Baby blues?

Oheisen linkin takana on esite, jossa on hyvää tietoa aiheeseen liittyen http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/e…



Ja tottakai kannattaa puhua neuvolassa. Et ole ensimmäinen itkuinen tuore äiti :)



Mulla baby blues ilmeni hyvin saman kaltaisena kuin sulla. Olin onnellinen, itkuinen ja ahdistunut samaan aikaan. Blues alkoi kun vauva oli 5 päivän ikäinen ja kesti parisen viikkoa. Sitten se yhtäkkiä helpotti. Toki tietynlainen huolestumisherkkyys säilyi senkin jälkeen, mutta tuo itkuisuus nimenomaan loppui.



Mun ohjeeni on että ei kannata taistella bluesia vastaan. Se menee itsestään ohi ajan kanssa. Syö suklaata, sylittele vauvan kanssa ja puhu lähestesi kanssa tuntemuksistasi. Mua auttoi myös se, että välttelin esim. lukemasta iltapäivälehtiä netistä ja katsomasta uutisia koska ne muistuttivat miten paha maailma on ja lisäsivät mun ahdistusta.



Niin ja onnittelut vauvan johdosta sinulle :)

Uudelle äidille!

Babyblues on tosiaan ihan normaalia, kunhan se ei kestä kovin kauan.

Itselläni ei ole koskaan ollut masennusta, mutta muutaman päivän synnytyksen jälkeen aloin herkistyä ja itkeskelin ainakin pari viikkoa. Luulen että suurin syy oli hormonit, mutta myös vauvan hoidon haastavuus, imetysongelmat jne tulivat kyllä ikävänä yllätyksenä... Olin tosi herkkä ja mustasukkainen vauvasta. En tietenkään sanonut, mutta otin jopa miehen kommentit arvosteluna, kun hän ehdotti että juotetaan korviketta...harmittaa vieläkin ettei täysimetys onnistunut, mutta onneksi toisen lapsen kanssa sekin sujui kuin luonnostaan.Kuopuksen synnyttyä ei oikeastaan mitään babubluesia edes ilmennyt mistä olin positiivisesti yllättynyt!

Olin esikoisen synnyttyä 31v, parisuhde kunnossa ja yleensä tasapainoinen, valoisa ihminen. Silti vauvan syntymä pisti ihan sekaisin, psyykkisesti ja fyysisesti, kun oli paljon univelkaa. Ihana siskoni tuli kotiimme auttelemaan siivouksessa ja ruoanlaitossa, mikä oli todella tervetullutta koska mieheni joutui palaamaan viikko vauvan syntymästä töihin.

Hyvää jatkoa, yritä ottaa rennosti äläkä tunne turhaa syyllisyyttä tunteistasi. Liika täydellisyydentavoittelu ei ole hyvästä, riittää että olet tarpeeksi hyvä äiti. Ne kuuluisat äidinrakkaus-tunteetkin heräävät monilla vasta pikkuhiljaa vauvan kasvaessa, joillakin onnekkailla ne ovat syttyneet jo ennen synnytystä. Jos alakuloisuus/masennus jatkuu, kerro neuvolassa!

hormoonit vaikuttaa tuossa vaiheessa vielä niin paljon. Ja jos olet synnytyksestä vielä kipeä niin sekään ei tilannetta ainakaan parabbna,



Jos ei kolmessa viikossa helpota, niin juttele neuvolassa. Ja eihän siitä haittaa ole vaikka aiemminkin puhuisi, kyllä ne siellä ymmärtävät.



Vauvan tulo on aina shokki, ei siihen vaan voi valmistautua että se alkuvaihe on niin sitova.



Yritä tehdä jotain ilman vauvaa, vaikka vartin happihyppely tai itsekseen saunaan ja suihkuun.



Kyllä se siitä, tsemppiä!

sain apu neuvolasta.



älä häpeä hakea apua. Heille tulee varmasti paljon tällaisia tapauksia vastaan ja ymmärtävät mikä on tilanne.



Minä kans monesti mietin, ja kaduin että olen lapsen saanut. säikähdin omia ajatuksiani niin, että pitkään jäin niitä yksin miettimään. Häpesin, tuntui, ettei minulla ole niihin tunteisiin oikeutta. Mutta myöhemnmin olen ymmärtänyt, että tunteet ovan ihan oikeutettuja ja niitä ei tarvitse pelästyä. Lapsi on todella iso elämänmuutos.



Voimia. Puhu miehellesi, puhu ystäville joilla lapsia, puhu äidille, puhu neuvolassa. Pyydä apua, jotta elämä helpottuu. :)



T: 21v, kaksivuotiaan onnellinen äiti. :)

Jopa 80% äideistä kärsii siitä parin ensimmäisen viikon aikana, eikä vielä välttämättä kerro mitään tulevaisuudesta. Eli siis ei ennusta masennusta tms. Juttele ihmeessä asiasta neuvolassa, jotta terkka osaa kiinnittää asiaan huomiota mikäli olosi ei helpotu.