Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö joulupukista kertoa lapselle totuus itse vain antaa kuulla se muualta?
29.11.2012 |
Meidän tokaluokkalainen uskoo joulupukkiin ja tonttuihin vielä ihan täysillä. Oletteko itse kertoneet totuuden, jos niin milloin ja miten? Vai odottaneet, että lapsi kuulee sen muualta?
Kommentit (8)
Eli 7-vuotiaana. Minusta oli parempi kuulla totuus suoraan. Arvotan sitä. Jotain muuta kautta kuuleminen tai vähitellen ymmärtäminen olisi ollut ikävää.
Itse harkitsen juuri 7,5-vuotiaalle kertomista, ja tämä toi uuden näkökulman asiaan. Pelkäsin, että tuotan pettymyksen, mutta onhan se niinkin, että mieluiten sen kuulee omalta äidiltään, niin voidaan saman tien se käsitellä. Tosin jo aika paljon arvaakin varmaan, mikä on totuus, mutta ehkä nyt kerron faktat tiskiin... Huh, mua pelottaa! =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta päädyin siihen etten kerro ainakaan ennen joulua. Nauttikoon tokaluokkalainen vielä täysillä tästä joulusta jouluntaikoineen...
Olen myös kuullut että jotkut lapset ovat pettyneet kun vanhemmat kertovat totuuden. Niin kauan kun asiaa ei ole suoraan sanottu voi olla uskovinaan.
Eli minä mietin ja katson joulunjälkeen uskooko vielä pukkiin ja tartteeko kertoa totuus.
Niin ei tartte uskoa noihin hullutuksiinkaan enää.
Ei se lapsi pilalle mene eikä kaverit kiusaa vaikka pukkiin puolitosissaan vielä uskoo.
Kai muistatte itse miten ihanaa se aika oli kun uskoi vielä pukkiin, ja vielä sekin aika kun ei enää uskonut mutta uskotteli vanhemmille että uskoo. Pieni satu tässä karussa maailmassa luo ihanaa tähtisadetta arkeen :)
Joulupukki symboloi joulua, lämpöä, perheen yhdessä oloa, antamisen iloa. Joulupukki-hahmon kautta voi uskoa noiden asioiden olemassa oloon, vaikka tietääkin että turhaan saisi Korvatunturia koluta vanhaa valkopartaukkia etsiessään.
Sama pätee muihin uskomisen kohteisiin. Ei ole tärkeää mihin uskoo, vaan mitä siitä uskoo ja miten sitä uskoaan käytännössä toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsi pilalle mene eikä kaverit kiusaa vaikka pukkiin puolitosissaan vielä uskoo. Kai muistatte itse miten ihanaa se aika oli kun uskoi vielä pukkiin, ja vielä sekin aika kun ei enää uskonut mutta uskotteli vanhemmille että uskoo. Pieni satu tässä karussa maailmassa luo ihanaa tähtisadetta arkeen :)
mutta kun ainakin meillä jo viime jouluna lapsi kuiskasi mulle heti pukin astellessa sisälle, että "se ei oo oikee, sillä on naamari". Yritin vaan sivuuttaa sen, ja ihan täysillä lapsi lähti sitten mukaan lahjojen jakoon. Mutta ihan yllätyksenä tuo ei kyllä varmasti tule.
Ja kyllähän sitä taikaa ja lämpöä yms. jouluun sisältyy muutenkin, sitäpaitsi, kun omaa lapsuutta mietin, niin itseäni lähinnä ahdisti, kun piti esittää että uskoo vielä pukkiin, ettei vanhemmat pettyisi.
Ehkä me käydään se keskustelu tällä kertaa ennen joulua.
Meidän tokaluokkalainen uskoo joulupukkiin ja tonttuihin vielä ihan täysillä. Oletteko itse kertoneet totuuden, jos niin milloin ja miten? Vai odottaneet, että lapsi kuulee sen muualta?
Miksi olette valehdelleet lapselle noin monta vuotta?
Eli 7-vuotiaana. Minusta oli parempi kuulla totuus suoraan. Arvotan sitä. Jotain muuta kautta kuuleminen tai vähitellen ymmärtäminen olisi ollut ikävää.