Onkohan musta enää opettajaksi?

Sinänsä sääli, että olet alunperin tulkinnut asian niin.

Mulle on sattunut tässä elämässä vähän kaikenlaista muutaman vuoden sisään. Musta on tullut aika nöyrä ja hiljainen tämän elämän edessä enkä koe, että tietäisin enää mikä on oikein (opettajamaisella tavalla) enkä näe asioita enää tarpeeksi mustavalkoisena.

Musta on tullut hiljainen ja vähän sisäänpäin kääntytnyt ihan konkreettisestikin enkä ole enää sellainen räväkkä päällepäsmäri, jollainen opettajan ehkä pitäisi olla :/ Mun ois jotenkin rakennettava täysin uusi ammatti-identiteetti enkä oikein tiedä miten saisin sen tehtyä. Nyt vaan pitää painaa "väärällä persoonalla" eteenpäin ja se on tosi kuluttavaa.

mitä tarkoitat? aika moni LUOKANopettaja on kuvailemasi kaltainen mutta aineenopettajissa on monenlaista persoonaa.

ja luokanopettajatkin vanhenevat ja nöyrtyvät. osa koppavoituu, tosin.

Oppilaat kävälee sun yli tosi nopeasti kun huomaavat ettet enää ole henkisesti opettaja ja sitten vasta masennutkin. Etsi uusi mukava ammatti, jossa elämä taas hymyilee. Tai jää omalle lomalle vähäksi aikaa tuumailemaan tulevaa.

Tarkoitan sitä, että lasten kanssa on vaan oltava tiukka. Ei siellä nynnyilemällä ja hiljaisuudella pärjää. On oltava koko ajan napakasti ohjat käsissä. Musta-valkoisuus negatiivisesti ei tietenkään ole missään asiassa positiivista, mutta kasvatustyö isossa ryhmässä vaatii sitäkin.

Ei opettajan tarvitse olla mustavalkoinen ja yksisilmäinen. Sinänsä sääli, että olet alunperin tulkinnut asian niin.

Opettajan nimanomaan tarvitsee monessa asiassa olla mustavalkoinen (näin sanotaan ja näin ei, tämä oli kirjassa ja tämä oikeastaan ei, tästä saa pisteen ja tuosta ei, tuo on hyvä ja tuo ei).

Se on uuvuttavaa. Elämä ei ole tällaista.

t. Opetytöt jättänyt, ei ap.

Ja jos auktoriteetti ei tule luonnostaan, niin kaikki menee pieleen. Oppilaat vain riekkuvat - lukiossakin - ja vetelehtivät, paitsi ne, jotka huomaavat opettajan ahdingon ja koittavat pitää häntä pinnalla tai huomaavat mahdollisuutensa loistaa tai edes kalastella hyviä numeroita käyttäytymällä hyvin. Ap on oikeassa epäröidessään ammatinvalintaansa.

Kyllä luokanope tarvii annoksen jyrkkyyttä. Tarkoitan sitä, että lasten kanssa on vaan oltava tiukka. Ei siellä nynnyilemällä ja hiljaisuudella pärjää. On oltava koko ajan napakasti ohjat käsissä. Musta-valkoisuus negatiivisesti ei tietenkään ole missään asiassa positiivista, mutta kasvatustyö isossa ryhmässä vaatii sitäkin.