Yksinhuoltaja jo 25-vuotiaana

Miehet osaavat olla todellisia sikoja meille syntyi avomieheni kanssa vuosi sitten syyskuussa ihana poika ja 8kk. siitä sairastuin masennukseen ja jouduin sairaala hoitoonkin ja siinä kaiken keskellä mies päättää että meillä ei jatku yhteiselo hän jättää minut yksin sillon kun häntä eniten tarvitsisin olin itsemurhan partaalla monesti ja kun apua rupean saamaan hän jättää ja silti kaipaan häntä ja toivon että saisimme uuden mahdollisuuden en tiedä vaan miksi kaverinikin ovat sanoneet että löydät varmasti paremman ja sellaisen joka välittää. Suhteemme alussakin hän piti pleikkari pelejä minua tärkeämpänä ja sanoikin sen minulle kerran.Miehet ovat raukkoja pakenevat heti kun pitäisi ottaa vastuuta enemmän vaikka poikani asuukin isänsä luona niin hän tarvitsee paljon enemmän apua kun minä koskaan tarvitsin jaksoin viimmeisilläkin voimillani hoitaa pikkuistamme. Jos vain on ystäviä niin heihin kannattaa panostaa pidä heihin yhteyttä ehdottomasti ja paljon jos tunnet olevasi yksin kaverit ovat pystyneet minua nostamaan pinnalle ja paljon joten uskon ystävien voimaan. :)