta poikkeava juttu, vie koko päivän.
Sitä kutsutaan mökkihöperyydeksi. Töissä käydessä tollaset extra- jutut menee ihan rutiinilla, tyyliin ruokiksella käy äkkii hammaslääkärissä, eikä sitä sen ihmeemmin mieti. Mutta nyt kun on lasten kanssa kotona, huomaan että joku neuvolakäynti täyttää koko päivän. Sitä miettii millon lähdetään, mitä ehtii tehdä ennen sitä, missä välissä syödään, millon päikkärit, vähän jännittääkin jne... Se yks pienen pieni käynti jossain, joku pieni tavallisuudesta poikkeava juttu, vie koko päivän.
Siitä ei kai voi parantua sitten kuin töihin menemällä? ap.
muta silti mulla on sama juttu. Tai pahempaa: jos on joku poieama, on päivä pilalla ja vaikka juhlat tulossa niin on koko viikko pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että en ehdi yksittäisiä miettiä: töissä sen seitsemän kokousta joista suurin osa täytyy itse vetää ja valmistella, seminaariesityksiä, tapaamisia tuntemattomien uusien yhteistyötahojen kanssa jne jne. Ja vapaa-ajalla lasten harrastejuttuja, omaa yhdistystoimintaa. Yksittäiset jutut eivät ahdista mutta kiire joskus ja tieto siitä että seuraava päivä on minuuttiaikataulutettu: huomennakin aamusta klo 5.30 alkaa aikataulun seuraaminen ja työpäivän päätyttyä lapsen harrastuksen jouludiskojärjestelyt jne.
muta silti mulla on sama juttu. Tai pahempaa: jos on joku poieama, on päivä pilalla ja vaikka juhlat tulossa niin on koko viikko pilalla.
Myös ne työjutut hermostuttavat. Työ on monipuolista asiantuntijatyötä, mutta kuitenkin sen verran samanlaisena toistuvaa, ettei työstä ole apua ollut.
Ihan mikä tahansa pieni poikkeama riittää.