mitä ajattelette jos näette jonkun ranteissa arpia?

Jos hän on jo kolmekymppinen, asia on yleensä mennyttä elämää ja mielentila kypsempi ja vakaampi. Tunnen ehkä hienoista myötätuntoa ja samastumista, hänen on täytynyt tehdä paljon töitä itsensä kanssa, jos pärjäilee jo tasapainoisesti.



Olen itse "vasenkäsiseepra" ja aiheuttanut itselleni salaista tuhoa muutenkin. Osa näkyy selvästi, osa ei.



En piilottele arpia koskaan. Ne eivät ole myöskään estäneet työntekoa sairaanhoitajana yhtään missään.

Minulla on arpia ranteissa ja vähän muuallakin. Mutta se on mennyttä aikaa, kertoo omaa karua tarinaansa menneisyydestäni. Enää ei ole mitään ongelmia oman itseni kanssa ja olen luotettava. Olen myös hyvä äiti, eikä arvet vaikuta siihen mitenkään minun kohdallani ainakaan. Joillainhan se tietysti voi vaikuttaa, mutta en ainakaan suhtaudu ennakkoluuloisesti, koska tiedän, että joskus vaan on voinut olla tosi rankkaa.

No siis jostain luin tai katsoin dokumenin että noin puolella viiltelijöistä on taustalla seksuaalista väkivaltaa.

Itsellä on oikekäsi 60% arpien peitossa. Olen loukannut itseni pahasti autokolarissa mistä myös kyseiset arvet ovat peräisin. On ikävää jos arpien takia pidetään jotenki epävakaana tms.

No siis jostain luin tai katsoin dokumenin että noin puolella viiltelijöistä on taustalla seksuaalista väkivaltaa.

Aloitin viiltelyn 14-vuotiaana enkä tiennyt miksi niin oli tehtävä, se helpotti ja lohdutti. Kipu ja endorfiinihyöky lohdutti kuin itku. Jälkiviisaana voin arvella, että olin ahdistunut ja perfektionistinen. Kotona oli kova kuri ja uskonnollinen tausta. En osannut kanavoida teini-iän kaottisuutta muuten, en huutanut enkä paiskonut ovia. Tuhosin itseäni ihan hiljaa.

Myöhemmällä iällä mukaan tuli kokemuksia ihmissuhteista, joissa tuli hylätyksi ja häväistyksi. Siinä oli suurimpia kauheuksia,mitä kuvitella saatoin. Persoonallisuudessani on kaiketi vaativia ja riippuvaisia piirteitä, vaikka en täytä mitään persoonallisuushäiriöiden kriteereitä. Ei sinne päinkään.

Et takan on kovia aikoja, mut hän ei häpeä sitä, et on päässyt yli menneestä. Näin ajattelen, jos arvet näkyy selvästi. Jos niitä piilotellaan, niin ajattelen et ihan loppuun asti ei sitä ole käsitelty. Eikä väliä kuka ja missä on.