Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako teinille kertoa vanhemman rikosrekisteristä valistusmielessä?
30.11.2012 |
Miehelläni joitain rötöstelyjä oikeusjuttuineen takana teini/varhaisaikuis-ajoiltaan. Virkamiehen vastustamisia, rötöksiä, murtoja ja muuta vastaavaa. Vakavia juttuja, mutta nuoruuden haihatuksia kuitenkin.
Ollaan nyt siis jo nelikymppisiä, vastuullisia vanhempia oltu jo pitkän aikaa, ja mietittiin, pitäisikö teinimme tietää miehen menneisyydestä?
Mies siis on sitä mieltä, että oli täysi typerys silloin, typerys ja ajattelematon. Pitäisikö se oppi antaa lapsille eteenpäin, vai voiko siinä tulla lapsille yllykettä, että mitä vaan saa tehdä, kun kuitenkin kaikki voi parinkymmenen vuoden päästä olla hyvin?
Jotenkin tuntuisi helpommalta opastaa lapsia oman kokemuksen kautta, kertoa kaikki omista synneistään silloin nuoruudessa, mutta tekeekö siinä vain karhunpalveluksen? Pitääkö vanhemman olla se puhtoinen vanhempi?
Kommentit (8)
vanhempansa likaisesta menneisyydestä otti sen niin, että no hänkin voi sitten tehdä mitä tahansa, kun vanhempikin kerran toilaili.
Ja toilailikin sitten urakalla. Sanoi, että olisi ollut parempi kuulla aiemmin tai vasta myöhemmin, kuin teininä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempansa likaisesta menneisyydestä otti sen niin, että no hänkin voi sitten tehdä mitä tahansa, kun vanhempikin kerran toilaili.
Ja toilailikin sitten urakalla. Sanoi, että olisi ollut parempi kuulla aiemmin tai vasta myöhemmin, kuin teininä.
Ei tavallinen, hyvinvoiva teini saa jotain päähänsä vain sen takia että vanhemmat tekivät samaa.
vanhempansa likaisesta menneisyydestä otti sen niin, että no hänkin voi sitten tehdä mitä tahansa, kun vanhempikin kerran toilaili.
Ja toilailikin sitten urakalla. Sanoi, että olisi ollut parempi kuulla aiemmin tai vasta myöhemmin, kuin teininä.
Ei tavallinen, hyvinvoiva teini saa jotain päähänsä vain sen takia että vanhemmat tekivät samaa.
Minä kuulin isäni nuoruudentoilailuista vasta aikuisena, tädiltäni. Minusta se oli hyvä niin. Kaikkia asioita vanhemmat eivät kerro lapsilleen.
Nyt sitten kun itse olen nelikymppinen, asiaa on isänkin kanssa puitu. Kai se jotenkin ajattelee, että kun minulla on lapsia, niin...
Itsekin mietin joskus, pitäisikö lapselle kertoa omasta "villistä" nuoruudestani. Ei kannata, sillä ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan tilanne, jossa vanhemman teot asetetaan tätä vastaan ja vanhemman auktoriteetti kyseenalaistetaan. Esim. jos miehesi on jäänyt kiinni autovarkaudesta, lapsi voi "ihan hyvin" näpistää jotain kaupasta, koska se on paljon lievempi rikos. Noin niin kuin teini-ikäisen logiikalla ajateltuna :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin mietin joskus, pitäisikö lapselle kertoa omasta "villistä" nuoruudestani. Ei kannata, sillä ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan tilanne, jossa vanhemman teot asetetaan tätä vastaan ja vanhemman auktoriteetti kyseenalaistetaan. Esim. jos miehesi on jäänyt kiinni autovarkaudesta, lapsi voi "ihan hyvin" näpistää jotain kaupasta, koska se on paljon lievempi rikos. Noin niin kuin teini-ikäisen logiikalla ajateltuna :D
Itse varastelin kaupoista (70-luvulla) ja ryypiskelin alaikaisena. Luulen etta se vaan veisi auktoriteettia pois, ja antaisi lapsille tunteen etta mitas siina sitten mulle nalkutat kun olet itsekin tehnyt. Ihan samoin kuin jos esim. itse polttaa tupakkaa niin on vahan turha sanoa lapsille ettei ne saa polttaa kun se on vaarallista, kallista ja rumaa.
Aikuisena voi kertoa. Toisaalta, mina sain noin 20-vuotiaana tietaa etta aitini oli polttanut tupakkaa satunnaisesti koko aikuisikansa (mutta ei kotona) ja olin tosi katkera siita koska han aina minulle nalkutti tupakanpoltosta ja sanoi ettei han ole koskaan polttanut. En halunnut riitaa joten en kertonut aidille etta tiesin, mutta kylla siita jai ilkea tunne.
kiinnostaa minuakin