Äitini pilasi elämäni eikä edes tajua sitä :(

aina äänekkään kaasunpurkauksen jälkeen he tivasivat minulta miksi pieraisin. En koskaan pierryt. Mummu tai äiti pieri, en minä. Vieläkään kukaan ei usko minua.

He pierivät ja syyttivät pieruistaan minua. Olen yksin ja itken. Itken ja pieren yhyy.



-Simon

aina äänekkään kaasunpurkauksen jälkeen he tivasivat minulta miksi pieraisin. En koskaan pierryt. Mummu tai äiti pieri, en minä. Vieläkään kukaan ei usko minua. He pierivät ja syyttivät pieruistaan minua. Olen yksin ja itken. Itken ja pieren yhyy. -Simon

Sulla ei ilmeisesti ole narsistiäitiä, kun voit nauraa vakavalle asialle. Mulla on äiti, joka on höösännyt ja häärännyt ympärilläni koko elämäni. Jossain vaiheessa tajusin katkaista välit kokonaan. Nykyään voin hengittää ja elää elämääni ilman äidin määräysvaltaa.

mutta mitä minä sille voin? En sääli itseäni sen takia, vaikka on pienet lapset ja toki olisi kiva jos olisi mummu auttamassa arjessa. Isänikin on erakko, eikä ole erityisen kiinnostunut jälkikasvunsa asioista.. Joskus se harmittaa, mutta onneksi minulla on oma perhe ja ystäviä, joilta voi pyytää apua. Aikuisen ihmisen on itse otettava vastuu omasta elämästään. Itsesäälissä rypeminen estää sinua pääsemästä eteenpäin. Tiesitkö että sinullakin on kaikki mahdollisuudet olla onnellinen elämässä, jos ei nyt niin tulevaisuudessa. Se on sinusta itsestä kiinni.

Enemmän tai vähemmän viallisia! Ei rikkinäisyys tee sinusta vähemmän arvokasta ihmistä, vähemmän tutustumisen arvoista, tai se että sinulla on ollut huono lapsuus ja olet masentunut...

Minusta meidän tulisi olla myötätuntoisempia kanssaihmisiä kohtaan, ja uskon että suurin osa ihmisistä onkin. Kaikki epäonnistuvat joskus eikä kukaan ole täydellinen sosiaalisesti.

Olet oikeutettu katkeruuteen huonon lapsuuden takia, ja äitisi pitäisi muöntää tehneensä väärin... Mutta käytännössä ihmisen on todella vaikea myöntää noin pahoja virheitään, hän ei varmaan halua sitä edes itselleen myöntää. On tarpeeksi paha juttu sössiä oma elämänsä, mutta kos pilaa vielä oman lapsensakin elämän kaltoinkohtelemalla, se on niin paha juttu, ettei sitä varmaan pysty myöntämään helpolla.

Yritä keskittyä omaan elämään ja omaan selviytymiseesi. Äitisi ilmeisesti jatkaa samaa kuin ennenkin, mutta sinun on mahdollista tehdä elämästäsi parempi, kunhan päästät irti, lopetat kaunan kantamisen äitiäsi kohtaan. Toista ei voi muuttaa, ainoastaan omaa ajatusmaailmaa voi muuttaa. On ihan äärettömän hienoa jos pystyt nousemaan tuosta suosta, vaikka nyt tuntuukin toivottamalta!

Iso halaus sinulle.

aina äänekkään kaasunpurkauksen jälkeen he tivasivat minulta miksi pieraisin. En koskaan pierryt. Mummu tai äiti pieri, en minä. Vieläkään kukaan ei usko minua. He pierivät ja syyttivät pieruistaan minua. Olen yksin ja itken. Itken ja pieren yhyy. -Simon

Sulla ei ilmeisesti ole narsistiäitiä, kun voit nauraa vakavalle asialle. Mulla on äiti, joka on höösännyt ja häärännyt ympärilläni koko elämäni. Jossain vaiheessa tajusin katkaista välit kokonaan. Nykyään voin hengittää ja elää elämääni ilman äidin määräysvaltaa.

Hehheh, koska perustit ketjun, kaikkien viestien pitää olla juuri SINUA miellyttäviä? Hauska että uppotylsä paasauksesi ja vaikutuksesi koostuu koko ketjun pahimmista aivoPIERUISTA ylipäätään. :)

Mun äiti huutaamulle ja kaikee ilkeetä. Mut nyt kun ole 18v ja asun yksi silti itken aina ja muistelen miten äiti minua lapsena kohteli ei päästy minekää ei antanut mennä Mummolaa ja tavata serkkuja. Minä olin perheen hylkiö minua ei koskaa ee huomatu aina kun yritin sanoa jotain niin mulle sanotiin ole hiljaa senkin nulika ja lyötiin

Mä olen nähnyt miten sairaslomalainen on istunut baarissa, mä olen nähnyt miten nykyinen esimies kavereineen on käynyt pitkillä lounailla leimaamatta itseään ulos kauppakeskuksessa muutamina kesinä ynnä muuta.

