Lue keskustelun säännöt.
Englanninkielinen opetus yliopistoissa - Mitä mieltä?
09.12.2012 |
Aina välillä joku päättäjä tms. tuota vouhottaa, että pitäisi olla kurssit englannin kielellä, kun on niin hienoa olla multikulttuurinen ja kansainvälinen, ja joissain kouluissa onkin kai käytäntönä, että jos luennolle eksyy yksikin ei-suomenkielinen, niin luennoitsija joutuu sadalle suomenkielisille sitten puhumaan bad englishiä. Ja jossain kai on mainittu tavoitteena, että ainakin kaikki maisteriopinnot olisivat jatkossa englanniksi.
Luin tuossa erään aineopintotasoisen kurssin anonyymiä kurssipalautetta. Kurssilla oli ollut pieni osa luennoista englanniksi ja palautelomakkeessa mm. kysyttiin, haluaisivatko oppilaat jatkossa enemmän englanninkielistä opetusta. Palaute oli aika murskaavan yksimielistä. Oppilaat pitivät hyvin tärkeänä, että pakollisien kurssien luennot pidetään pääsääntöisesti suomen kielellä. Englannin kielen käytölle ei nähty mitään itseisarvoista syytä. Perusteluna mm. se, että opiskeltava asia on muutenkin vaikeaa, suomenkielisien termien oppiminen katsottiin tärkeäksi ja todettiin vielä, että äidinkieleltään suomenkieliset opettajat pysyvät kertomaan asiasta enemmän, kun saavat puhuvat suomea. Kritiikki ei kohdistunut mahdollisiin yksittäisiin ulkomaalaisiin vieraileviin luennoitsijoihin. Palautteessa todettiin myös, että englanninkielisiä kursseja voisi kyllä olla valinnaisina kursseina.
Minulle tuli sellainen olo, että oppilaiden ja päättäjien näkemykset eivät ihan kohtaa... Vaikka kaikkien katsotaan osaavan nykyään hyvin englantia, ei ihmiset kuitenkaan ilmeisesti tunne hyväksi opiskella vaikeita erikoissanastoa käsittäviä asioita englannin kielellä.
Mitä mieltä?
Kommentit (18)
Kukaan meistä ei omakohtaisesti voi muistaa sitä aikaa, kun suomalaiset eivät voineet opiskella omalla äidinkielellään yliopistoissa.
Iäkkäimmät voivat vielä muistaa sen ajan, kun esim eläinlääketiedettä ei voinut opiskella suomeksi (= Suomessa).
Ajankohtainen aihe näin itsenäisyyspäivän aikaan. Kyllä jokaisella on oikeus opiskella valtakunnan virallisella kielellä vaikka tohtoriksi, varsinkin jos oppiaine on muuten sellainen, että se virallinen kieli hyvin riittää työelämässä.
Kielitaitovaatimuksia voi sitten esittää muilla tavoilla.jos ei ole kokemusta yliopisto-opiskelusta. Perusopinnot ehkä onnistuu kielitaidottomaltakin, mutta jo aineopintovaiheessa pitäisi osata lukea ainakin englanninkielistä kirjallisuutta. Tämä pätee kaikkiin aineisiin, jopa suomen kieleen, jota itse olen opiskellut pääaineena.
Älä sitten esitä niitä enempää.
Mulla, tuon alkuperäisen lainauksen kirjoittaneella on kokemusta yliopisto-opinnosta noin 500 opintopisteitä, joihin on tärvääntynyt yhteensä noin vuosikymmen. Yksi maisterintutkinto on valmiina, toinenkin melkein + erinäisiä täydennys- ja erikoisopintoja.
Muutama ulkomaalainen piti luennon englanniksi ja olin lievästi ilmaistuna häkeltynyt, kun erään sivuaineen ensimmäistä kurssia piti paikallinen lehtori englanniksi, vaikka salissa ei ollut ensimmäistäkään ulkomaalaista. Eikä aihe ollut millään tavalla erityistä kielitaitoon liittyvä.
Englanninkielistä kirjallisuutta oli jo aineopinnoissa. Ei siinä mitään, kirjoja kun voi aina selvittää ajan ja sanakirjan kanssa. Luentopakkoahan yliopistoissa ei yleensä ole.
Erittäin olennaista oli se, että myös englanninkieliset teokset sai tenttiä suomeksi!
Aloittaja kai tarkoittanee sekä opetusta että suorituksia englanniksi, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
high schoolin ja voi hyvänen aika mikä homma oli opetella englanninkieliset termit kaikista aineista. Kun ei riittänyt, että osasi matematiikan laskut, piti osata ne ihmeelliset termit, olin mennä sekaisin pelkästään niistä.
