Jos hyvä ystäväsi olisi saamassa ekan lapsensa ja kertoisi haluavansa pelkosektion

itsellä 2x hätäsektio ja hyvin meni!

mulla oli erittäin vaikeat syyt haluta sektio. kukaan ystävä ei silti ymmärtänyt. eikä ne enää ole ystäviäni kun tajusin, etteivät osanneet ajatella kuin sitä että kaikkien pitää synnyttää alateitse eikä yhtään miettineet mun tilannetta.



onneksi nykyiset ystävät ymmärtää sen, että ihmiset on erilaisia.

Siinäpä se. Omassa elämässä riittää ihan tarpeeksi ihmeteltävää, ettei tarvitse toisten elämää taivastella.

Toisella oli taustalla erittäin vaikea ensisynnytys ja toisella koko elämän piinannut synnytyspelko. Jälkimmäinen tosin pääsi jokaisen lapsensa kohdalla pälkähästä sillä, että sektio oli tarpeen ihan muista syistä.



Enpä voisi kumpaakaan ystävistäni tuomita tai arvostella. Synnytyspelkoa kokemattomat eivät voi mitenkään ymmärtää, miten suuri ja koko elämää varjostava asia se on. Ja mikä "rattoisinta", siitä ei todellakaan pääse yli parilla pelkopolikäynnillä.

Ja toivoisin, että muuttaisi mielensä ja lähtisi avoimin mielin synnyttämään...



Itse ajattelin ennen ekaa (alatie)synnytystäni, että on siitä paljon mua hullummat ja tyhmemmätkin selvinneet, miksen siis minäkin:D Ei se mikään kiva kokemus ollutkaan, mutta hengissä ollaan ja uudelleenkin menisin.

Kertoisin miten helppo oma synnytykseni oli ja sanoisin että hänenkin synnytyksensä voi olla samanlainen. En alkaisi kuitenkaan jankuttaa asiasta ja tukisin häntä jos edelleen haluaisi sektion.

Ja peesaan tuota joka kirjoitti että oikeasti synnytyspelkoisen pelko ei todellakaan hoidu muutamalla pelkopolikäynnillä.

ja sanoisin hänelle, että minä puolestani pelkäisin sitä sektiota paljon enemmän. Meitä kun on niin erilaisia, joka lähtöön.

itselläni repesi alapää niin pahasti 7 vuotta sitten esikoista synnyttäessäni, että kenellekään en voi alapääsynnytystä suositella. Tosin jouduin pukkaamaan samaa kautta vielä toisenkin, mutta silti kannatan sektiota pelkolaisille!

sektiosta toivuin nopeammin, kaikinpuolin parempi kokemus. Haavaa särki pari ekaa päivää mutta selvisin kipulääkkeillä. Alatiesynnytyksen jälkeen en voinut moneen päivään muutakuin maata, särki alapäähän niin paljon.

Olen nimittäin itsekin synnytyspelkoinen (dg. parturofobia = sairaalloinen synnytyspelko) ja saanut kaksi pelkosektiota. Molemmat sektiot menivät todella hienosti. Ilman pelkosektion mahdollisuutta olisin lapseton tai adoptioäiti.



Onneksi olen päässyt ymmärtäväisten lääkärien hoidettavaksi, eräs heistä sanoikin, etteivät pelkosektiota vaativat äidit ole ongelma, vaan ne naiset, jotka eivät edes uskalla hankkiutua raskaaksi synnytyspelon vuoksi. Synnytyspelkoani en ole koskaan hävennyt, se on osa minua.

Onneksi olen päässyt ymmärtäväisten lääkärien hoidettavaksi, eräs heistä sanoikin, etteivät pelkosektiota vaativat äidit ole ongelma, vaan ne naiset, jotka eivät edes uskalla hankkiutua raskaaksi synnytyspelon vuoksi.

Itse olisin kyllä halunnut pelkosektion mutta olin liian nysvä hankkimaan sellaisen, ikävillä seurauksilla. Tulipa koettua kaamea synnytys ja sektio sitten lopulta vielä kun alateitse ei vaan onnistunut. Menin jotenkin ihan lukkoon kun piti ruveta ponnistamaan... Mun päähän ei vaan mahtunut ajatus että lapsi tulis alakautta ulos ja tänä päivänäkin vielä mietin että onnistuinko pidättelemään ihan omin voimin vauvan sisäpuolella.

Toista ei meille sitten tulekaan, koska sektiota ei luvata ennen raskaaksi tuloa.

että miksi hän haluaa sen. Sitten sanoisin ne positiiviset alatiesynnytyskokemukset, mitä olen nähnyt, kuullut ja myös omani. Sitten kysyisin, että miltä ne kuulostivat. Lopuksi sanoisin, että kannattaa miettiä asiaa, ja että minusta jokaisen pitäisi saada valita synnytystapansa kuten haluaa!

lauseen myös eräässä suuressa sanomalehdessä, jossa oli juttua synnytyspelosta - tästä on jo vuosia. Hän oli silloin erään yliopistollisen sairaalan johdossa. Ja sitäpaitsi minulle sektiot on luvattu jo ennen raskautta, en kai minä muuten olisi raskaaksi uskaltautunut edes hankkiutua. Kyllä ne sektiot voidaan etukäteenkin luvata, kun oikean ihmisen juttusille hankkiutuu (eli johtavassa asemassa oleva sektiomyönteinen synnytyslääkäri).

Kyllä se pelko oli ihan todellista kauhuaja ahdustusta jota esim. minä en ole kokenut koskaan. Omat synnytykset eivät olleet helppoja, mutta ei niistä traumoja jäänyt (kuin ehkä miehelleni:( ) ja meillä on lähipiirissä sattunut monta vaikeaa synnytystä joissa sekä äidin että lapsen henki on ollut vaarassa ja moni on revennyt todella pahasti.

Kun ihminen haluaa pelkosektion, se on ihan todellinen kauhu- eikä tosiaan siellä polilla haihdu. Ei ihmisiä muutenkaan pakoteta kohtaamaan kauhujaan, Eikä synnytys todellakaan aina ole mitkään luonnollinen ja sujuva toimenpide joka olisi vain äitin halusta tai taidoista kiinni. Ilman sairaalasynnytyksiä olisi aika paljon menehtyneitä vauvoja ja äitejä. JOten ei minusta ole syytä vähätellä pelkoja.

Tai ainakaan siitä ei saa mitään virallista paperia ja asian on sitten sen lääkärin hyväntahtoisuuden varassa (ja löisinpä vetoa että jonkun määrärahatilanteen). Mä en uskalla kyllä pelkästään kenenkään puheisiin luottaen enää hankkiutua raskaaksi. Toivottavasti olen väärässä. t. 13

Itsekin pelkäsin synnytyksiä yli kaiken ja molemmat raskaudet päätyivät sektioihin (kylläkin muista syistä) ja nyt helpottava olo kun tietää keti saavansa sektion seuraavalla kerralla.



Mutta siis vähän varauksella kuitenkin noihin keskusteluihin suhtaudun, koska en halua kenenkään pelkoja lietsoa tai tukea. Toisaalta ehkä jollekin synnytyspelkoiselle tekee hyvää kuulla ettei ole yksin ajatuksissaan.



Pääasia kuitenkin että lapsi saadaan turvallisesti ulos, synnytystapa toisarvoinen asia.

että pahimmat pelkosynnyttäjien vaihtoehdot on lapsettomuus tai adoptio...niin hallitseva pelko se on