Missä välissä tämän lapsen äiti (isä) on lapsen kanssa?

Yksi ainoa lapsi, ollut 9-kuisesta 10 tunnin päiviä päiväkodissa. Molemmat isovanhemmat hoitaneet koko ajan, koska äiti tarvitsee omaa aikaa.



Nyt lapsi on 10-vuotias ja kaiket päivät meillä. Koulun jälkeen joka päivä 5 - 6 tuntia...



Isä hakee, äiti ei koskaan ja isä kuskaa harrastuksiin meidän ohellamme, ei äiti.



Ja nyt piti päästä kahdeksi viikoksi lomalle, kun vanhemmuus on niin rankkaa. Lapsi huutokaupattiin meiliringillä kiertämään sukulaisissa sen kaksi viikkoa. Myös kavereille huutokaupataan meilitse ja jos ei pääse meille, lapsi huhuilee sitten koulun käytävillä, että mihin voisi mennä...



Ja tää äiti haukkui minut tässä juuri itsekkääksi paskaksi, kun hän oli ihan kaksi päivää koulun myyjäisissä nyt sitten, mutta minä vain päivän.



Kun pitää kuulemma joskus venyä lasten tähden...

...vaan joskus joutuu esim. olemaan asiakas/ym-palavereissa iltaisin, usein tämä tilanne jos asiakkaat on jenkeissä, briteissä tai sinne suuntaan maailmaa.



Eikö ole hienoa että lapsen ei tarvitse olla ylipitkää päivää päiväkodissa?



Get a life.

Näissä herää keskustelua asiasta mikä mielestäni on ihan retuperällä. Totta on se, että monelle pitkät hoitopäivät ovat oikeasti ja tosissaan AINOA vaihtoehto. Ja on myös huolestuttavan paljon perheitä, joiden ei ole PAKKO toimia näin, mutta toimivat. Ja näissä perheissä lapsen pitkät hoitopäivät ovat vain yksi väliinpitämättömyyden ilmenemismuoto. Usein näissä perheissä lapset ehkä viikonloput hoidossa kummeilla, vahemmilla paljon omia juttuja yms.



Siis huolestuttavaa on se, että osa vanhemmista ei vain kykene, halua tai pysty välittämään lapsistaaan ja laittamaan heidän hyvinvointiaan omansa edelle. Mielestäni juuri hoitopäivien venyttäminen, avioerot, yms ovat parhaita esimerkkejä tästä ilmiöstä.



Mutta miettikääpä tuttavapiirin perhettä. Äiti on kotona vauvan kanssa ja he harrastavat 3-4 kertaa viikossa iltaisin miehensä kanssa. Lapsi on hoidossa mummilassa, kummilassa, tädeillä, enoilla tai milloin missäkin sukulaisilla. Kysyin pariskunnan mieheltä, että aikovatko jatkaa treenaamista vielä kun poika menee hoitoon 9kk iässä. Vastaus: tottakai. Vähän pahalta tuntuu nuo päivät kun ei arkisin näe juuri ollenkaan, mutta treenaaminen on heille niin tärkeää. Tämä on mielestäni aika väärin :(

Tai jättää se lapsi hankkimatta. Meitäkin on kaksi akateemista yrittäjää, eikä tämä ole koskaan ollut ongelma ymmärtää.



Anna lapsellekin elämä - ja perhe!

äiti oli kymmenestä kuuteen töissä ja isä matkusti työn puolesta tosi paljon. Kotoa lähdettiin tarhaan sörnäisiin n klo 8:30 (siihen aikaan joka vuosi piti hakea tarhaan ja ainoastaan kaupungin taloissa asuvien lapset pääsi alueen tarhoihin).

Päiväkodista lähdin klo 17 iltahoitoon ja äiti haki mut sieltä klo 18:30. Poikkeuksena tietenkin päivät jolloin isä ei ollut matkoilla, mutta näitä ei ollut usein. Kotona oltiin klo 19 jälkeen ja ennen kasia meninkin jo nukkumaan.

Ei jäänyt traumoja.

Paitsi että jäi traumoja.

Pimeällä vietiin pk:iin ja myöhemmin lähdin yksin kouluun. Vanhemmat tulivat töistä 18.30-19 ja olivat töissä lauantaisinkin klo 14 asti.

Omieni kanssa olenkin sitten kotona, vielä nytkin kun he ovat alakoululaisia. Eivät ole aamulla eivätkä koulusta tullessaan yksin, aina on joku jolle puhua (tai olla puhumatta), harrastuksiin ei tarvitse yleensä mennä eikä sieltä tulla yksin.

Traumoja kai tästäkin saa (no ainakin siitä että rahaa on vähän), mutta ei ainakaan samoja, joita minä sain;-)

molemmat töissä eikä tod. rakenneta mitään uraa kumpikaan. Työmatkat vie meillä kelistä ja liikenteestä riippuen 40-75min suuntaansa. Asutaan siis Espoossa ja ollaan Helsingissä töissä. Eli kun tuohon lasket 7,5h/pvä + 2h matkoihin se tekee 9,5h päivässä eli kun aamulla klo 8 jätetään lapsi päivähoitoon, tuo hoitaja olisi meillekin aivan loistava systeemi, koska hakemassa tuon laskelman mukaan oltaisiin aina vasta aikasintaan puoli kuusi ja pkoti sulkee ovensa klo 17. Eli meillä vuoroviikoin toinen lähtee töihin seitsemäksi että ehtii hakea lapsen ja toinen sitten kökkii työmaalla kuuteenkin eli näkee lapsensa vasta puoli seitsemän seitsemän maissa...



