Miten lopettaa muiden arvostelu mielessään?

ei haittaa, jos tekee sitä vain harvoin. Sen tarkoituksena on parhaimmillaan ymmärtää, että minkälaisten ihmisten kanssa ei halua olla tekemisissä. Sitten kannattaakin hakea itselleen mieleistä seuraa. Hyvässä seurassa jää harvemmin aikaa arvostelulle.

ja arvostelen jopa ihmisiä, joita ennen pidin hyvinä ystävinä ja joita ihailin.

Itseänikin ärsyttää itsessäni tuo piirre, nostan helposti itseni muita ylemmäksi edes jollakin tasolla. Tuo "kukas kissan hännä nostaa ellei kissa itse" -asenne on myös lapsuuskodistani. Toisaalta itsetunnon kasvattamisessa ei ole pahaa, mutta senei pitäisi tapahtua alentamalla muita!



Lohdutan itseäni ja ap:tä: pelkästään se, että tiedostaa ajattelumallainsa, on iso askel eteen päin. Opettelen ainakin itse korjaamaan ajatuksiani. Jos ajattelen ensin pahaa, koitan sen perään miettiä mitä hyvää löydän kaikesta huolimatta.



Ainakin tuo onnistuu elämänasenteen muuttamisessa. Kun sitä on harjoitellut tarpeeksi monta vuotta, ensimmäinen ajatus onkin ihan oikeasti optimistinen eikä pessimistinen.

Arvostelu tarkoittaa oikeasti sekä hyvän että huonon huomioon ottamista ja arvioimista. Meissä kaikissa on oikeasti paljonkin arvosteltavaa. Muissa sitä huomaa helposti vain niitä negatiivisia puolia, itesssään niitä kieltäytyy näkemästä. Jokaisessa meissä on kuitenkin sekä hyvää että huonoa ja osa siitäkin, mikä vaikuttaa huonolta, on vähintään kohtuullista yritystä hankalissa olosuhteissa. Oikeudenmukaisuutta voi harjoitella esimerkiksi tietoisesti vaatimalla itseään etsimään jokaista huomaamaansa ja ajattelemaansa ikävää asiaa kohti jonkun hyvän huomion samasta ihmisestä.

arvostelun kun oma itsetunto alkoi laskea, ja tuntui että kaikki muut ympärillä menestyvät paremmin kuin minä itse. Piti lytätä muita mielessäni etten olisi tukehtunut siihen kateuteeni ja huonommuuden tunteeseen.

arvostelun kun oma itsetunto alkoi laskea, ja tuntui että kaikki muut ympärillä menestyvät paremmin kuin minä itse. Piti lytätä muita mielessäni etten olisi tukehtunut siihen kateuteeni ja huonommuuden tunteeseen.

mutta on aika lyhytkestoista se paremmuuden tunne. Hyvä mieli kestää paljon kauemmin, kun voi "jalostaa" itsensä alhaisen ajattelun yläpuolelle ja oppia ajattelemaan hyvää. Tavallaan siitä tulee vähän pyhimysmäinen tai madonnamainen olo, mutta väitän, että se on kuitenkin vähemmän itseä ja muita myrkyttävää.

1. Kun huomaat ajattelevasi jostakusta jotakin pahaa, keksi saman tien hänestä jokin hyvä asia ja sano se ääneen toiselle ihmiselle. Tai jos olet yksin, kirjoita asia vaikka paperille. Ääneen sanottu asia painaa enemmän kuin omassa mielessä ajateltu, ja jos noudatat tätä johdonmukaisesti, myönteinen ajattelu alkaa "jämähtää aivoihisi" ja muodostua sinulle tavaksi.



2. Mieti, onko itsessäsi se sama ikävä ominaisuus, joka sinua tuossa toisessa henkilössä ärsyttää. Usein näin on. Siihen auttaa tuosta ominaisuudesta eroon pyrkiminen. Jos vaikkapa toisen mitäänsanomattomat blogipostaukset ärsyttävät, kannattaa paneutua parantamaan omien postausten laatua sen sijaan että keskittyy ärsyyntymään toisten teksteistä. Se on nopein tie irti tuosta ärsytyksestä.

MInulla oli joskus tällainen tilanne. Läheisellä ihmisellä tuntui olevan halventavaa sanottavaa koko ajan jopa monista sellaisista ihmisistä, jotka eivät taatusti olleet tehneet hänelle koskaan mitään. Sain kuunnella alhaisia letkautuksia etäisistä tuttavista ja sukulaisista siskon miesystävää myöten. Monella voi olla joku tarve tällaiseen itsensä ylentämiseen, mutta esim. tässä ketjussa näkee ihmisiä, jotka tiedostavat asian ja pyrkivät siitä pois. Tälle tasolle eivät kaikki koskaan pääse, valitettavasti.

Vältän pahan puhumista ääneen. Mutta tietenkin sellaiset, jotka ovat paljon seurassani, saavat kuulla joskus näitä negatiivisia arvioitani. Puolitutu ehkä pitävät positiivisempana.



Tämä näkyy myös niin, että kun ei ole mitään hyvää sanottavaa, olen nykyään seurassa hiljaa. Hiljaisuus ja vetäytyminen sitten saa muilta negatiivisen reaktion ja kierre vaan voimistuu. Miten levittäisi ympärilleen hyvää ja mukavaa oloa?

Filosofi Eino Kailakin sanoi aikoinaan, että jokin meissä ihmisissä saa tuntemaan mielihyvää jopa hyviä ystäviämmekin kohtaavasta epäonnesta. Emme tietenkään sano sitää ääneen ja usein mielessämme häpeämme sitä, mutta siitä huolimatta tuo tunne voi olla olemassa.



Olen huomannut myös sen, että jotkut sellaiset ihmiset, jotka eivät juorua toisista, hautovat kuitenkin mielessään toisten sanomisia yms. Naisten väitetään juoruavan enemmän kuin miesten, mutta eivätpähän he tee itsemurhia tai väkivallan tekoja samalla tavalla kuin miehet.



Itse olen huomannut, että silloin kun olen oikein tyytyväinen elämääni ja itsetuntoni (joka kuitenkin on aika vakio) on hyvä, toivon myös muille hyvää. Siksi teen aktiivisesti töitä sen eteen, että säilytän perustyytyväisyyden vaikkapa vain muistuttamalla päivittäin itseäni asioista jotka on hyvin.

Filosofi Eino Kailakin sanoi aikoinaan, että jokin meissä ihmisissä saa tuntemaan mielihyvää jopa hyviä ystäviämmekin kohtaavasta epäonnesta. Emme tietenkään sano sitää ääneen ja usein mielessämme häpeämme sitä, mutta siitä huolimatta tuo tunne voi olla olemassa.

Olen huomannut myös sen, että jotkut sellaiset ihmiset, jotka eivät juorua toisista, hautovat kuitenkin mielessään toisten sanomisia yms. Naisten väitetään juoruavan enemmän kuin miesten, mutta eivätpähän he tee itsemurhia tai väkivallan tekoja samalla tavalla kuin miehet.

Itse olen huomannut, että silloin kun olen oikein tyytyväinen elämääni ja itsetuntoni (joka kuitenkin on aika vakio) on hyvä, toivon myös muille hyvää. Siksi teen aktiivisesti töitä sen eteen, että säilytän perustyytyväisyyden vaikkapa vain muistuttamalla päivittäin itseäni asioista jotka on hyvin.

Huh, huojennus!

T: no 4 j 7

Tämän vuoksi pidän AV:sta