Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko teistäkin, että kaikkien nuoruuden tuttujen ja kavereiden elämä
30.11.2012 |
on menny just niin kuin pitikin ja itselläsi taas ihan kaikki meni just niin kuin ei suunnitellu? Toisin sanoen oma elämä menee ihan päin persettä, olet ajautunut umpikujaan, etkä ole saavuttanut sitä, mitä tulit tältä elämältä hakemaan.
Siinä sivussa katselet kuinka entiset kaverit ja tutut tekee just sitä, mitä ne halus jo sillon 15-vuotiaanakin tehdä ja viettävät suurin osa todella onnellista elämää tahollaan. (Ainakin siltä näyttää ulospäin, sisällä voi tietenkin kiehua vaikka mikä paskakeitos) Puhun nyt ihan nuorista aikuisista +25-vee.
Kommentit (31)
Ei olla missään tekemisissä eikä kiinnosta heidän elämänsä ja vielä vähemmän kilpailu siitä kuka menestynein.
No, ulkonäöltä tiedän muutaman, ja läskejä kurpahtaneita tyylitajuttomia rumiluksia ovat nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
just toisin päin, tuntuu että monilla oman ikäluokan kasvateilla elämä ei ole mennyt niinkuin elokuvissa, mutta jostain syystä minulla menee hyvin.. Tai enhän voi tietää kuinka onnellisia he ovat, mutta näin ulkopuolisen silmin..
Olen onnekas ja erittäinen kiitollinen ihanasta elämästäni (joka ei aina ole ollut satukirjasta) :)
Ei kunnon töitä, asuntoja, parisuhteita, ei rahaa tai tutkintoa ja perheestä saa vaan haaveilla tai mikä vielä pahempaa, eivät edes haaveile perheestä vaan antaa elämän liukua ohi.
Se, ettei haaveile perheestä tai yleensä samoista asioista kuin sinä, ei tarkoita sitä, että elämän antaisi liukua ohi.
Ei kunnon töitä, asuntoja, parisuhteita, ei rahaa tai tutkintoa ja perheestä saa vaan haaveilla tai mikä vielä pahempaa, eivät edes haaveile perheestä vaan antaa elämän liukua ohi.
Se, ettei haaveile perheestä tai yleensä samoista asioista kuin sinä, ei tarkoita sitä, että elämän antaisi liukua ohi.
Juuri näin. Itselläni on kuitenkin perhe, raha-asiani eivät aina ole kunnossa, on tiukkaa välillä, välillä menee paremmin. Kerran yksi ystäväväni tuttu kysyi (humalassa) että miten jaksan elää elämääni? Sanoin vaan, että olen todella onnellinen.
Onnellisuutta ei näe ulospäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut musta tuntuu, että mun elämä on mennyt just niin kun halusin ja monien muiden elämä näyttää kurjalta. toki kaikki he eivät kadehdi mun elämän puitteita ja osa on tyytyväisiä omaan elämäänsä. kuitenkin monia nähdessäni mietin, että hitto vie kun mulla on asiat hyvin, kun en istu prisman kassalla / ole vieroituksessa / asu vanhemmillani / odota juuri yksin lasta eri miehelle kuin kenen edellinen on. toisaalta ajattelen esim. yksin asuvista sinkuista, jotka tekevät mun mielestä tylsää työtä, että hitto kun ton elämä on kamalaa, vaikka hän saattaa samaan aikaan ajatella että kylläpä mä olen tylsä kun olen jo naimisissa ja asun omistusasunnossa.
Olen just sen 25v. Ja minullakin on asiat juuri päinvastoin kun ap:llä. Eli minulla menee tosi hyvin ja elämä tuntuu "onnistuneelta" kaikin puolin. Muiden ikätovereiden touhua katsellessa tulee mieleen, että onpas niillä kauhea elämä. Ei kunnon töitä, asuntoja, parisuhteita, ei rahaa tai tutkintoa ja perheestä saa vaan haaveilla tai mikä vielä pahempaa, eivät edes haaveile perheestä vaan antaa elämän liukua ohi.
Että elämän antaa vain liukua ohi ja menee sinne, minne joku sattuu viemään, eikä aseta tavoitteita ja päämääriä, niin ei voi mitään saadakaan.kaiken pitää aina olla helppoa ja ei olla valmiita tekemään asioita saavuttaakseen ne...
