Lue keskustelun säännöt.
Millainen isä sanoo lapsilleen "Turpa kiinni!"? Menikö sillä T.A.:lla järkikin?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli aika kärttyisä halvaantumisen jälkeen.
isku päähän voi tehdä persoonallisuuden muutoksen. En sano mihin kohtaan ettei kukaan kokeile kotona.
ja on nykyään ihan kamala.
Ei edes tajua millaista tuskaa aiheuttaa muille teoillaan ja puheillaan.
Sairaalasta sain neuvon, että en saa pilata omaa elämääni äitini touhujen vuoksi ja sanottiin juuri tuo, että persoonallisuus muuttuu "aivotapahtumissa".
Äidille tästä mainitsin ja hän sanoi kipakasti: "Kenenköhän kanssa sä taas oot puhunut".
Väsyvät ja ärtyvät helposti siis.
Tuossa Timo T.A:n tapauksessa oli kai vielä kyse aika stressaavasta tilanteesta muutenkin, eikös hän ollut juuri palannut kotiin sairaalasta.
Aivovaurio saattaa muuttaa persoonallisuuden täysin, yleensä valitettavasti huonompaan suuntaan. Ennen lempeästä ja mukavasta ihmisestä voi tulla aggressiivinen, piikittelevä kiroilija. Se on omaisille todella rankkaa. Olen hoitanut paljon aivovaurion saaneita potilaita ja en tiedä yhtään, jonka luonne olisi aivovaurion takia muuttunut paremmaksi. Joko se on pysynyt ennallaan tai huonontunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano mihin kohtaan ettei kukaan kokeile kotona.
lukee vaan neuropsykologiaa niin tietää. Kaikille se tieto on saatavilla
Ja kohtelee lapsia rumasti. Koska on mulkku.
Joillakin se vaan on perusluonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksikään. Ihan yhtä mukava ihminen on nyt kuin ennenkin.
Ja kohtelee lapsia rumasti. Koska on mulkku.
Joillakin se vaan on perusluonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä ainakin sanon lapsille välillä "nyt turvat kii", vaikken ole mitään infarkteja kärsinyt. Sanon niin, jos hermostun heidän infernaaliseen meteliinsä. Ihan rakkaudellinen koti meillä on eivätkä taatusti pelkää minua, eli äitiään.
Jaksan ihmetellä, jos jossain löytyy perhe, jossa ei koskaan puhuta rumasti, hermostuta, riidellä jne. Se olisi musta luonnotonta ja pelottavaa.
ELi voi olla T.A:lla on sairauden myötä luonne muuttunut, mutta "turpa kii" ei nyt musta ole mitenkään erikoista eikä pelottavaa.
että sillä on vanhat kasvatuskeinot. Ennen kakarat sai näkyä, muttei kuulua. Varmaankin on kurittanutkin kun kakarat pelkäsivät ja tottelivat silloin kun oli vielä voimissaan. Tuo turpa kii sai nytkin ne edes vähäksi aikaa hiljaisemmiksi, mutta jäätävät kakarat ne on kyllä kun ajattelee että sairas tarvii rauhaa ja hiljaisuutta eikä tuollaisia kiljukauloja. Ninalla ei ole mitään kasvatusotetta niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä ainakin sanon lapsille välillä "nyt turvat kii", vaikken ole mitään infarkteja kärsinyt. Sanon niin, jos hermostun heidän infernaaliseen meteliinsä. Ihan rakkaudellinen koti meillä on eivätkä taatusti pelkää minua, eli äitiään.
Jaksan ihmetellä, jos jossain löytyy perhe, jossa ei koskaan puhuta rumasti, hermostuta, riidellä jne. Se olisi musta luonnotonta ja pelottavaa.
ELi voi olla T.A:lla on sairauden myötä luonne muuttunut, mutta "turpa kii" ei nyt musta ole mitenkään erikoista eikä pelottavaa.
mä ainakin sanon lapsille välillä "nyt turvat kii", vaikken ole mitään infarkteja kärsinyt. Sanon niin, jos hermostun heidän infernaaliseen meteliinsä. Ihan rakkaudellinen koti meillä on eivätkä taatusti pelkää minua, eli äitiään.
Jaksan ihmetellä, jos jossain löytyy perhe, jossa ei koskaan puhuta rumasti, hermostuta, riidellä jne. Se olisi musta luonnotonta ja pelottavaa.
ELi voi olla T.A:lla on sairauden myötä luonne muuttunut, mutta "turpa kii" ei nyt musta ole mitenkään erikoista eikä pelottavaa.
Onkos nykyään kiellettyä sanoa kakaroille että turpa kiinni? Tällä palstalla elvistelevät tai suoraan sanoen valehtelevat akat, joiden ei mukamas koskaan tarvitse huutaa lapsilleen. Juupa juu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samoin kuin ystäviänikin. Kun en koskaan sanois ystävälle että "turpa kii". en tee sitä läheisilleni.
Jaksan ihmetellä, jos jossain löytyy perhe, jossa ei koskaan puhuta rumasti, hermostuta, riidellä jne. Se olisi musta luonnotonta ja pelottavaa.
