Lue keskustelun säännöt.
Apua tämä raskaus ahdistaa!
30.11.2012 |
Koko ajan ahdistaa enemmän. Mies jo nukkuu jo kun minä valvon ja vatvon asioita päässäni. Mitä jos en haluakaan lasta. Enkä tuota miestä. Siinä on niitä vikojakin. Mitä jos siitä ei olekaan isäksi, eikä se osaa olla minulle tukena. Jos en olisi raskaana, voisin aloittaa kaiken alusta. Etsiä uuden, paremman miehen. Mutta ei niitä ole! Kaikki jäljellä olevat miehet on kusipäitä ja pilalla. No ehkä voisin elää onnellisena yksin, matkustaa ja harrastaa ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Mutta ei minua kiinnosta matkustaa eikä tavata kavereita. Ei minua kiinnosta oikeastaan harrastaakaan mikään. Kaikki muu paitsi työ on turhaa ajan täytettä. Mitä oikein haluan? Miksi en ole onnellinen? Mistä tämä ahdistus tulee?!
Kommentit (5)
ajatukset kuuluvat raskauteen, onhan kyse isosta muutoksesta. Kyllä se siitä tasaantuu...Lapsihan kuitenkin tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntematon saattaa ahdistaa. On normaalia etukäteen pohdiskella ja jopa pelätä asioita mutta peloille ja ahdistuksille ei pidä antautua.
Lapsen synnyttyä mikään ei tunnu yhtä merkitykselliseltä kuin vanhemmuus. Vaikka mies osottautuisi ns. vääräksi niin vanhemmuus kolahtaa (yleensä kaikkiin) niin ettei mikään muu.
Itse odotan nyt neljättä ja pyörittelen samalla tavalla asioita mielessäni: Entä jos miehelle sattuu otain? Entä jos erotaan? Eihän kukaan halua neljän lapsen kulahtanutta äitiä? Jaksanko minä? Onko minusta äidiksi näin monelle jos nytkin pinna palaa?
Kuitenkin samanlaiset myllerrykset läpikäyneenä luotan että elämä kantaa vaikka kävisi mitä. Lasten kanssa jokainen päivä on arvokas (vaikkei sitä aina arjessa muista) ja lapsen saanti ei tarkoita että elämä muilta osin loppuu. Voi matkustaa, voi harrastaa ja nähdä kavereita. Jostain joutuu luopumaan (itse olisin halunnut armeijaan), elämäänsä "joutuu" muokkaamaan mutta ei sitä lasta tule kaduttua!
Kannattaa jutella neuvolassa jos tuntuu ettei halua yksin asioita pyöritellä. Joku miniloma yksin tai kaverin kanssa voisi tehdä myös hyvää, jos saisi ajatukset hetkeksi muualle.
Niiiin moni muukin asia ahdistaa ja pelottaa. Mitä jos raskaus meneekin kesken tai lapsi on vammainen. Mitä jos menetän työpaikkani tai mies jättää. Miten minun vanhemmat pärjää ja pitääkö minun huolehtia heistä. Lista on loputon! Olen vastuunkantajatyyppi. Mietin näitä oman pääni sisällä, sillä en halua kuormittaa miestäni näillä ajatuksilla.
ap
Niiiin moni muukin asia ahdistaa ja pelottaa. Mitä jos raskaus meneekin kesken tai lapsi on vammainen. Mitä jos menetän työpaikkani tai mies jättää. Miten minun vanhemmat pärjää ja pitääkö minun huolehtia heistä. Lista on loputon! Olen vastuunkantajatyyppi. Mietin näitä oman pääni sisällä, sillä en halua kuormittaa miestäni näillä ajatuksilla.
ap
Itse meinasin pimahtaa samoihin ajatuksiin tuossa pari päivää sitten, kun menkat oli viikon myöhässä ja vain pelkäsin olevani raskaana. Vollotin miehelle pari tuntia ja helpotti. Tosin menkkojen alkaminen helpotti enemmän. Mut oikeesti, puhu. Ylimäärän stressi ei oo hyväksi lapsenkaan kehitykselle ja todennäköisesti kaikki huolet ei siihen vauvan syntymiseen kuitenkaan lopu, että ois jo korkea aika opetella jakamaan huolia.
kannattaa hakeutua terapeutin vastaanotolle noita miettimään..