Olen 31, enkä ole haaveillutkaan perheestä, olenko siis antanut elämäni liukua ohi? Tavoitteita ja päämääriäkään minulla ei koskaan ole ollut minkäänlaisia. Olen ottanut päivän kerrallaan, ja minulla menee oikein hyvin ja olen tyytyväinen ja elätän itseni. Taas joku on mielestään niin pätevä, että voi kertoa muille, miten muiden pitäisi elää elämäänsä.
jokseenkin hämmästyneenä. En ole ikinä ajatellut, että esimerkiksi omistusasunto, lapset tai pitkä parisuhde automaattisesti olisi onnellisen elämän tae. Monet eronneet kaverini ovat löytäneet uuden suhteen, ehkäpä jollain lailla kypsemmän ja tasapainoisemman kuin nuoruuden parisuhde. Ne, joilla ei ole lapsia, käyttävät sen aikansa ja energiansa itselleen tärkeisiin asioihin, ja on aikamoinen etuoikeus saada panostaa siihen "omaan juttuun". Ja koska ihmisestä ei voi mitenkään arvata, asuuko hän vuokralla vai omistaako asunnon, niin tuskin omistaminenkaan tuo onnea.
Jokainen on onnellisin, kun elää oman näköistä elämää, vertailematta liikaa muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityisesti nron 6 teksti sai ihmettelemään. Mistä helvetistä on tempaistu käsitys, että sitä haave-elämää ja hyvää elämää ja parempaa elämää on joku perhe, omistusasunto ja autot? Todella oksettavaa mielestäni. En myöskään muista teini-iästäni, että kukaan olisi suunnitellut tulevaisuudestaan perhettä ja omaa asuntoa, vaan kyllä ne nuoret silloin ja nykyään haluavat nähdä maailmaa, matkustaa, mielenkiintoiset ammatit (kuten vaikka " olisi mahtavaa olla arkeologi Egyptissä") ja ylipäänsä elää- kyllä se perhe ja omistaminen on ollut siellä eläkeiän toivelistalla vasta.
Mä olen muuten tehnyt suurimman osan noista nron 6 halveksimista asioista, ja olen TODELLA tyytyväinen elämääni, enkä kadu mitään. Mä nimittäin haaveilin ELÄVÄNI, ja olenkin reissannut lähes maailman ympäri, käyttänyt huumeita ja vieroittunut niistä, tavannut mielenkiintoisia ihmisiä, ja tykännyt työstä kaupan kassallin. Ja ai niin, tehnyt muutaman lapsen kahdelle eri isälle, sekin oli sun listallasi. Ja rakastanut hulluna, kohde vaan vaihtunut.
Minä säälin niitä, jotka tekivät lapsen sen rinnakkaisluokkalaisen kanssa, menivät naimisiin, ja jämähtivät sinne tuppukylään perheensä kanssa melkein vanhempiensa naapuriin. Mutta hei, niillähän oli se haluttu perhe, auto ja omistusasunto, kivempaahan niillä on ollut kuin heillä, jotka halusivat jotain ihan muuta? Ja saivat ;)
En tarkoittanut tällä nyt mitään omistusasuntoa, miestä, perhettä. Tarkoitin sitä, että kaikki vanhat kaverit tuntuvat olevan onnellisia, päässeen opiskelemaan juuri sitä unelmien alaansa, josta puhuttiin jo 15-vuotiaana, on ehkä onnellinen parisuhde tai sitten ollaan onnellisia sinkkuja, ulkomaanmatkojakin tehdään usein ja paljon.
Tarkoitan siis, että kaikki muut vaikuttavat onnellisilta tuntuu siltä, että ainakin tähän asti kaikki on mennyt heillä juuri niin kuin pitääkin. Ei ole tullut mitään suuria muutoksia, kukaan ei ole kuollut, ei vahinkolapsia, eroja, teiniäitiyksiä. Ei siis yhtään mitään ns. "erilaista". Koko elämä on mennyt siitä yläasteen kympin tytöstä just suunnitelmien mukaan tähän päivään asti. Ja he vaikuttavat hyvin onnellisilta, avain kuin silloin lapsenakin.
Minä taas olen usein ollut hyvinkin onneton, koska asiat eivät ole menneet niin kuin pitäisi. Lähisukulaisia on kuollut, mielenterveydessä on ollut joitakin ongelmia, parisuhteessa on mennyt moni asia pieleen ja juuri "sitä" opiskelupaikkaa ei tunnu saavan millään jne.
No ehkäpä nuo vaikeudet tulevat niille onnellisillekin vielä joku päivä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eletään nykyään aika mukavasti ja niin kun pitääkin, tosin suurella osalla meistä on ollut omat ongelmansa, mutta ne näyttäisi olevan jo takanapäin. Tai onhan niitä varmaan vielä edessäkin, mutta juuri tällä hetkellä kaikilla tuntuu menevän oikein kivasti, itsellänikin. Ollaan 45 vuotiaita.
Pari kaveria tiedän, joilla ei niin hyvin mene, mutta heihin on yhteys katkennut jo vuosia sitten.
kaveripiiristä se menestynein kaikilla saroilla. Mutta ei minullakaan kaikki ole sujunut niin kuin piti, mm. sairautta, lapsettomuutta, keskenmenoja ym. on ollut.