Kannattaako ihastus tunnustaa?

on jo tapahtunut, seuraa pahaa mieltä ja sydänsuruja joka tapauksessa kertoi eli ei. Parempi varmaan ottaa puheeksi suoraan.

En itse kuitenkaan kertoisi heti vaan seurailisin tilannetta- Jos se jatkuisi ja toinenkin näyttäisi olevan samassa liemessä niin ottaisin puheeksi. Puhumattomuus on melkein kamalinta mitä tiedän eikä koske vain ihastusta vaan kaikkia muitakin raskaita ihmissuhdeasioita kuten riitoja jne.

Sydänsuruja ja pahaa mieltä seuraa, kun toinen ei olekaan ihastunut ja itse menee sen hölmönä tunnustamaan. Parempi olla hiljaa ja haaveilla. Jos jotakin olen elmästä oppinut, niin tämän.

itsellä on ollu juttua meneillään yhden puolitutun ihmisen kanssa. Itse naimisissa, toinen sinkku, ainakin mun tietääkseni. Kerroin tunteistani, muttei siitä mitään toivomaani lopputulosta tullut ainakaan.Ennemminkin enemmän jännitteitä ja kiusaantuneisuutta kun aiemmin.

Se ei auta mitään, mutta saatat itsesi hölmöön vaaraan itse!



Pahimmassa tapauksessa sina käytetään hyvksi, menetät työpaikkasi ja sinulle nauretaan jälkeen päin. Lisäksi menetät perheesi ja lapsesi.



Miksi tunnustaisit? Mitä sillä saavutat, hölmö!?

Se ei auta mitään, mutta saatat itsesi hölmöön vaaraan itse!

Pahimmassa tapauksessa sina käytetään hyvksi, menetät työpaikkasi ja sinulle nauretaan jälkeen päin. Lisäksi menetät perheesi ja lapsesi.

Miksi tunnustaisit? Mitä sillä saavutat, hölmö!?

ohi otsikon, mutta olet kirjoittanut parikin viestiä tähän, kirjoitusvirheistä huomaa että sama kirjoittaja.

Tunnusta vasta, kun se toinen on tehnyt sen. Muuten siinä heittäytyy selälleen, kui9n koira rapsutettavaksi, mutta rapsutuksen sijaan voikin tulla puukkoa siihen vatsaan. Pointti: tunnustaessa luovuttaa sille toiselle vallan olla todella veemäinen ja usein veemäisyys toteutuu. Että siinä on riskinsä.

Ihastumisen tunnustaja joutuu tosi heikoille ja toinen voi siinä tilanteessaa tehdä mitä vain. Kannattaa varoa, jos ei voi olla aivan satavarma toisenkin tunteista.

Tunnusta vasta, kun se toinen on tehnyt sen. Muuten siinä heittäytyy selälleen, kui9n koira rapsutettavaksi, mutta rapsutuksen sijaan voikin tulla puukkoa siihen vatsaan. Pointti: tunnustaessa luovuttaa sille toiselle vallan olla todella veemäinen ja usein veemäisyys toteutuu. Että siinä on riskinsä.

Ihastumisen tunnustaja joutuu tosi heikoille ja toinen voi siinä tilanteessaa tehdä mitä vain. Kannattaa varoa, jos ei voi olla aivan satavarma toisenkin tunteista.

Miksi tekisi? En mä ainakaan olisi ilkeä jos joku tulisi kertomaan tykkäävänsä minusta.

Tuon miehen kanssa. Mutta pelottaa se loppputulos...mihin tuo tapaaminen päättyisi? Suuri riski pettämiseen olisi olemassa.

Jos avaat suusi ja sanot asian ääneen, se on totta. Se voi johtaa muutoksiin elämässäsi, sellaisiinkin joita et ole tahtonut alkujaan.



Jos olet valmis riskeeraamaan kaiken elämässäsi, antaa mennä vaan. Jos tahdot pitää ohjat omissa käsissäsi, anna ajan kulua.

On helppo ihastua haavekuvaan, voit haaveilla kuplasta jota ei ole. Perheen, rakkauden ja työnkin riskeeraaminen ei ole viisas veto.



Ja joskus itselleen ei vaan voi mitään ja kaikki menee kuin elokuvissa.

Vaikeata...



(Tämän kirjoitti aamukiireissään nainen joka joskus on toteuttanut oikkujaan mutta löysi suhteen jossa tahtoo olla loppuun asti eikä itse riskeeraa sitä millään.)

Luin tätä ketjua jokin aika sitten ollessani itse ap:n tilanteessa. Silloin en ymmärtänyt lainkaan näiden varoittelijoiden vastauksia. Mutta nyt ymmärrän ja kadun, etten itse uskonut niitä, vaikka olisi pitänyt...Eli vahingosta viisastuneena en enää ikinä tunnustaisi tunteitani työyhteisössä. Never Ever!

- ei ap

[quote author="Vierailija" time="09.12.2012 klo 15:38"]

Se ei auta mitään, mutta saatat itsesi hölmöön vaaraan itse!

Pahimmassa tapauksessa sina käytetään hyvksi, menetät työpaikkasi ja sinulle nauretaan jälkeen päin. Lisäksi menetät perheesi ja lapsesi.

Miksi tunnustaisit? Mitä sillä saavutat, hölmö!?

[/quote]

Miksi ette voi tyytyä siihen hyvää kumppaniin jos sellainen on. Aina pitää kurotella jos jossain nyt kuitenkin olisi joku parempi.Hohhoijaa!