Hermostuminen ja riitely on ihan eri asia kuin se, että puhutaan toisille rumasti ja asiattomasti. Mä kyllä joskus hermostun lapsille ja saatan korottaa ääntäkin, mutta koskaan mä en niille käytä asiatonta kieltä - ihan niin kuin en haistattele myöskään miehelleni, ystävilleni tai muille ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä ja joskus eri mieltä. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy osata riidellä asiasta ilman, että menee haukkumiseksi. Kuinka sä voit kieltää lapsia käyttämästä sanoja, joita sä itse käytät niille? Vai onko sun mielestä ihan ok, että lapset sanoo muille ihmisille, että turpa kiinni?
minusta se on rumaa kielenkäyttöä. loukkaantuisin itsekin jos joku mulle niin rumasti sanoisi
Jaksan ihmetellä, jos jossain löytyy perhe, jossa ei koskaan puhuta rumasti, hermostuta, riidellä jne. Se olisi musta luonnotonta ja pelottavaa.Hermostuminen ja riitely on ihan eri asia kuin se, että puhutaan toisille rumasti ja asiattomasti. Mä kyllä joskus hermostun lapsille ja saatan korottaa ääntäkin, mutta koskaan mä en niille käytä asiatonta kieltä - ihan niin kuin en haistattele myöskään miehelleni, ystävilleni tai muille ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä ja joskus eri mieltä. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy osata riidellä asiasta ilman, että menee haukkumiseksi. Kuinka sä voit kieltää lapsia käyttämästä sanoja, joita sä itse käytät niille? Vai onko sun mielestä ihan ok, että lapset sanoo muille ihmisille, että turpa kiinni?
mutta joskus sitä tulee kyllä itsekin sorruttua tuohon turpa kiinni-linjalle : /
Varsinkin pitkän työpäivän jälkeen tai puolikuntoisena ei aina maltti riitä asialliseen kielenkäyttöön jälkikasvun kanssa. Varsinkin kun on ensin yrittänyt puhua asioista nätisti ilman mitään vastakaikua.
Ja ei, en kiroile miehelleni, vanhemmilleni tai ystävilleni koskaan, mutta nämäpä eivät myöskään riehu kotona kuin mielenvikaiset apinat, jätä keittiötä hyrskyn myrskyn, jätä vaatevanoja lattioille tai sössi kouluasioita toistuvasti.
Mutta oma isäni sai pari vuotta sitten pahan aivoinfarktin ja ennen niin lempeä ja kärsivällinen mies on muuttunut tiuskivaksi ja kärsimättömäksi, joka ei kestä enää lainkaan lasten ääniä ja touhuamista, tai muitakaan kovia ääniä. Ennen sairastumista lapsenlapset oli papalle hyvin tärkeitä ja vietti paljon aikaa heidän kanssaan. Infarkti muutti papan räyhääväksi hermoilijaksi, joka tuskastuu pieneenkin meteliin tai riehumiseen. lapset taitaa jopa pelätä pappaansa :(
(
Mun isä on luonteeltaan vain tuollainen edellä kuvattu, siis ilman minkäänlaisia aivoinfarkteja!
Turvat kiinni huuto on kuulkaa pientä verrattuna siihen mitä tuo ihmiskuvotus on suustaan vuosien aikana syytänyt, olin sitten lapsi tai aikuinen...
TA:lle annan armoa tuon terveydentilansa vuoksi, vaikka sotilaallinen mieshän hän on aina ollut.
Jaksan ihmetellä, jos jossain löytyy perhe, jossa ei koskaan puhuta rumasti, hermostuta, riidellä jne. Se olisi musta luonnotonta ja pelottavaa.Hermostuminen ja riitely on ihan eri asia kuin se, että puhutaan toisille rumasti ja asiattomasti. Mä kyllä joskus hermostun lapsille ja saatan korottaa ääntäkin, mutta koskaan mä en niille käytä asiatonta kieltä - ihan niin kuin en haistattele myöskään miehelleni, ystävilleni tai muille ihmisille, joiden kanssa olen tekemisissä ja joskus eri mieltä. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy osata riidellä asiasta ilman, että menee haukkumiseksi. Kuinka sä voit kieltää lapsia käyttämästä sanoja, joita sä itse käytät niille? Vai onko sun mielestä ihan ok, että lapset sanoo muille ihmisille, että turpa kiinni?
en tiedä miksi vielä kinaan, mutta kyllä mulle ON OK, että lapset KOTONAAN saavat uhmata ja käyttää joskus asiatonta kieltä ja purkaa paineensa ja huutaa meille vanhemmille. Jossain ne "pahat tunteetkin" pitää saada purkaa! Sitten, on tietenkin päivän selvää, että ystäville, opettajille jne. ei niin käyttäydytä, vaan pitäydytään sosiaalisessa koodissa. Tosin, ihan parhaimpien ystävien kanssa saattaa tulla niin läheiseksi, että voi myös näyttää sen "hullun puolensa" ja sanoa välillä mitä sylki suuhun tuo. Olin itse ainakin niin onnekas lapsena/teininä, että muutama tällainen ystävä oli. Nyt aikuisena emme enää ystävien kesken käytä "turpa kii" tyyppistä kieltä, vaikka melko avoimia toinen toisillemme olemmekin.
Äitini ei koskaan huutanut minulle rumasti, silti suhteemme ei ollut mikään paras mahdollinen.
En katsonut tuota ohjelmaa, johon nyt ilmeisesti viittaat. Elämä pelissä muistaakseni...
Mutta oma isäni sai pari vuotta sitten pahan aivoinfarktin ja ennen niin lempeä ja kärsivällinen mies on muuttunut tiuskivaksi ja kärsimättömäksi, joka ei kestä enää lainkaan lasten ääniä ja touhuamista, tai muitakaan kovia ääniä. Ennen sairastumista lapsenlapset oli papalle hyvin tärkeitä ja vietti paljon aikaa heidän kanssaan. Infarkti muutti papan räyhääväksi hermoilijaksi, joka tuskastuu pieneenkin meteliin tai riehumiseen. lapset taitaa jopa pelätä pappaansa :(
Mutta siis, aivoinfarkti voi muuttaa ihmisen luonteen aivan toiseksi. :(