Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Rakkaus lapsiin. Erilaiset..

Vierailija
05.12.2012 |

Mun on jotenkin paljon helpompi rakastaa kuopusta. Tunnen häntä kohtaan jotenkin aidommin rakkautta. Tai se vaan tulee luonnollisemmin. Välillä pitää muistuttaa itseään, että huomioi toistakin yhtä rakkaudella. Molempia lapsia siis toki rakastan! Siitä ei ole kysymys.. mutta esikoista kohtaan tunne ei vaan ole jotenkin yhtä voimakas, helppo tai jotain.. En osaa oikein kuvailla.



Syynä luultavasti on se, että esikoinen syntyi sektiolla ennenaikaisena ja alku hänen kanssaan oli todella haastavaa! Hän vietti kuukauden sairaalassa "sairaalan" vauvana eikä imetyskään koskaan onnistunut. KUopuksen synnytin alakautta ja vaikka meilläkin oli omat vaikeutemme imetyksen suhteen, niin homma pelitti kuitenkin niin "kuin kuuluukin".



Nyt lapset ovat 2 ja vajaa 1 v. Onko muilla samankaltaisia tunteita? Tuleeko aina olemaan näin? Tunnen huonoa omaatuntoa vaikken voi tunteilleni mitään. Korostan vielä, että molempia lapsiani toki rakastan silti! Yhtä paljonkin.. mutta silti toista kohtaan tunteet tulevat jotenkin paljon luonnollisemmin...

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikään ei ole esikoisen syy vaan sinun reaktiotasi. Rakkauden kanssa sillä ei ole todellisuudessa tekemistä. Rakkaus ei ole tunnetta vaan kykyä, tahtoa, velvollisuuudentuntoa, halua nähdä toinen hyvänä jne.

Vierailija
2/6 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaikkia viittä lasta rakastan eri tavoin mutta kuitenkin yhtä paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
05.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suhde eskoiseen paljon välittömämpi. Synnytykset vähän kuten AP:lla. Esikoinen tulee ehkä enemmän minuun ja häntä siksi helpompi ymmärtää ja tulkita.

Vierailija
4/6 |
06.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisäksi lapsella todettiin melko nuorena keskushermostossa sairaus, joka vaikuttaa hänen käytökseensä tehden siitä ailahtelevaa ja vaikeaa. Vaikka lapsi on omalla tavallaan ihana ja rakas, ilman kuopusta en jaksaisi tätä vanhemmuutta ollenkaan (en olisi siis päässyt kokemaan ns. normaalia lasta ollenkaan).

Vierailija
5/6 |
06.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Keskimmäisen kanssa koen ehkä ne vahvimmat hellyyden ja rakkauden tunteet. Synnytyksissä tai vauva-ajassa ei lasten välillä suurtakaan eroa.



Johtuisko sitten siitä, että poika on ns. erityislapsi? Ollut haastava ja on sitä yhä. Saa mut useammin raivon partaalle kuin kuopus ja esikoinen yhteensä. Ehkä vastapainoksi niille negatiivisille tunteille välillä melkein sydän pakahtuu hellyydestä ja rakkaudesta. Muiden lasten kanssa on kieltämättä paljon tasaisempaa :D

Vierailija
6/6 |
06.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älkää muut uskoko sen juttuja. Niiden perhe on aivan pimeä. Mies jätti ja äiti meni toisen kanssa naimisiin, ja siellä teki tuon kuopuksensa. Eli, eri isät on lapsilla ja mt-ongelmainen alkoholisti äiti ei sanojensa mukaan halua nähdä vanhempaa lasta, sillä se muistuttaa vanhasta elämästä. Lääkkeitä ja viinaa kuluu perheessä paljon.

Siis jos on kyseessä siitä samasta perheestä.