Perheeni vuoksi jaksan yrittää.

Rehellisesti sanottuna, jos olisin yksin ja perheetön, ryhtyisin varmaankin jonkinlaiseksi elämäntaparadikaaliksi tai erakoksi, tai vähintäänkin outolinnuksi. Olen kokenut liian monta pettymystä työelämän suhteen, ja voimat kärsineet siitä kovin. Antaisin jollakin tavalla periksi ilman perhettä, mutta kun mulla tämä perhe kuitenkin on, niin olen päättänyt vielä koittaa yrittää. Muutama yrityksen vuosi vielä, sitten saa olla.