Ihan sama sitten kaikissa muissa aineissa. Moninkertainen opettelu.
mutta kyllä esim. erikoiskurssit voivat olla minusta englanniksi jos ei vaikka sopivaa suomenkielistä luennoitsijaa/opettajaa löydy. Katson kyllä tärkeäksi että oman erikoisalan sanaston hallitsee myös englanniksi, ihan siksi että se on vallitseva kieli huomattavassa osassa tieteellisiä julkaisuja ja siksi tietyllä tapaa välttämätön.
high schoolin ja voi hyvänen aika mikä homma oli opetella englanninkieliset termit kaikista aineista. Kun ei riittänyt, että osasi matematiikan laskut, piti osata ne ihmeelliset termit, olin mennä sekaisin pelkästään niistä. Ihan sama sitten kaikissa muissa aineissa. Moninkertainen opettelu.
suomalaisten vaihtarien mielesta H.S. on lastenleikkia verrattuna lukioon?
Peruskursseilla mielestäni suomi olisi suomea äidinkielenään puhuville hyvä vaihtoehto sen takia, että opiskeltavat asiat on helpompi hahmottaa suomeksi. (Tietysti jos pakko on, niin saahan niistä jotain irti englanniksikin, mutta ei varmasti maksimaalista hyötyä jotain yksittäisiä opiskelijoita lukuun ottamatta.)
Syventävillä taas englanti on kielenä ok, jos puhuja on kielitaitonsa puolesta tarpeeksi hyvä. Hyväksi kielitaidoksi ei tässä enää riitä vain se sellainen keskusteluenglanti eikä välttämättä edes se, että saa kielentarkastajan avulla artikkeleita julkaistua englanniksi, vaan pitäisi kyetä kommunikoimaan ne ideat vieraalla kielellä ja vastaamaan kysymyksiin ja muotoilemaan idean useammalla eri tavalla.
Ennemmin kannattaisin vierailuluentoja, jotka ovat englanniksi, mutta varsinainen teorioihin menevä asia sitten suomeksi. Tenttikirjoissa tulee kuitenkin sitä englantia, mutta toisaalta kirjoissa on luentoihin verrattuna se etu, että jos joku kohta menee ohi, niin sivun saa luettua uudelleenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tässä on vuosisatoja taisteltu Suomen kielen asemasta muiden kielten joukossa, me suomalaisetkin olemme ansainneet korkeinta mahdollista opetusta äidinkielellämme.
Ei, en kirjoittanut vahingossa "Suomen" isolla.
Jo muuan Aleksanteri aikanaan salli omankielisen opetuksen, ja sen verran jokaisen yliopisto-opettajan pitäisi historiaa tuntea, ettei nyt aleta palailla takaisin siihen aikaan, kun sivistystä oli tarjolla vain syntyperänsä ansiosta latinaa osaaville. Onko joku nyt palailemassa sortovuosien kielimalleihin, kieli vaan on vaihtunut? Vai onko yliopistonaisilla niin huono itsetunto, että eivät rohkene olla suomalaisia? (Miksi pidän itsestään selvänä, että englanniksi luennoivat ovat naisia... no kun olen sellaisen yliopistolla tavannut.)
Kun vieraiden kielten osaamista arvostetaan ja vaaditaan, siihen on muitakin keinoja. Esimerkiksi vapaaehtoisten kieliopintojen opintopisteet lasketaan kaksinkertaisina tai niillä voisi korvata jotain muita pakollisia opintoja. Tai vieraalla kielellä suoritetuista jaksoista tulisi joku ylimääräinen kielipiste.
Mun mielestä pakollisiin kursseihin voisi kyllä kuulua englanninkielisiä kursseja, muttei välttämättä perusopintoihin. Joku pointti siinä vieraalla kielellä opiskelussa pitäisi kuitenkin olla, mielestäni kursseja ei pitäisi järjestää englanniksi vain sen takia, että ne on järjestetty englanniksi. Tällaisia syitä olisivat esim. luennoitsija ulkomaisesta yliopistosta tai suuri vaihto-opiskelijoiden määrä.