Että elämä on eskoseni

ja kyllä edelleen muistan, miten ihanaa oli, kun koulusta tullessa odotti tuli puuhellassa, hyvä välipala ja siisti koti.



Omat lapseni ovat alakoulussa ja edelleen jaksaa 10-vuotiaskin iloita, että ei joudu notkumaan missään yksin.

että jokaisessa perheessä on realistinen vaihtoehto olla kotona lapsen ollessa alakoululainen.

lyhennettyyn työpäivään siihen asti kun toka luokka loppuu.



Ja aina voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa. Kuka hullu ylipäätään haluaa asua Espoossa???



Ja muuten sen lapsen voi laittaa hoitoon Helsingin puolelle. Minullakin on lapset olleet hoidossa ja nyt koulussa työpaikkani vieressä.

tokan luokan loppuun asti. Eli ei mitenkään absurdia.



Sitäpaitsi työt joustavat monella. Töitä minäkin teen, mutta kotona.

on juu oikeus lyhennettyyn työpäivään...paitsi, että työnantajan ei ole mikään pakko suostua siihen.



Ai mutta sittenhän voi tuosta vaan vaihtaa työpaikkaa, eikö :D

jos kyse pelastustyöstä tms.



Ei muuten.



Oletko palopäällikkö? Ja miehesi tietty myös?

Itse teen pätkätöitä eikä oikeutta lyhennettyyn päivään todellakaan ole. Ja monet työnantajat eivät suostu lyhennettyyn työpäivään vaikka kuinka olisi vakituinen työ.



Tervetuloa todellisuuteen.

Onkohan mamma vielä kotiäitien mollaaja tehokas sellainen????:))) Kun lapsi on iso niin haistattaa.....!

lapsi joka arkipäivä 8-18. Tuodaan suoraan sängystä aamupalalle ja haetaan kuudelta. Tosi, tosi, tosi usein lapsen hakeekin isovanhempi, koska isi tai äiti jäi vielä tekemään töitä ja tulee myöhemmin. Menee sitten klo 20 nukkumaan.

Kotimatkaan menee vielä 20 minuuttia, kun eivät asu alueella.

Nousi pala kurkkuun, kun törmäsin heihin kerran keskustassa ja lapsi juoksi kädet ojossa minun syliini väkijoukon toiselta puolelta minut nähdessään. Jätti siis isänsä ja äitinsä ja juoksi syliini.

Lapsi tuli hoitoon yhdeksänkuisena (10 tuntia hoitopäivä jo tuolloin..). Kun hakevat pihalta, pyytävät minua riisumaan kuraiset vaatteet lapselta pois, ettei heidän kalliit jakkupuvut ja nahkakengät mene piloille.

Joskus vaan tekisi mieli sanoa jotain, mutta tyydyn anonyymiin purkautumiseen.

ennen kuin vääntää sen mukelon...



Onko miehesikin pätkätöissä? Vai palopäällikkö?

Katsopa alla olevaa, ja mieti kuinka monella eri tavalla työnantaja voikaan velvollisuudestaan luistaa.



"Hoitovapaan voi saada myös osittaisena eli työajan lyhentämisenä. Sen saa työntekijä, joka on ollut saman työnantajan palveluksessa vähintään 6 kuukautta viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. Osittaista hoitovapaata voi saada lapsen hoitamiseksi siihen saakka, kun perusopetuksessa olevan lapsen toinen lukuvuosi päättyy. Vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen vanhempi voi saada osittaista hoitovapaata siihen saakka, kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Lapsen molemmat vanhemmat eivät saa pitää osittaista hoitovapaa yhtä aikaa, mutta kylläkin vuoropäivin tai eri vuorokauden aikoihin.





Työntekijän on tehtävä työnantajalle esitys osittaisesta hoitovapaasta viimeistään kaksi kuukautta ennen vapaan alkamista. Työnantaja voi kieltäytyä osittaisen hoitovapaan antamisesta vain poikkeuksellisesti, jos vapaasta aiheutuu tuotanto- tai palvelutoiminnalle vakavaa haittaa, joka työnantajan on perusteltava.





Jos työntekijällä on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen eikä sen järjestämisestä päästä työpaikalla sopimukseen, osittainen hoitovapaa annetaan lyhentämällä vuorokautinen työaika kuuteen tuntiin tai työviikko 30 tuntiin."

On It-alalla, huh hirvitys. Ja mielestäni puitteemme ovat riittävän kunnossa mukeloihin. Ekan lapsen kohdalla olin vakityössä, mutta työnantaja teki konkurssin ennen kuin palasin töihin. Mikään ei tässä maailmassa ole varmaa.



Mielestäni lapsille voi olla pahempiakin kohtaloita kuin työssäkäyvät vanhemmat.

VAIN POIKKEUKSELLISESTI.



Lue: vain poikkeustapauksissa eli suunnilleen jos on elintärkeissä pelastustehtävissä.

vaan siitä, että ap:n kuvaamalla lapsella ei ole vanhempia työn takia.

tuolla vanhemmalla on varmaankin työaika 10-18, kuten esim. minun miehelläni. Jos minä estyisin hakemasta lastamme tai mies jäisi yh:ksi niin hänkin varmaan yrittäisi palkata jonkun vastaavan hoitajan. En ymmärrä mitä paheksuttavaa tuossa on?