Mielestäni nöyryytystä voitaisiin käyttää lasten kasvatusmetodina

Tunnen todella paljon lapsia, en yhtään vittumaista kiusaajaa. Tuntemiani kiusaajia on joku kohdellut huonosti, yleensä vanhemmat tai muut lapselle tärkeät ihmiset. Esimerkiksi jos isoveli kiusaa, pikkuveli kiusaa sitten jotakuta vielä pienempää. Tuntemani kiusaajat ovat tarvinneet rajoja ja rakkautta, ymmärrystä ja ystävyyttä. Ja aikuista ennen kaikkea, ihmistä, joka myös kielentää heidän tunteitaan ja ohjaa heitä.

Tunnen todella paljon lapsia, en yhtään vittumaista kiusaajaa. Tuntemiani kiusaajia on joku kohdellut huonosti, yleensä vanhemmat tai muut lapselle tärkeät ihmiset. Esimerkiksi jos isoveli kiusaa, pikkuveli kiusaa sitten jotakuta vielä pienempää. Tuntemani kiusaajat ovat tarvinneet rajoja ja rakkautta, ymmärrystä ja ystävyyttä. Ja aikuista ennen kaikkea, ihmistä, joka myös kielentää heidän tunteitaan ja ohjaa heitä.

Ja näin heiluu kukkahattu!

Nöyryytystä käytetään vaikkei pitäisi. Mielestäni pitää olla paremmat ja hyväksytyt metodit.

Ole kiltti ja ole provo...



Pyytääpi äärettömän arka aikuinen. En nyt täysin syytä arkuudestani vanhempiani ja sukuani, mutten voi sivuuttaa heidän osuuttaan siihen, että pelkään nolatuksia tulemista ja olen usein itkun partaalla, jos minulle hyväntahtoisestikin nauretaan. Kun olin lapsi, minut oli tapa nolata milloin milläkin tavalla muiden edessä. En voi tarkkaan sanoa, tekivätkö sen tietämättään ja osittainhan se oli sellaista normaalia naureskelua, mitä lapsen tekosiin kohdistuu, mutta kun jokaisesta jutustani väännettiin vitsiä. Olin lapsena tosi kova juttelemaan ja keksimään tarinoita yms. joita tykkäsin tietysti kertoilla sukulaisille. Kyllä ne aika hyvin varhaisteini-ikään mennessä karsiutuivat, kun palaute oli pilkkaa ja räkänaurua. Ajattelin hiljaisuudellani jääväni rauhaan, mutta sittenpä olinkin leikinlaskun kohde juuri mykkyyteni takia. Kultainen keskitie on kohdallani nykyään sitä, että puhun kyllä, jos minulle puhutaan, mutta nopeasti, tiiviisti ja tehokkaasti. Työpaikallani en tiedä, miten olla muiden joukossa. Olen nuorin ja jotenkin jatkuvasti pelkään ja odotan, milloin minusta aletaan tehdä pilkkaa samoin kuin aina sukujuhlissa.

Tiedostan kyllä, että pelko on järjetön, mutta se on silti olemassa.



Sitäkö ap haluaisi kiusaajille? Ja ei, en hyväksy kiusaamista, mutta joku muu keino pitää löytyä. Ei tuo "sillä se lähtee, millä on tullutkin" -metodi toimi.

Eikä mulla sit oikeasti heilu kukkahattu.