Mulle jonkun puolen tunnin saldokorjaus on ihan ok. Kerroinhan itsekkin että käyn äkkiä päiväkodissa. Eli mitään salattavaa ei ole.

Kivaa Hellepäivää!

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nähnyt miten sairaslomalainen on istunut baarissa, mä olen nähnyt miten nykyinen esimies kavereineen on käynyt pitkillä lounailla leimaamatta itseään ulos kauppakeskuksessa muutamina kesinä ynnä muuta.

Mulle jonkun puolen tunnin saldokorjaus on ihan ok. Kerroinhan itsekkin että käyn äkkiä päiväkodissa. Eli mitään salattavaa ei ole.

Kivaa Hellepäivää!

Hups! Meni väärään lankaan mutta tiedätte mitä ketjua tarkoitan.

Vierailija kirjoitti:

Ei toisen elämää voi pilata ellei toinen siihen suostu. Jokainen tekee elämästään niin onnellisen kuin haluaa.

Ja turha tulla lätisemäään että olosuhteet sitä ja tätä. Olen itse nähnyt kuolemansairaita mutta silti onnellisia ihmisiä.

Vähän sinä tiedät. Kyllä toisen ihmisen elämän voi pilata. Mitä nuoremmasta ihmisestä on kyse, sen varmemmin. Haavoja voi onneksi parannella, mutta vaikeaa se saattaa olla. Onkin surullista, että joillekin ihmisille osuvat niin huonot vanhemmat ja muut lähi-ihmiset.

Nämä juhlapyhät ovat joillekin ankaria aikoja. Jo aattona alkaa ahdistaa ja se jatkuu sitten pyhinäkin, joko viinan voimalla tai ilman. Joskus vaan tuntuu, että jotkut takertuvat noihin huonoihin muistoihin loppuelämäksi, vaikka viisainta olisi päästä elämässä eteenpäin. Harvalla se elämä on aina ruusuilla tanssimista, kyllä siihen sisältyy myös paskanlevitystä sun muuta.

Oletko ap (ja muutkin kaltoinkohdelluiksi itsensä tuntevat) koskaan ollut terapiassa. Ihmismielen asiantuntija voisi ohjailla sinuakin uusille poluille ja kääntämään selkäsi menneelle. On totta, että lapsuuden tapahtumat pysyvät mielessä koko elämän, mutta itsestä riippuu, annammeko niiden hallita elämäämme vai osaammeko laittaa ne syrjään. Ja kierrä se korkki ensimmäiseksi kiinni!

Vierailija kirjoitti:

Itkettää ja ahdistaa ihan helvetisti taas, enkä voi puhua asiasta kenellekään. Miten joku voi tehdä niin omalle lapselleen :(

Yleensä olen vain turta ja vihainen, juuri nyt haluaisin kuolla. Ja tiedän taas vain odottavani, että tunne menee ohi, ja jatkan niinkuin ennenkin, yksin ahdistukseni kanssa. Pidän ihmiset etäällä, eikä kukaan edes halua tutustua minuun, koska kyllähän muut vaistoavat ihmisestä kun tässä on jotakin vikaa :(

Munkin on vaikee tajuta miten äitisi pilasi elämäsi.

Äitihullu is back.

Mulla on myös äiti jolla on ollut hirveän paha olla ihan joka päivä ja hän on purkanut sen minuun. Alistamista, raivohulluuskohtauksia ja muille valehtelua. Mihin häntä tarvitsen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toisen elämää voi pilata ellei toinen siihen suostu. Jokainen tekee elämästään niin onnellisen kuin haluaa.

Ja turha tulla lätisemäään että olosuhteet sitä ja tätä. Olen itse nähnyt kuolemansairaita mutta silti onnellisia ihmisiä.

Vähän sinä tiedät. Kyllä toisen ihmisen elämän voi pilata. Mitä nuoremmasta ihmisestä on kyse, sen varmemmin. Haavoja voi onneksi parannella, mutta vaikeaa se saattaa olla. Onkin surullista, että joillekin ihmisille osuvat niin huonot vanhemmat ja muut lähi-ihmiset.

