Mitä tapahtuu nuorten psykiatrisella poliklinikalla? Miten asia etenee?

Aluksi kaikki yhdessä sitten omaishoitajan kanssa vain vanhemmat käydään läpi vauva iästä saakka miten elämä on sujunut ja suvun sairaudet. Ei lainkaan pahajuttu ja meidän teille oli tosi isoapu hetken osastolla olo!

Miten mahtaa onnistua jos toinen huoltaja ei voi/halua/kykene osallistumaan?

omalla lapsellani on "kirjayhdistelmädiagnooseja" ja häntä ontutkittu ja hoidettu sekä lastenpsykalla että myöhemmin nuortenpsykalla. Ainakin oman kokemukseni mukaan lastenpsykalla kaivattiin koko perhettä, nuortenpsykalla ei - mutta tämä voi varmaan riippua, siitä, mikä ongelma käsillä on.



Meillä nuortenpsykalle mennessä siellä oli pääosassa se nuori. Sieltä soitettiin etukäteen kotiin äidille (jonka yhteystiedon olimme antaneet kodin yhteystiedoksi, olisivat varmaan soittaneet ihan siihen numeroon, mikä annettu oli) ja keskusteltiin vähän esitiedoista ja vanhempien näkemyksestä tilanteesta. Sitten siellä oli ensin psykologin tapaaminen tutkimusta varten. Siinä tehtiin esim masennustestit ja yleinen kiireellisyysarvio ja vastaavia yleistestejä. Psykologi halusi keskustella ensin nuoren kanssa kahden ja sitten äidin kanssa - meillä vain se nuori ei yksinään paljon puhunut, joten äiti haettiin mukaan aika nopeasti.



Tätä seurasi tutkimustapaaminen psykiatrin kanssa. Hänkin halusi ensin jutella nuoren kanssa, mutta koska nuori oli melko umpimielinen ja muutenkin kommunikaatio oli vähän vaihkeata, äiti haettiin käytävältä mukaan jo noin 5 minuutin päästä. TÄssä sitten tehtiin ne specifit testit ja käytiin läpi ne specifit ongelmat, joiden perusteella diagnoosi asetettiin ja hoitoa ryhdyttiin suunnittelemaan. Hoitoa itse asiassa sitten säädettiin pitkään jopa puhelimitse.



Meillä tämä meni näin suoraviivaisesti osin myös siksi, että nuori oli etukäteen samana keväänä käynyt läpi melkoisen testipatteriston koulupsykologin kanssa ja pari vuotta aikaisemmin lastenpsykalla. Oli siis testattu kognitiivisia valmiuksia, muistia, perheoloja, kehityshistoriaa, todellisuudentajua jms jo aikaisemmin ja tiedettiin ettei niissä ollut ongelmia. Tiedettiin myös, missä niitä on ja mitä niihin ennestään tunnettuihin ongelmiin usein liittyy, eli mistä tätä uutta diagnoosia kannattaa hakea. Eli jos on ensimmäistä kertaa liikkeellä, voi varautua siihen, että ihan näin nopeasti homma ei toimi. Se on kuitenkin jo selvä, että nuori on ihan eri tavalla keskeisessä osassa ja hänen varassaan toimitaan (ei vanhempien varassa) paljon enemmän kuin lastenpsykiatriassa.



Ne hoidot ovat sitten erikseen. Terapioissa ja keskusteluhoidoissa ja coahcingeissa tulee lisää tapaamisia. Nuorelle ne voivat olla viikoittaisia, vanhemmille yleensä jotain muutaman kerran lyhytsarjoja tai kuukausittaisia vertaisryhmiä tms.

Meilläkin "kirjainhdistelmädiagnoosi" kaiken pohjalla, päällä muisti-,oppimis-,hahmoitus yms. vaikeuksia ja nyt yhä pahenevaa ahdistusta, masennusta, itkuisuutta, tunnetilaan juuttumista, joka lamauttaa kaiken toiminnan. Kontakteja vähän joka suuntaan mutta kukaan ei oikein tunnu tietävän kuka hoitaisi ja miten hoitaisi..Asiaaa vaikeuttaa se, ettei toinen vanhempi ole ollenkaan huolissaan eikä mitään ongelmaa hänestä olekaan..Siksi kyselen, että osaisin varautua/mihin pitää varautua..