Lue keskustelun säännöt.
MInä niin arvasin, että mun kerran viikossa jumppaan -harrastukselle käy näin
08.12.2012 |
2 kk sitten ostin 10 kerran liput. Tarkoituksena oli alkaa käymään joka perjantai töiden jälkeen jumpassa. Puhuin miehen kanssa ja hän kannusti, "joo, tottakai, kyllähän sitä nyt kerran viikossa ehtii". Sanoin jo silloin, että muista sitten kun mietitte pikkujouluja ja muita, että haluaisin oikeasti käydä siellä jumpassa, se on vain kerran viikossa.
Ja mitä on ollut: olen käynyt jumpassa kaksi kertaa. Miehellä on ollut pikkujoulut, työmatka, kaverin polttarit, työjuttu joka oli pakko tehdä. Juuri perjantaisin. "oho, en muistanut", "sellasta se nyt vaan on, että ei aina pääse", on vastaukset.
Kommentit (20)
Koska silloin just on viikossa eniten menoja. Miten olis sunnuntai-ilta? Silloin luulis miehesikin olevan enemmän kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen valitsin juuri siksi, että olisin ajoissa kotona ja jos on miehellä jotain menoja, ehtisi lähteä vielä jumpan jälkeenkin. Mutta kaikki pikkujoulutkin se on kuitenkin järjestänyt heti iltapäivästä alkaen.
Yritin aiemmin keskiviikko-jumppaa. Ihan sama tilanne silloinkin.
ap
viikossa sen perjantain lisäksi siihen jumppaan. Näin pääset jumpaan vähintään sen kerran viikossa.
Lisäksi lopetat sille miehelle puhumisen konditionaalissa (haluaisin). sanot vain, että sinulla on tuolloin jumppa ja mies on velvollinen järjestämään lastenhoidon. (Työmatkat tietenkin erikseen)
haluaa sitoa sinut kotiin tai sitten ei kestä ajatusta että tulisit parempaan kuntoon. Onko muutenkin alistajatyyppiä?
mutta ei mulla ole mahdollisuutta varata iltoja jumppaan. Mulla on puoli tuntia työmatkakin. Jos jään odottamaan jumppaa, joka alkaa klo 18, olen kotona puol kahdeksalta. Mun mielestä oli aivan kohtuullista, että järjestin jumpan perjantaille, jolloin olisin kotona kuitenkin jo klo 18.
Olen minä sanonut, että minulla on jumppa, menen sinne, mutta tottakai työmatka on tärkeämpi ja tottakai kaverin polttarit on tärkeämmät ja tottakai on järkevää lähteä kimppakyydillä sinne pikkujouluihin ennemmin kuin ajella autoilla eestaas.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna sanoisin, että ellei mies ole paikalla, hänen täytyy hommata lapsille hoitaja, sinä et tule olemaan kotona siihen aikaan. Ja pidät siitä kiinni.
uusperheessä missä kuusi lasta (enää "vain" kaksi kunnolla kotona) ja silti olen päässyt. Sanoisin kyllä näin että on itsestäsi myös kiinni menetkö vai et, miehen täytyy hommata hoitaja sitten siihen asti kun sinä olet kotona jos just siihen aikaan pitää polttareihin esim. Ja voithan lähteä vaikka tiistaina klo 19:30 jumppaan, onko sillä väliä että on ajomatka, minullakin 20min kestää ajaa sinne missä käyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla siis 30km matkaa jumppaan/töihin. Jos lähden neljältä töistä, olen kotona aikaisintaan puol viideltä. Ehtisin olla 2 tuntia kotona, kunnes pitäisi taas olla valmistautumassa lähtöön. Tulisin kotiin, kun lapset jo nukkuu. Ei oikein vastaa käsitystäni perhe-elämästä ja tolkutonta bensan tuhlaamista myös. Jumppa on yhdistettävä työmatkoihin, muuten siinä ei ole järkeä. Kyllähän täällä muuten voi kävelyllä käydä jne. mutta jumppa on sellainen, mitä haluaisin tehdä.
ap
Me ollaan miehen kanssa käyty kalenterin kanssa viikkoa läpi ja saatu sovittua mulle kaksi iltaa, milloin käyn jumpassa. Asiaa sovittaessa mies oli sitä mieltä, että "tottakai ehdit, vaikka useamminkin, mä tulen sitten töistä ajoissa".
No, toisen jumpan kanssa samalle illalle mies otti sitten oman harrastuksen ("kun ei muistanut yhtään et oli jotain sovittu"). Minä sitten joka viikko yritän järjestää meille lastenhoitajan, ja jos en tässä onnistu niin mies menee ja minä jään kotiin. Se on reilua, koska mullahan on sitten se toinen jumppa vielä!