Totta. Lapsuus ja nuoruus on sangen pitkä ja ratkaiseva aika ihmisen elämässä. Lapset ovat herkimmillään ja haavoittuvaisia. Usein väitetään, että alkoholistiperheiden lapsilla on rankinta, mutta aika usein  juuri heistä  kehittyy itsenäisiä ja pärjääviä aikuisia. Syynä ehkä se, että lapsi jossain vaiheessa ajoissa oivaltaa, että "ei näin". Tuhoisampia vanhempia ovatkin sellaiset ambivalentit kontrollifriikit, manipuloijat ja narsistit. Lapsi yrittää miellyttää ja hakea hyväksyntää ja siinä prosessissa välillä saavat vanhemmalta hyvää palautetta, mutta se on usein ehdollista. Sisälle jää iso tyhjyys ja epävarmuus omasta kelpaamisestaan. Itsetunto on heikko. Ihmiseltä saattaa mennä yli kaksikymmentä vuotta, ennen kuin hän uskaltaa kyseenalaistaa vanhempiensa toimintatapoja ja ajatuksia. Siihen asti heidän sanomisensa määrittelevät ihmistä.

Hankalasta äitisuhteesta eheytyminen ei ole mikään "ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta itsesääli"- päätös. Siitä on kasvettava sananmukaisesti ulos.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua, sillä omalle äidilleni olivat pojat vain tärkeitä ja tytöt välttämättömiä pahoja.

Mikään ei hänelle riittänyt:Jos olsin ollu ensimmmäinen kuulentäjä, hän olisi tuumannut, että Ville(veli)olisi kyllä mennyt Mars'iin, jos olisi halunnut.

Mikään, mitä tein, ei ollut oikein.

silti olen nyt jo jotenkin antanut hänelle anteeksi, kun ajattelen, miten kova elämä hänellä on ollut, kun joutui piiaksi lähtemään 8-v ja siitä lähtien elätti itsensä ja joutui kokemaan pahoja aikoja.

Sama juttu, jos olisin voittanut lotossa vaikkapas 5 miljoonaa niin takuulla vanhempani olisivat sanoneet "Pekka (veli)olisi varmaan voittanut 10 miljoonaa" ei olisi onnitteluja vaan olisi sitten tuumattu, että jaa minkälainen ilma, täällä hyvä justiin Pekan kanssa tuumattiin, että.........

Äitini on tavallaan marttyyri ja toisaalta haluaa nöyryyttää. Olemme luonteeltamme täysin erilaisia. Mä olen liian herkkä. Äitini on kova.

Tytär 77

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toisen elämää voi pilata ellei toinen siihen suostu. Jokainen tekee elämästään niin onnellisen kuin haluaa.

Ja turha tulla lätisemäään että olosuhteet sitä ja tätä. Olen itse nähnyt kuolemansairaita mutta silti onnellisia ihmisiä.

Vähän sinä tiedät. Kyllä toisen ihmisen elämän voi pilata. Mitä nuoremmasta ihmisestä on kyse, sen varmemmin. Haavoja voi onneksi parannella, mutta vaikeaa se saattaa olla. Onkin surullista, että joillekin ihmisille osuvat niin huonot vanhemmat ja muut lähi-ihmiset.

Totta. Lapsuus ja nuoruus on sangen pitkä ja ratkaiseva aika ihmisen elämässä. Lapset ovat herkimmillään ja haavoittuvaisia. Usein väitetään, että alkoholistiperheiden lapsilla on rankinta, mutta aika usein  juuri heistä  kehittyy itsenäisiä ja pärjääviä aikuisia. Syynä ehkä se, että lapsi jossain vaiheessa ajoissa oivaltaa, että "ei näin". Tuhoisampia vanhempia ovatkin sellaiset ambivalentit kontrollifriikit, manipuloijat ja narsistit. Lapsi yrittää miellyttää ja hakea hyväksyntää ja siinä prosessissa välillä saavat vanhemmalta hyvää palautetta, mutta se on usein ehdollista. Sisälle jää iso tyhjyys ja epävarmuus omasta kelpaamisestaan. Itsetunto on heikko. Ihmiseltä saattaa mennä yli kaksikymmentä vuotta, ennen kuin hän uskaltaa kyseenalaistaa vanhempiensa toimintatapoja ja ajatuksia. Siihen asti heidän sanomisensa määrittelevät ihmistä.

Hankalasta äitisuhteesta eheytyminen ei ole mikään "ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta itsesääli"- päätös. Siitä on kasvettava sananmukaisesti ulos.

Juuri näin! Hyvä kirjoitus! Jos lapsuudella ei olisi väliä, niin miksi kasvatuksesta ylipäänsä puhuttaisiin.. mitä väliä sillä olisi, kun jokainen pystyisi itse päättämään, minkälainen on ja minkälaisen elämän haluaa.