[quote author="Vierailija" time="11.12.2012 klo 21:30"]

Suhde kesti noin puoli vuotta. Ei ollut kuitenkaan koko ajan selvä tai helppo suhde. Aikamoinen suhdesoppakin välillä, koska olemme molemmat tahoillamme varattuja.

Nyt suhde on ohi, loppui noin 3 kk sitten. Välit tän naisen kans on nyt ihan kamalat, hän on tosi ilkeä minulle ja töissä on siksi välillä tosi vaikeaa. Hän ei suostu keskustelemaan asoista, vaan on tottunut jättämään asiat sisälleen, eikä niistä kuulemma tarvi enää jauhaa. Mulle tää on ihan kamalaa, koska mulla ois niin paljon sanottavaa. Ikäväkin on välillä liian kova.

Tällä kokemuksella sanoisin, ett mieti tarkkaan mihin alat ja mitä haluat. Suhteen lopettaminen on tosi vaikeaa ja tunteet saattavat tulla liian syviksi, niinkuin meillä kävi. Olen ollut tämän syksyn tosi onneton ja masentunutkin, mut eiköhän tämä tästä. Tämä minun kumppani on nyt myymässä taloa ja muuttamassa toiselle puolelle Suomea, ettei tarvitse minua katsella. Tuntuu tosi pahalta, ett tää meni näin.

[/quote]

Sitä saa mitä haluaa.

Yleensä kyllä, jos olettaa ettei ihastuksen kohde tiedä sitä . Eri asia on se jos kyseinen ihastus on varattu . Se yleensä hivelee itsetuntoa/egoa kun huomaa että joku tai jotkut on ihastunut/kiinnostunut . Tartu hetkeen ja toimi heti ! Onnea rakkauteen sitä ilmeisesti kovin monilla ole ollut kun reilusti yli 50% avioliitoista & parisuhteista päätyy eroon ! "Ei millään pahalla"  :)

Jos haluat ryssiä nykyisen suhteesi niin ehkä sitten...

Kannattaa Panna koti ja työ kerralla sekaisin. Älä epäröi, pysyy jännitys elämässä kun saa siihen riskinoton tuntua. Tohveleissa ehtii pyöriä kotinurkissa myöhemminkin.

Horoperseet taas vauhdissa. Kun arki on koittanut kotona, niin pitää etsiä vähän jännitystä työkaverista, ei hyvää päivää.. Jokaisessa suhteessa koittaa lopulta se sama arki, vaikka sitten sen niin ihanalta tuntuvan työkaverinkin kanssa, jos siihen kelkkaan lähtee. Ihmiset on niin riippuvaisia jostain ensihuumasta, että kun se suhteesta loppuu, niin pitää alkaa jo hakea seuraavaa huumaa. Ihmekään kun eroja ja pettämistä on niin paljon kun ollaan tuollaisia itsekeskeisiä minäminä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu melkoiselta ylireagoinnilta.

mut taitaa johtua tästä meidän jutusta, ett muuttavakin jo nyt. Syvällä sisimmässään tää nainen kuitenki tykkää musta liikaa, eikä saa ehkä elämäänsä oikeisiin uomiinsa, jos me nähdään melkein joka päivä. Sama tunne on mulla ja siks oon toisaalta tyytyväinen, ett se muuttaa, vaikka tiedän että mulla tulee sitä ikävä. Siitäkin huolimatta, että hän on mulle nykyjään niin ilkeä.

Olen tahtomattani loukannu tätä naista liikaa, eikä hän suostu kuunteleen mun juttuja (haluaisin pyytää anteeksi), koska yrittää päästä tunteistaan yli. Omien sanojen mukaan on kyllä päässy, mut reagoi välillä niin voimakkaasti, ett tiedän ettei oo.

En olis uskonu ikinä, että tästä asiasta tulee tällainen soppa ja möykky mun rintaan, josta en meinaa päästä eroon. =(

tuntuu ihan kuin minä kirjoittaisin noin parin viikon-kuukauden kuluttua tästä hetkestä . oon ihan varma että mulla käy just samoin. nainen johon olen jo pitkään ollu rakastunu on iloinen ja järkevä ja ymmärtäväinen ja perheellinen ja takuuvarmasti torjuu ja toruu... mutta sittepähä saan lopun tälle "sydänkohtaukselle"

Itse ihastuneena flirttailen melkoisesti, silmän iskut höpöt puheet, ja pari kertaa sitten onkin rynkytetty työpaikan toiletissa.

Ei kannata. Varsinkin jos teette töitä yhdessä. Yleensä nuo tunteet laantuvat itsestään ja sen jälkeen voi olla hyviä työkavereita. Jos tunnustaa ja tulee suhteenpoikasta, voi välit mennä kokonaan. Työpaikoilla puhutaan myös todella paljon ja huomataan tällaiset asiat. Voit menettää samalla työkaverisi.

KYLLÄ, KYLLÄ, ja KYLLÄ.

Voitte olla varma, että työpaikalla puhutaan, jos rupeette jotain säätämään. Kiusallista kaikille. Joskus olen huomannut, että joidenkin välillä kipinöi. Se on ihan luonnollista että joskus niin käy, kun työpaikalla vietetään paljon aikaa. Eri asia on se, siirtyykö tunteista tekoihin. Mielestäni tunnustaminen on juuri se teko. Varatuista tässä siis puhun.