Sinne sitten pääsen, jos mies sattuu muistamaan järjestämään työnsä. Aika monta kertaa kun olen saanut itkeä ja rukoilla, niin nyt alkaa jo suht hyvin muistaa ja vain n. joka kolmas kerta jää väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi pian on tammikuu ja "turhat" pakkojutut ovat taas historiaa, joten ensi vuonna sitten :)
Sä voit myös sanoa sille miehellesi, että sorry, sulla on jumppa ja tulet sen jälkeen. Mies voi aivan varmasti siirtää noita omiaan, mutta jos sinä aina märttyyrina suostut, niin ilmeisesti miehesi on sen verta mulkku, että käyttää sitten tilanteen hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuota kimppakyydillä menemistä. jos sinulla on jumppa, niin sinulla on jumppa. Mies ottakoon taksin/tai ajelkoon edestakaisin.
Kaverin polttareihinkin mies voisi lähteä sitten myöhemmin.
Työmatkoja ei voi järjestää uusiksi, mutta lastenhoitajan voi palkata noiksi noin kahdeksi tunniksi.
Kaikella tuolla "ylimääräisellä" kululla, bensat, hoitajat ym osoitat itsellesi, lapsillesi ja miehellesi, että myös sinun tarpeesi ovat tärkeät.
mutta ei mulla ole mahdollisuutta varata iltoja jumppaan. Mulla on puoli tuntia työmatkakin. Jos jään odottamaan jumppaa, joka alkaa klo 18, olen kotona puol kahdeksalta. Mun mielestä oli aivan kohtuullista, että järjestin jumpan perjantaille, jolloin olisin kotona kuitenkin jo klo 18.
Olen minä sanonut, että minulla on jumppa, menen sinne, mutta tottakai työmatka on tärkeämpi ja tottakai kaverin polttarit on tärkeämmät ja tottakai on järkevää lähteä kimppakyydillä sinne pikkujouluihin ennemmin kuin ajella autoilla eestaas.
ap
Voin niin hyvin kuvitella tilanteen ja miehesi asenteen.
Meillä sama. Kuvio menee näin. Alunperin mies itse kannustaa, jopa painostaa, minua aloittamaan jumpan/lenkkeilyn/tanssin. Saa minut lopulta vakuuttuneeksi, ettei oma ainainen "tekosyyni" etten mitenkään ehdi tai pääse päde, koska kyllä hän nyt pystyy kerran viikossa järjestämään itsensä kotiin ja vahtimaan lapsia.
Jep jep, menen jumppaan tai järjestän jotakin urheilullista aktiviteettia itselleni. Näen hirveän vaivan, että kotona on pedattu kaikki valmiiksi tätä poissaoloani varten. Mies vääntäytyy kotiin pari kolme ekaa kertaa. Sitten alkaa tulla niitä hänen "pakollisia" menojaan. Muutenkin tulee rivien välistä syyllistämistä siitä, kun on niin kiire eikä saa hommiaan tehtyä kun AINA pitää lähteä töistä niin aikaisin. Unohtaa tulla riittävän ajoissa kotiin, ellen jankkaa joka kerta aamulla ja vielä muistuta iltapäivälläkin. Tulee niin viimetinkaan, että saan hirveällä kiireellä lähteä. On aina kauhea marttyyri kotiin palatessani, ärtynyt ja tiuskiva. Lapsillekin tuntuu purkavan omaa vitutustaan siitä, että joutui nyt yhtenä päivänä tulemaan vähän aikaisemmin kotiin omien lastensa seuraksi?! Tuntuu, että minun pitää jotenkin hyvitellä omaa poissaoloani, vaikka yleensä siihen ei edes osu mitään vaativaa lasten ruokailuaikaa tms vaan mies saa vaan istua, kun lapset leikkii. Pienintä ehkä vähän joutuu viihdyttämään.
Lopulta näen helpommaksi olla menemättä yhtään mihinkään :( Ja se tuntuu olevan miehestäkin helpottavaa ja toivottavaa.. kunnes sitten puolen vuoden päästä taas alkaa vinoilla siitä, kun en minä siellä jumpassakaan enää käy, senkin jätin kesken, mitään en tekisi oman terveyteni eteen, ellei hän pakota, muut tutut naiset käy jumpissa jne.. Hän itse ei uhraa puolikasta ajatusta sille, miten tämä minun kohdallani käytännössä järjestyisi, kun ei näy maistuvan lastenhoito hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on niin vaikeata järjestää.
Rupeatte käymään lenkillä (vaikka se onkin tylsää) tai koko perheen kanssa uimahallissa ja sitten karkaatte yksin sinne pitkään altaaseen uimaan (niin ne miehetkin tekee, pitää vaan olla ovelampi ja nopeampi).
meillä on miehellä sellainen työnkuva että päivä saattaa yhtäkkiä pidentyä hänestä riippumattomista syistä joten en jaksa edes kiusata itseäni jollain iltapäivän jumppa-ajalla kun ei siitä mitään tulisi kuitenkaan.
kuulostaa siltä, kun lähin jumppakin on 30 kilometrin päässä. Maalaismiehet kasvatetaan juuri tuollaisiksi kuninkaiksi, että heidän tarpeet menee kaiken edelle. Ja jos vaimolla on jotain muita vaatimuksia kuin halu palvella miestä nöyrästi, niin siitä kiukutellaan.
