Pelko

Hei!



Olen 25 vuotias nainen ja olemme mieheni kanssa seurustelleet 5 vuotta ja ensi kesänä on häät. Miehelläni on jo pitkään ollut vauvakuume. Minulle vauvakuumetta ei vielä ole tullut ainakaan voimakkaana, mutta pikkuhiljaa olen kypsynyt ajatukseen josko sitä häiden jälkeen alkaisi yrittämään. Olen aina tiennyt että haluan lapsia, mutta ennen olen ajatellut että sitten joskus vanhempana, mutta nyt olenkin alkanut tulla toisiin aatoksiin. Olemme molemmat vakituisessa työssä ja taloudellinen tilanne on ok. Mikään muu ei mietitytä, mutta minulla on kamala synnytyspelko. "Raskausaikakin" jotenkin pelottaa. Tiedän että on mahdollisuus keisarileikkaukseen, mutta en sitten tiedä pelottaisiko keisarinleikkaus paljoa vähempää:D Sen lisäksi että pelkään synnytystä, pelkään että jotain pahaa tapahtuu. Olen aina ollut vähän negatiivinen ja pessimistinen kaiken suhteen ja ajatellut aina kaikesta pahinta. Ajatukset kuulostavat varmasti tyhmiltä, mutta ajattelen että mitä jos saan keskenmenon, kuinka siitä selviää? Tai mitä jos raskaus on jo pitkällä ja vauva kuolee ennen kuin syntyy ja minun pitää synnyttää kuollut vauva? Sitä vaan en kestäisi. Tai mitä jos lapsi ei ole terve? Nämä ajatukset pyörivät päässäni, ja varmasti voisivat haitata raskauttakin kun stressaisi liikaa. Pitäisi vaan ajatella että ne riskit on vain otettava ja että suurin osa kuitenkin vauvoista syntyy terveenä. Ja että ei se synnytys niin ylitsepääsemättömän kamala asia voi olla. Äidilläni on ahdas synnytyskanava, lapset ovat tulleet keisarileikkauksella kun eivät ole alakautta mahtuneet. Pelkään että minulle vain sanotaan että kyllä sieltä mahtuu tulla vauva, ja vaikka sitten ei oikeasti olisi mahtunutkaan. Miten pääsen näistä ajatuksista eroon? Vai tarkottaako tämä vain että en ole vielä valmis lapsen saamiseen?