äidinrakkaus, missä viivyt?

Millainen on suhteesi vauvaan (tarkoitan nyt esim. läheisyyttä ja ihan konkreettista lähellä olemista). Koetko itse olevasi masentunut tai jotenkin muuten ei-oma-itsesi? Imetätkö/imetitkö? Millainen perhetilanteesi on muuten? Onko ensimmäinen lapsi? Oletko väsynyt, onko lapsesi hyvin vaativa, valvottaako? Tuntuuko hän vieraalta?

Ensinmäinen ja ainut lapsi kyseessä.



Läheisyyttä on paljon, leikimme paljon kaikenmaailman läpytys yms leikkejä (jos nämä lasketaan läheisyydeksi)



En koe olevani masentunut, mutta koen itseni hiukan ei-omaksi-itsekseni.



Imetin ensinmäiset noin 2kk kunnes lopahti maidontulo.



Miehen kanssa menee hyvin, ehkä jopa paremmin, kuin ennen! Hän auttaa paljon kotihommissa ja viettää aikaa lapsen kanssa.



Eimoikeastaan ole vaativa, mielestäni neutraali. Viihtyy yksinään, mutta välillä on näitä ns äiti taikka isä päiviä jolloin takertuu kuin takiainen lahkeeseen roikkumaan.



En ole väsynyt, koska lapsi ei valvota. Öisin paukutellaan 9-12 tuntia yhtä soittoon unta palloon.



helppo lapsi siis kaikinpuolin, mutta silti on sellainen olo aivan kuin hän olisi jonkun toisen lapsi joka on vain hoidossa. En osaa edes kuvailla tunteitani häntä kohtaan. En vihaa mutta en rakastakkaan.

suukottele, halaa ja helli silti, vaikka se ei luontisesti tulisikaan, vauvasi ansaitsee sen.

Millainen oma lapsuutesi on ollut? Oliko sinulla rakastava äiti? Usein tällaiset asiat siirtyy sukupolvelta toiselle. Jos sinua ei ole rakastettu et varmaan osaa omaa lastasikaan rakastaa.

Pidän kyllä huolen, että saa ruokaa, kylvetän joka toinen pv, on puhtaat vaatteet yms. Toimin aivan kuten rakastava äiti, mutta en vai saa sitä jotain tiettyä mieli hyvää. Kun lapsi hymyilee, hymyilen itsekkin, mutta vain lapsen takia.



Tietääkseni olen elänyt normaalia lapsuutta rakastavassa perheessä.



Voisiko tämä olla jotain sellaista, etten ole vielä täysin sujut sen kanssa, että "menetin" oman elämäni lapsen syntymän myötä?