Onko SITOUTUMINEN ainoa varma merkki siitä, että toinen rakastaa?
Vai voiko rakastaa toista, vaikkei sitä toiselle myönnä ja on varattu?
Kommentit (2)
jolla tarkoitetaan laajaa ja osin epäselvää ilmiö-/tunneryhmää eikä se käsitteenä tarkoita aivan samaa kaikille.
Toki rakkaus voi näkyä muunakin kuin sitoutumisena. Tietysti heti nousee esiin kysymys, puhutko ihastumisesta rakastumisena. Joillekin rakkaus on kirjoista opittu elämänkaava, jonka mukaan löytyy jokin "ihonalainen", jonka kanssa haluaa jakaa elämnsä ja muodostaa perheen eikä sivuille sen jälkeen vilkuilla. Tämä fantasia on useimmille pelkkä lapsellinen fantasia. Silti siinä on tottakin. Joidenkin tutkimusten mukaan ihminen kuuluu niihin eläimiin, joilla ei ole sitä yhtä ainoaa oikeaa pariutumistapaa. esim. joutsenet löytävät sen yhden oikean jonka kanssa ovat koko ikänsä. Ihmisellä osa löytää, osa tuntee viehtymystä pettämiseen ja moniavioisuuteen. SItten ovat ne reppanat, jotka eivät löydä ketään. Niinpä mikä ikinä sun tiesi onkin, se on omalla tavallaan oikea. Itse en usko tosirakkauteen, pidän sitä uskomattoman naiivina ajatuksena. Mutta tutkimusten mukaan sekin on mahdollinen. Useimmiten siihen vaaditaan hyvät lapsuudenperheolot. MItä rakastavammasta perheestä tulet, sen todennäköisemmin löydät onnen myöhemmin. Jos tausta on huono, on omakin parisuhteesi sitä.
Rakastatko sinä ihmistä, joka on varattu toiselle? Vai onko joku ihminen sitoutunut toiseen mutta mielestäsi rakastaa sinua?
Jos oikeasti rakastaa toista ja haluaa elää hänen kanssaan, niin kyllä, rakastettuun sitoutuminen on silloin merkki siitä, että rakastaa toista. Tosin ihmiset sitoutuvat toisiinsa muistakin syistä kuin rakkaudesta, joten sitoutuminen itsessään ei ole rakkauden merkki.