Ai että kun helpottaa, jään kotiäidiksi! Perhe-elämä ja lapset kärsivät, kun käyn töissä

Vaikka ollaan mitä yritetty, meillä ei toimi se, että molemmat vanhemmat käyvät töissä ja perhe-elämä ja lapset voisivat hyvin. On liian kiire koko ajan, hektistä, stressaavaa, ei tarpeeksi aikaa lapsille tai perheen yhteiselle ajalle tai huushollin hoitamiselle. Päivät ja elämä tuntuu nyt olevan vain suorittamista ja selviytymistä päivästä toiseen.



Inhoan aamuja, kun pitää herättää pienin jo ennen kuutta ja roudata päivähoitoon väsymyksestä itkevänä. Vaikka lapsi on yritetty laittaa nukkumaan niin aikaisin kuin mahdollista, ei noin aikaiset aamuherätykset ilmeisesti vaan sovi pienimmälle, aamut ovat yhtä itkua ja parkumista, kiukuttelua ja lohdutonta äidin jalassa roikkumista hoitopaikkaan mennessä. Ja ihan vaan väsymyksestä johtuvaa. Lapsi on kuin eri ihminen, kun saa nukkua pari tuntia pidempään. Se taas ei ole mahdollista, kun käyn töissä...



Huushollaamiseen ei ole koskaan tarpeeksi aikaa, meillä on lähes aina sotkuista, kun olen työssäkäyvä. Vaikka iltaisin siivoankin. Illat eivät vaan riitä, kun pitää kuitenkin myös laittaa ruokaa, pyykätä, auttaa isompia läksyissä ja kuulustella kokeisiinlukuja, kuunnella lapsia ja olla heidän kanssaan muutenkin, hoitaa samalla vanhempainiltoja, kaupassakäyntejä, harrastuksia yms. juoksevia asioita.



Minä olen alalla, jossa tehdään vuorotyötä, samoin mies. Perheen yhteistä aikaa ei siis juurikaan ole. Tässä mennyt nytkin jo monta viikkoa niin, että kun minä olen töissä, mies on vapaalla ja toisinpäin, varsinkin viikonloppuisin.



Nyt ollaan sitten päätetty, että minä jään kotiin, kunnes pieninkin on vähintään kolmasluokkalainen. Meille on kuitenkin parempi elää rauhallista arkea siistimmässä kodissa, jossa on aikaa lapsille, aikaa perheelle yhteisesti, ketään ei viedä itkevänä kesken uniensa mihinkään, ja ilmapiiri on rennompi.



Köyhempää tulee olemaan, mies tienaa n. 2200 €/kk käteen, sillä pitää pärjätä, ja meillä on kuitenkin 3 lasta ja asuntolaina. Mutta olen jo keksinyt asioita, joista säästetään. Leveämpää elämää lykätään taas sitten noin viisi-seitsemän vuotta eteenpäin (äkkiähän se menee). Materia ei kuitenkaan tee onnelliseksi, rauhallinen koti paremminkin, näin uskon, meidän tapauksessamme ainakin :)