Mä oon itse opiskellut viroa, jossa siis kielen opiskelu aloitetaan nollasta, mutta joka on tietenkin suomalaiselle helppo oppia. Viron opinnoissa perusopinnot on suomeksi, aine- ja syventävät opinnot (joitain poikkeuksia lukuun ottamatta) viroksi. Totta kai asia on ihan eri, luennot opiskellulla kielellä tukevat myös kielen oppimista, mutta sanoisin, että vieraalla kielellä opiskelusta on myös hyötyä. Niin kuin myös tiedeyhteisön kansainvälisyydestä, jota on helppo lisätä, jos kurssille saadaan opettaja tai opiskelijoita (olettaen tietenkin, että kurssilla käydään sitten jotain keskusteluakin) ulkomailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistosta ei saisi vlmistua ihmisiä, jotka eivät kykene englannin kielellä keskustelemaan omasta alastaa. Englannin kielisiä kursseja on mielestäni siis pakko olla maisterivaiheen opinnoissa.
Totta on se, että se vaikeuttaa oppimista, mutta hyvin todennäköisesti englanniksi tulee hoitaa työtehtäviä myös työelämässä. Siten se vasta onkin vaikeaa, jos ei ole yliopistolla pohtinut asioita englanniksi.
Mielipiteeni on, että vähintään 20 opintopistettä tulisi yliopistosta valmistuvan ollut opiskella englanniksi, jotta edes jonkinlainen kielitaito saavutetaan omasta alasta.
Toki tietysti voidaan miettiä, että onko englanti ainoa kieli.
Kehitettävää voisi toki olla siinä, että voisiko englannin kielisellä kurssilla olla tukea suomeksi, osittain suomenkielistä materiaalia tukisanojen tai artikkeleiden muodossa jne. Näin ehkä edistettäisiin vieraan kielen sisäistämistä
Kukaan meistä ei omakohtaisesti voi muistaa sitä aikaa, kun suomalaiset eivät voineet opiskella omalla äidinkielellään yliopistoissa.
Iäkkäimmät voivat vielä muistaa sen ajan, kun esim eläinlääketiedettä ei voinut opiskella suomeksi (= Suomessa).
Ajankohtainen aihe näin itsenäisyyspäivän aikaan. Kyllä jokaisella on oikeus opiskella valtakunnan virallisella kielellä vaikka tohtoriksi, varsinkin jos oppiaine on muuten sellainen, että se virallinen kieli hyvin riittää työelämässä.
Kielitaitovaatimuksia voi sitten esittää muilla tavoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan meistä ei omakohtaisesti voi muistaa sitä aikaa, kun suomalaiset eivät voineet opiskella omalla äidinkielellään yliopistoissa.
Iäkkäimmät voivat vielä muistaa sen ajan, kun esim eläinlääketiedettä ei voinut opiskella suomeksi (= Suomessa).
Ajankohtainen aihe näin itsenäisyyspäivän aikaan. Kyllä jokaisella on oikeus opiskella valtakunnan virallisella kielellä vaikka tohtoriksi, varsinkin jos oppiaine on muuten sellainen, että se virallinen kieli hyvin riittää työelämässä.
Kielitaitovaatimuksia voi sitten esittää muilla tavoilla.
jos ei ole kokemusta yliopisto-opiskelusta. Perusopinnot ehkä onnistuu kielitaidottomaltakin, mutta jo aineopintovaiheessa pitäisi osata lukea ainakin englanninkielistä kirjallisuutta. Tämä pätee kaikkiin aineisiin, jopa suomen kieleen, jota itse olen opiskellut pääaineena.
perusopintojen kurssit ovat suomeksi ja muut pääasiassa englanniksi.
Valitettavasti yksi peruskurssin pitäjänä toimiva riemuidiootti luennoi kyllä suomeksi mutta oli väkertänyt luentomateriaalit englanniksi. "Opitte samalla käsitteet sekä suomeksi että englanniksi!" Jep jep. Oikeastihan siinä kävi niin, että käsitteitä ei oppinut kummallakaan kielellä.
Luentosarja pyöri samaan aikaan myös englanninkielisenä! Jostain syystä tämä ei "riittänyt" opettajalle, vaan hänen piti pilata se suomenkieliseksi tarkoitettu kurssikin sekoilullaan.
Pikkuhiljaa alkaa valjeta, miksi juuri tätä yliopistoa ei tällä alalla rankata kovin korkealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskustelua fb-kavereiden seinältä tästä aiheesta. Tuossa keskustelussa lausuttiin, että jos tulee joku kiintiö englanninkielisistä kursseista, niin se koostettaisiin sellaisista sisällöistä, jotka muutenkin luontevasti olisivat englanniksi.