Mun mies on ja näitä maalaisjuntteja ja samanlaisia löytyy naapurustosta joka toisesta talosta. Eikä siinä mitään, minäkin pystyn hyväksymään sen, että maanviljelystyöt on hoidettava kelloon katsomatta. Lehmien lypsyä ei voi jättää kesken, vaikka kello näyttäisi mitä. Peltoa ei voi jättää kylvämättä, vaikka kevään ainoana poutapäivänä olisi oman lapsen häät. No sentään tuollaisessa häätapauksessa hankittaisi työmiehiä tai urakoitsija tekemään töitä siksi aikaa kun isäntä juhlii, ja omille lapsille opetetaan, että häitä ei järjestetä pahimpaan kiireaikaan.
Mutta sitten kun töiden lisäksi miehen menot menee kaiken edelle, vaikka kyse olisi vain polttareista, kaveriporukan illanvietosta, miehen omasta päätöksestä lähteä hiihtolenkille, jne. Silloin mulla palaa päreet. Milloin minä muka voin vain ilmoitusluontoisesti lähteä jonnekin illanviettoon tai lenkille. Aina pitää ensin selvittää mieheltä mikä sillä on työtilanne, miten suuri riski on töiden venähtämiseen, jne. Ja silti sitten kun se ilta koittaa, niin siellä navetalla on saattanut tapahtua jotain katastrofaalista, että vesiputki on poikki, vesi suihkuaa, vedentulo on katkaistava ja homma on korjattava välittömästi tai lehmät on ilman juotavaa koko illan ja yön ja aamun, kunnes vika on korjattu. Koska lehmien jättäminen ilman juotavaa olisi eläinsuojelurikos, niin mun pitää kuitenkin perua se oma menoni, vaikka se kuinka olisi sovittu.
Siksi ihmetyttää, että mies olettaa ihan tuosta vain minun joustavan, jos hänelle pälkähtää päähän, että nyt pitäisi lähteä jonnekin menoilleen.
kuulostaa siltä, kun lähin jumppakin on 30 kilometrin päässä. Maalaismiehet kasvatetaan juuri tuollaisiksi kuninkaiksi, että heidän tarpeet menee kaiken edelle. Ja jos vaimolla on jotain muita vaatimuksia kuin halu palvella miestä nöyrästi, niin siitä kiukutellaan.
Minun mieheni on maalaismies, eikä hän todellakaan ole tuollaista kasvatusta saanut :) Eivätkä muutkaan kavereideni miehet :)
Mutta kait se pitää joku syy saada miehen käytökselle? Tällä kertaa se oli tuo ;)
Vaihda miestä!
t.Tilallinen.
kuulostaa siltä, kun lähin jumppakin on 30 kilometrin päässä. Maalaismiehet kasvatetaan juuri tuollaisiksi kuninkaiksi, että heidän tarpeet menee kaiken edelle. Ja jos vaimolla on jotain muita vaatimuksia kuin halu palvella miestä nöyrästi, niin siitä kiukutellaan.
Minun mieheni on maalaismies, eikä hän todellakaan ole tuollaista kasvatusta saanut :) Eivätkä muutkaan kavereideni miehet :)
Mutta kait se pitää joku syy saada miehen käytökselle? Tällä kertaa se oli tuo ;)
Vaihda miestä!
t.Tilallinen.
Ehkä teillä päin on fiksumpi kasvatuskulttuuri. Täällä meillä on tosiaan vaikka kuinka paljon noita isäntiä, joilla on opetettu, että omat työt ja siinä sivussa kaikki omat menot on aina tärkein juttu. Varmasti asiassa on alueellisiakin kulttuurieroja. Täällä on näin.
Mutta kuten sanoin, niin vähän joka toisessa talossa on sellainen isäntä - ei kaikissa täälläkään.
Jos sinulla on täydellinen mies, niin ole hänestä kiitollinen. Meillä muilla ei ole ihan täydellisiä löytynyt, mun miehellä on yksi vika, ja senhän sinä jo tiedätkin. Yhden vian vuoksi ei mun mielestä pidä alkaa miestä vaihtamaan, eikä kukaan aivoillaan ajatteleva edes kehoittaisi toista vaihtamaan miestä yhden vian vuoksi.
Silti se yksi vika saa ärsyttää. Mutta tosiaan joka ärsytyksestä ei aleta miestä vaihtamaan.
Itse en käy jumpassa kun en tykkää mutta herrajumala naiset. Miksi te alistutte tuollaiseen? OIKEASTI?
Jos arjen järjestäminen on välimatkojen takia noin mahdotonta.
Toki siis mies on epäreilu kun pistää omat huvittelunsa sinun harrastuksen edelle, mutta kyllä tuo myös hankalalta kuulostaa että ainut mahdollisuus on harrastaa heti töiden päätteeksi.
kai nyt joku toinen iltapv / ilta on mahdollista? Kuulostaa oudolta paikalta jos vain kerran viikossa tunti. Itse käyn 4 kertaa viikossa ja vaihtelee viikottain missä milloinkin käyn, riippuu muista menoista ja mun työajoista (3vuorotyö). En pääsisi IKINÄ jos ois kiinni yhdestä määrätystä tunnista.