sopeutuminen taas kotiäitiyteen?

Mä en taida olla mikään koti-ihminen. Olen koti-äitinä aikaa jo viettänyt ja nyt olen saanut olla usean vuoden taas työelämässä. Onhan se ollut hektistä, mutta toisaalta niin ihanaa. Nyt jäin taas kotiin. Samoin isommat lapset jäivät suurimmaksi osaksi kotiin. Käyvät vielä muutaman kerran viikossa päiväkodissa aamupäivän. Samalla muuttui lasten kotonaviihtyminen. Tuntuu, että eivät keksi enää omatoimista leikkiä vaan tosi osein molemmat tai jompi kumpi nitisee ja natisee. Mitä tekis? Ei ole mitään kivaa tekemistä? En halua leikkiä sitä, tätä tota! Itse pitäis olla viihdyttämässä tai leikittämässä, mutta sitä mä en tahdo jaksaa enää millään. Kotityöt painaa ja loppuraskaus painaa. Mä en vaan taida olla mikään leikki-ihminen. Pelottaa jo etukäteen, että vauvan synnyttyä elämä menee täysin kaaokseksi, kun en pysty/ehdi/jaksa tarjota isommille tarpeeks virikkeitä. Lapset kyllä päiväkodin lisäks myös harrastaa, että vaihteluakin pitäis tulla pelkkään kotielämään. Yritetään myös ulkoilla ja puuhata muutakin. Nyt en kuitenkaan enää pääse uimahallille eikä luisteluratojakaan ole vielä jäädytetty. Mitä sitä keksis? Kuinka omat voimat tulee riittämään? Onkohan isommilla alkuun vain näitä sopeutumisvaikeuksia kotielämään? Meneekö tämä vielä ohi? Kaipaavat kavereita ja leikkitreffejä on järjestettykin noin 1x vko)