Jos hakeutuu perheneuvolan asiakkaaksi,joutuuko ls-asiakkaaksi samalla?

Silloin voi joutua ls-asiakkaaksi jos ei ajoissa hae apua lapselle jos hän sitä tarvitsee.

Itse kävin tytön 6v. kanssa kaksi kertaa keskustelemassa perheneuvolassa ja saimme tarvitsemamme avun ja muuta ei tarvittu.

Ajoissa kun hakee apua niin ongelmat ei paisu.

Minä myönsin tukistaneeni lasta useita vuosia sitten ollessani uupunut, ja asia oli ihan selvä, ettei tukistamista tapahdu enää, mutta siitä tehtiin lastensuojeluilmo. Emme tietenkään jääneet lastensuojelun asiakkaaksi, koska mitään suojeltavaa ei ollut ja heillä on oikeitakin tapauksia, mutta olihan se aika järkytys.



Nettituttavalleni vihjailtiin, että hän on mielisairas, koska oli uupunut työssään ja loparit otettuaan alkoi voimaan paremmin. Joutui käymään psykiatrisen polin tutkimuksissa, että sai "terveen paperit".



Jäi sellainen kuva, että perheneuvolassa eletään ihan toista todellisuutta kuin lapsiperheissä. Työntekijät lässyttävät ihmeellisesti, ja jos lapsi vaikka sanoo, että äiti on paha ihminen (kun äiti ei antanut ostaa jäätelöä matkalla perheneuvolaan), he tekevät asiasta syväanalyysin ja päättelevät, että perheessä on jotain todella vialla.



Oma lapseni oli tuossa vaiheessa jo kouluikäinen, ja koska myönsin tukistaneeni silloin vuosia aiemmin, he olisivat halunneet lähettää minut jollekin kurssille "näin vastaat uhmaikään". Yritin kysyä, että MIKSI, mutta kun ei heillä ollut kouluikäisen vanhemmalle sopivaa kurssia :D



Siis aivan käsittämätöntä ajanhukkaa. Ja jos lapsesi ikinä kiroilee, haukkuu vanhempiaan, olet joskus tukistanut, olet joskus uhannut selkäsaunalla, olet ehkä eronnut, juot viiniä perjantaisin, niin kannattaa miettiä, jaksatko koko rumban. Kukkahattutäti on ehkä sana, joka kuvasi minun kohtaamiani ihmisiä siellä.



Meidän lapsen käytöksen syyksi selvisivät myöhemmin yksityisen lääkärikontaktin kautta neurologiset ongelmat. Yritin niistä puhua perheneuvolassakin, mutta "ei ole meidän alaamme".

Minä myönsin tukistaneeni lasta useita vuosia sitten ollessani uupunut, ja asia oli ihan selvä, ettei tukistamista tapahdu enää, mutta siitä tehtiin lastensuojeluilmo. Emme tietenkään jääneet lastensuojelun asiakkaaksi, koska mitään suojeltavaa ei ollut ja heillä on oikeitakin tapauksia, mutta olihan se aika järkytys.

Nettituttavalleni vihjailtiin, että hän on mielisairas, koska oli uupunut työssään ja loparit otettuaan alkoi voimaan paremmin. Joutui käymään psykiatrisen polin tutkimuksissa, että sai "terveen paperit".

Jäi sellainen kuva, että perheneuvolassa eletään ihan toista todellisuutta kuin lapsiperheissä. Työntekijät lässyttävät ihmeellisesti, ja jos lapsi vaikka sanoo, että äiti on paha ihminen (kun äiti ei antanut ostaa jäätelöä matkalla perheneuvolaan), he tekevät asiasta syväanalyysin ja päättelevät, että perheessä on jotain todella vialla.

Oma lapseni oli tuossa vaiheessa jo kouluikäinen, ja koska myönsin tukistaneeni silloin vuosia aiemmin, he olisivat halunneet lähettää minut jollekin kurssille "näin vastaat uhmaikään". Yritin kysyä, että MIKSI, mutta kun ei heillä ollut kouluikäisen vanhemmalle sopivaa kurssia :D

Siis aivan käsittämätöntä ajanhukkaa. Ja jos lapsesi ikinä kiroilee, haukkuu vanhempiaan, olet joskus tukistanut, olet joskus uhannut selkäsaunalla, olet ehkä eronnut, juot viiniä perjantaisin, niin kannattaa miettiä, jaksatko koko rumban. Kukkahattutäti on ehkä sana, joka kuvasi minun kohtaamiani ihmisiä siellä.

Meidän lapsen käytöksen syyksi selvisivät myöhemmin yksityisen lääkärikontaktin kautta neurologiset ongelmat. Yritin niistä puhua perheneuvolassakin, mutta "ei ole meidän alaamme".

Oikeastaan haluaisin itse mennä keskustelemaan omista paineistani, saada ulkopuolista näkökulmaa. Pelkään vain, että asiat kääntyvät päälaelleen.. ap

sinnehän otetaan yhteyttä esim. lapsen voimakkkaiden pelkotilojen takia. Ei ole lastensuojelun asia, jos lapsi pelkää ukkosta.

Mustia listoja ei ylipäätään saa pitää, ovat laittomia henkilörekistereitä.