Aivoverenvuoto ja Aivoverenkiertohäiriö

Hei



Kirjoitan tämän tänne, koska blogia en viitsi opetella tekemään, mutta googlettamalla aivoverenvuoto-sanan toivoisin, että joku joka käy läpi samaa mitä minä olen käynyt läpi löytäisi kirjoitukseni.



Ilmoitan heti, että kaiken kaikkiaan tämä on positiivinen kirjoitus, eli jos sinä joka tätä luet mietit uskaltaako lukea, niin uskaltaa. Lisäksi hoitosanasto voi olla hieman hakusassa, mutta toivottavasti saatte selvää.



Oma äitini sai massiivisen aivoverenvuodon 2,5kk sitten. Hänet vietiin ampulanssilla tajunnan tason pikkuhiljaa hämärtyessä keskussairaalasta yliopistolliseen sairaalaan. Lääkärit kertoivat heti suoraan, että on hengenvaarallinen tilanne ja selviytymismahdollisuudet ovat 50/50.



Vuoto oli alkanut varoitusvuotona viikkoa aiemmin (tällöin myös kova päänsärky alkoi) ilmeisesti pienesti tihkuttaen ja sitten aneyrysma puhkesi kunnolla tehden massiivisen verenvuodon SAV:n ja äitini pääsärky muuttui kestämättömäksi. Aamulla äitini leikattiin ja suoni saatiin ns. koilattua eli tukittua. Samalla äidilleni laitettiin Ventriculos stooma poistamaan ylimääräistä nestettä aivokammioista.



Illalla äiti heräili hieman ja puristi kättä pyydettäessä. Äidin tila kuitenkin nopeasti huononi ja huomattiin, että Ventriculos stooma oli tukkeutunut (usein näin voi käydä). Äidille siis asetettiin toinen Ventriculos stooma ns. pienessä nukutuksessa. Tästä leikkauksen aiheuttamana komplikaationa äiti ei herännytkään. Hän sai toisen tällä kertaa pinnallisen aivoverenvuodon. Jälleen meille ilmoitettiin selviytymismahdollisuuksiksi 50%.



Äiti taas ihmeellisesti selvisi tästä vaarallisesta toimenpiteestä, mutta seuraavat 6 viikkoa äiti oli miltei tajuton, mutta täysin vuodepotilas. Tajunnan taso vaihteli ja hän kyllä puristi aina pyydettäessä ja puuromaisella puheella sanoi yksiä sanoja. Teho-osastolla ja Tehovalvonnassa meni miltei kaikki nuo 6 viikkoa. Tänä aikana äidille laitettiin kolme kertaa Ventriculos stooma vesipään eli hydrokefaluksen vuoksi, koska se meni aina tukkoon. Lisäksi äidilleni näiden stoomien välillä laitettiin selkäydin dreeniä koska eivät aina stoomaa heti uskaltaneet laittaa. Eli lyhyesti niin dreenit kuin stoomatkin menivät tukkoon aina n. 2-5pv:n sisällä.



Tämä oli todella raskasta aikaa koko perheelle. Varsinkin meille aikuisille lapsille ja etenkin isälleni. Isälleni myös tämä tuli kalliiksi, potilashotellimajoitukset jne. Nyt tähän vinkkinä, ottakaa heti sairaalan sosiaalityöntekijään yhteyttä, koska lähiomaisen potilashotellimajoitus voi olla korvattavissa ja me sen saimme selville liian myöhään. Lisäksi uskon, että meidän iso perheemme oli painajaismainen perhe hoitohenkilökunnan näkökulmassa. Kyselimme paljon ja saimme valtavan hyvää informaatiota ja äitimme sai hyvää hoitoa teho-osastoilla. Vasta kun äitimme siirtyi tavalliselle vuodeosastolle: neurokirurginen ja neurologinen osasto, hoito olisi voinut olla välillä parempaa. Suoraan sanoen voin käsi sydämellä sanoa, että jos me omaiset emme olisi olleet niin tiivisti äidin sairaalassa olon aikana mukana. Äitimme olisi nyt kuollut. Me tunnistimme tajunnan tason heikkenemisen nopeasti. Tarkemmin en halua tätä eritellä.



Kuusi viikkoa vuodosta äitimme sai shuntin laajentuneiden aivokammioiden eli vesipään vuoksi. Seuraavasta päivästä lähtien äitimme parantuminen on ollut uskomatonta. Hän on edelleen sairaalassa, mutta kävelee ilman tukea. Syö itsenäisesti jne. Hän ei halvaantunut. Ainut mikä tällä hetkellä vielä on ongelma on lähimuisti ja aikaviidakko. Välillä eri ajanjaksot ovat hänellä sekaisin. Muisti kuitenkin muuten pelaa täysin ja ihan oma itsensä äiti on. Kotilomilla hän on päässyt käymään myös. Ja toiveena on, että kun muisti vielä hieman paranee niin pääsisi kotiin kokonaan.



Olemme niin onnellisia siitä mitä meillä nyt on. Niin monen ihmisen elämä muuttui 2,5kk sitten yhdessä yössä. Äitimme on neurologisessa kuntoutuksessa ja edistysaskelia tapahtuu päivittäin. Vielä ei aika kotiin ole. Kuntoutusta tarvitaan edelleen.



Toivon, että tämä kirjoitus voisi tuoda jotain ymmärrystä ja toivoa tulevaan sinulle jonka tärkeä ihminen juuri nyt kärsii tästä kamalasta sairaudesta. Ja tietysti myös te itse SAV:n sairasteneet voitte myös kirjoittaa tänne kokemuksianne. En voi muuta kuin hattua nostaa mitä sissejä aivoverenvuodon ja aivoverenkiertohäiriön sairastaneet ovat.



Kirjoittakaa tänne kokemuksianne niin ne joilla joskus asia on ajankohtainen voivat löytää tästä apua ja tukea.