Mitenköhän sujuisi vaikka kotimaisen kirjallisuuden peruskurssit englanniksi?;)
En ymmärrä, miksi englantia pidettäisiin itseisarvona, varsinkin jos luennoitsija ei olisi natiivipuhuja. Kaikissa tietämissäni humanistisissa aineissa englanti tulee jossain vaiheessa vastaan, ihan kokonaan siltä ei voi mielestäni yliopistossa välttyä. Ei siis edes, vaikka opiskelisi sitä kotimaista kirjallisuutta.
on hyvä olla englanniksi, pakollisiakin mutta ei tietenkään kaikkia. Olen ihan kauhulla seurannut joiden opiskelijoiden kielitaitoa, sillä joillakin se on todella surkea. Kauppiksessa oleva ei ymmärrä sanaa interest ja muita yksinkertaisia termejä. Tai sitten ei osata sanoa: ensimmäinen, toinen, kolmas jne. osataan vain yksi, kaksi, kolme...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi tietysti pohtia, minkälaista kielitaitoa tarvitaan. Eihän tuo kommunikointi tule muulla kuin harjoittelemalla, vaikka olisi tankannut teoriakirjoja englanniksi tai kuunnellut luentoja, ei se tarkoita sitä, että pärjäisi keskustelussa, jos kommunikointiharjoittelua ei ole. En siis toisaalta ymmärrä, miksi englanninkieliset luennot toisivat erinomaisen englannin kielen taidon. Eivätkä ne varmasti tuokaan sitä taitoa muille kuin sellaisille opiskelijoille, joille luennon englannin kielen taso on sopiva, eikä selvästi liian hankala.
Yliopiston tarkoitus on kouluttaa tieteen tekemiseen ja arviointiin ja tässä suomalainen tiedemaailma ampuisi itseään pahasti jalkaan mikäli opetuksessa ei vaadita englannin osaamista. Ne jotka eivät tieteen kansainvälistä kieltä osaa tai pysty oppimaan eivät yksinkertaisesti kuulu yliopistoon.
myös suomeksi. Harva opettaja taitaa englantia niin paljon, että oikeasti kykenee vetämään koko kurssin englanniksi esim. silloin, kun pääaine on suomalainen kirjallisuus tai vaikka matematiikka. Ne termit on kuitenkin opetettava suomeksi.
myös suomeksi. Harva opettaja taitaa englantia niin paljon, että oikeasti kykenee vetämään koko kurssin englanniksi esim. silloin, kun pääaine on suomalainen kirjallisuus tai vaikka matematiikka. Ne termit on kuitenkin opetettava suomeksi.
Voit siis lukea Runebergin tai Södegranin klassikkoteokset myös ruotsiksi, jos mielit kotimaista kirjallisuutta lukea.
Tässä ketjussa mielestäni alleviivataan liikaa sitä, että yliopistojen pitäisi jotenkin lisätä englannin kielen käyttöä, jotta oltaisiin "kansainvälisempiä" - mitä ikinä se tarkoittaakaan. Itselle se kuulostaa lähinnä kosmeettiselta lisäykseltä, koska ne opiskelijat, jotka ovat kiinnostuneita omasta tieteenalastaan, joutuvat joka tapauksessa perehtymään myös englanninkieliseen kirjallisuuteen elleivät ole täysin kunnianhimottomia ja halua mennä siitä, mistä aita on matalin. Esimerkiksi jos opiskelee vaikkapa käsityönopettajaksi niin en ymmärrä, miksi väkisin pitäisi olla 20 op "kansainvälisyyttä" tutkinnossa. Jos taas oikeasti haluaa tutkijaksi niin englanninkielinen tai muu vieraskielinen lukemisto on välttämätöntä, eikä siihen mitään omaa "kansainvälisyysopintopistemäärää" tarvita.
http://www.hs.fi/kotimaa/V%C3%A4it%C3%B6s+K%C3%B6kk%C3%B6englanti+on+hy…
"Väitös: Kökköenglanti on hyvä opetuskieli
STT
Suomalaiset opiskelijat ymmärtävät parhaiten englanninkielistä opetusta, kun englanti ei ole opettajan äidinkieli. Ymmärtämistä helpottaa tutkimuksen mukaan se, että opiskelijoiden kökköenglanniksi nimittämästä kielestä on riisuttu kielelliset hienoudet.
Väitöksessään filosofian maisteri Jaana Suviniitty on selvittänyt englanninkielisen maisteriohjelman toimintaa sekä opiskelijoiden näkemyksiä englanninkielisestä opetuksesta.
Suviniitty huomasi, että helposti lähestyttävillä englanninkielisillä luennoilla opettajat käyttivät paljon vuorovaikutteisia menetelmiä. Opettajat, joiden äidinkieli ei ollut englanti, kuvittelivat usein kielitaitonsa riittämättömäksi ja halusivat siksi opiskelijoiden osallistuvan luentoihin.
Väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina."