Teen itsestäni Valviraan ilmoituksen

Ei se ahdistus mihinkään siitä katoa, sä luulet vaan. Teitkö jotain mokia joista oli vahinkoa jollekin? Jos haluat oikeasti päästä syyllisyydestä, lähetä kärsineille rahaa.



Sitten meet terapiaan ja hoidatat itses terveeksi niin ettei tarvi napsia mitään bentsoja. Sitten olet hyödyksi yhteiskunnalle. Sillä lailla se sun velka tulee oikeasti maksetuksi parhaiten.

tunnustaminen saisi aikaan jotain hyvää. Se voisi olla se sysäys, joka saa sinut aloittamaan ongelmiesi hoitamisen, ja pikkuhiljaa pääsisit ahdistuksestasi.

Esimieheni kiinnitti siihen huomiota ja keskusteli asiasta kanssani pariin otteeseen. Kielsin kaiken, jopa senkin että varastin lääkekaapista lääkkeitä.



Syyllisyys kuitenkin kasvoi niin paljon, etten ilennyt enää kasvojani työpaikalla näyttää.



Työkaverini ja pomoni lääkeriippuvuudestani tiesivät, eivätkä ilmoitusta tehneet. Eikä myöskään poliistutkintaa.



En voi elää tämän kanssa.. olen masentunut. Olen ollut psykiatrisessa sairaalassakin hoidettavana, kun meinasin tappaa itseni.



Bentsoja en ole syönyt enää vuoteen.



ap

koko perhe. Elämme köyhyydessä typeryyteni vuoksi. Lisäksi lapset joutuvat katsomaan äitiä, joka vain itkee ja itkee.



Miten voin jatkaa elämää? Auttaako Valviraan tunnustaminen? Vai ajaako se kaiken vain pahempaan?

Mutta en pysty tekemään hoitotyötä, koska häpeän itseäni ja pelkään lääkekaappeja.



Minulla on henkinen hätä, olen rikollinen

kanavoit todellisen ongelmasi, mikä se sitten onkin, tuohon syyllisyyteesi. Eli oikea ongelma on se että sua ahdistaa ja olet päättänyt että syy siihen on sekoilusi töissä. Kun oikeasti syy sekoiluusi töissä on ahdistus. Ilmoittamalla itsesi Valviraan ongelman perimmäinen syy ja ahdistuksen aiheuttaja ei poistu, sen sijaan vaikeutat elämääsi entisestään. Jollet sitten salaa oikeasti toivo ettei sun tarvisi enää mennä töihin? Joutuisit/saisit vaihtaa alaa? Usko vaan, sun pitää selvittää mikä tässä on pohjimmiltaan takana.

lapset joutuu katsomaan äitiä joka vaan itkee. Onko sulla terapeuttia? Jos ei ole, HANKIT SELLAISEN!! Lasten tähden. Ja unohdat sen Valviran, myöskin lasten tähden jos et itsesi. Se mitä töissä tapahtui on ollutta ja mennyttä, onneksi kukaan ei vahingoittunut. Mitään vahinkoa ei ole tapahtunut! Katse kohti tulevaisuutta ja sitä kun sulla ja sun lapsilla on taas ihmisarvoinen elämä.

kanavoit todellisen ongelmasi, mikä se sitten onkin, tuohon syyllisyyteesi. Eli oikea ongelma on se että sua ahdistaa ja olet päättänyt että syy siihen on sekoilusi töissä. Kun oikeasti syy sekoiluusi töissä on ahdistus. Ilmoittamalla itsesi Valviraan ongelman perimmäinen syy ja ahdistuksen aiheuttaja ei poistu, sen sijaan vaikeutat elämääsi entisestään. Jollet sitten salaa oikeasti toivo ettei sun tarvisi enää mennä töihin? Joutuisit/saisit vaihtaa alaa? Usko vaan, sun pitää selvittää mikä tässä on pohjimmiltaan takana.

Tämä on tuskaa, elän helvetin esikartanossa tunteideni kanssa. Olen aivan loppu =(.

Todellakin, onhan siihen täytynyt olla syy, miksi hankin bentsoja.. en vain tiedä mikä jo silloin ahdisti.

ap

miten onnistuu työskentely bentsoissa sh:na? Minulla ei onnistunut selvänäkään, liian hidas ja kömpelö alalle.

mutta se, että minulle määrättiin nyt neuroleptejä (Seroquel) niin niiden kanssa ei onnistuisi työnteko.



Olisin aivan kuolaava, nukkuva zombi.



Onneksi bentsoriippuvuus on ohi.. en koskaan enää ota muruakaan.



Tiedän myös muiden hyödyntävän työpaikoillaan lääkekaappeja, se ei vain tee toisille kipeää varastella töistä.



Minuun tuo jätti ikuisen arven, häpeän ja syyllisyyden jonka vuoksi elämäni on piloilla.



toivottavasti pystyn eräänä päivänä antamaan itselleni anteeksi.

mutta se, että minulle määrättiin nyt neuroleptejä (Seroquel) niin niiden kanssa ei onnistuisi työnteko.

Näin ulkopuolisesta tuo fiksautuminen edelliseen työpaikkaasi on saanut aivan suhteettomat mittasuhteet. Okei, olihan se huono juttu mutta ei siihen nyt maailman kaadu eikä sen takia elämä varmasti ole pilalla. Tilaat ajan mt-toimistoon ja rupeat puuhaaman sitä että pääset terapiaan käsittelemään niitä syitä mikä tuohon aluperin johti.

Nykyinen psykiatrini on tammikuussa laittamassa minua töihin.. kesäinen psykiatri ehdotti sairaslomaa toukokuulle saakka ja uudelleen koulutusta.



Tuo kesäinen psykiatri määräsi minulle Seroquel, Risperdal ja Valdoxan lääkityksen. Olin aivan pihalla, kuolasin ja nukuin. Tunteet turtui, ei tarvinnut kokea tätä syyllisyyttä... mutta tuo lääkitys vei muutkin tunteet, en halunut lakaista maton alle syyllisyyyttä.



Minun on käytävä tämä tuska läpi ja kohdattava se, en pääse muutoin tästä yli.. en ainakaan tuolla lääkityksellä.



Totta tuosta entisestä työpaikasta, se on saanut elämässäni hyvin suuren merkityksen.. minä pelkään sitä, pelkään entisiä esimiehiäni, tunnen vieläkin entisten työkavereiden huomauttelut siitä mikä häpeäpilkku olen, olen ollut päihderiippuvainen paska.



Miten jatkan eteenpäin ja koska? Annanko itselleni vielä aikaa toipua? Vai ilmiannanko itseni Valviraan?

mennyt on mennyttä, ihan turha vaikeuttaa omia asioita moisilla ilmoituksilla. Myös irtisanoutuminen oli aivan tarpeetonta. Molemmat tekosi luultavasti vain lisäävät sinun ahdistuksessa kierimistäsi, eikä suinkaan vähennä ahdistusta. Nyt kun olet irtisanonutkin itsesi, sinulla vieläpä on kaikki päivät aikaa oikein kieriä syyllisyydessäsi, mikä ei ole ollenkaan terveellistä.



Kyllä sun täytyisi ratkaista liiallinen syyllisyyden tunteesi omassa mielessäsi, ehkä terapian (ja/tai lääkkeiden) avulla, eikä kuvitella että joku itseruoskinta ja itserangaistus on ratkaisu.

mutta kävikin aivan päinvastoin.



Olenkohan ollut itselleni liian ankara? Vaikka varas ja rikollinen olenkin.

Miten jatkan eteenpäin ja koska? Annanko itselleni vielä aikaa toipua? Vai ilmiannanko itseni Valviraan?

Jatkat eteenpäin niin että rupeat järjestämään itsellesi terapiaa jossa hoidetaan

a) akuuttia posttraumaattista stressireaktiota tuosta edellisestä työpaikastasi ja

b) sen alla uinuvaa ahdistusta, joka johti sut tuohon tilaasi jossa et näe metsää puilta ja kieriskelet vain raastavissa tunteissa. Raastavissa tunteissa kieriskely ei ole mitään toipumista vaan tekee olon entistä pahemmaksi. Tarvit apua tuohon, piste. Ja jos sanot vielä kerrankin sanan Valvira, ilmoitan sut itse sinne.

mutta kävikin aivan päinvastoin.

Olenkohan ollut itselleni liian ankara? Vaikka varas ja rikollinen olenkin.

Ihan turhaan leimaat itseäsi siksi, että olet ollut sairastunut lääkeriippuvuuteen. Sellaista sattuu, että ihmiset jäävät koukkuun alkoholiin tai lääkkeisiin tai muihin keinoihin joilla aivokemiaa voi helposti manipuloida niin että tulee mukava olo. Riippuvuudesta kärsivä ihminen voi tehdä riippuvuutensa kourissa pahojakin tekoja, mutta se ei tarkoita että ihminen itse pohjimmiltaan on paha, rikollinen ja varas, vaan syyllinen on riippuvuus-sairaus.

Mulla on siinä mielessä samantapaisesta kokemusta että olen ollut 15 vuotta alkoholin liikakäyttäjä. Olen välillä käynyt töissäkin ottamassa keskikaljan vessassa krapulaan tai ennen ahdistavaksi olettamaani asiakastapaamista. Olen tehnyt paljon myös virheitä työssäni siksi että olen ollut krapulassa tai muuten vaan epäskarppi iltaisten juopottelujeni takia. Mutta lopulta kyllästyin siihen ja pääsin irti riippuvuudesta, enkä minä enää sen jälkeen välitä niitä aikoja muistella ja tuntea syyllisyyttä siitä mitä viinapirun vallassa tein. Nenä eteenpäin raittiina vaan, vanhat liat pois mielestä painamasta!

Miten jatkan eteenpäin ja koska? Annanko itselleni vielä aikaa toipua? Vai ilmiannanko itseni Valviraan?

Jatkat eteenpäin niin että rupeat järjestämään itsellesi terapiaa jossa hoidetaan

a) akuuttia posttraumaattista stressireaktiota tuosta edellisestä työpaikastasi ja

b) sen alla uinuvaa ahdistusta, joka johti sut tuohon tilaasi jossa et näe metsää puilta ja kieriskelet vain raastavissa tunteissa. Raastavissa tunteissa kieriskely ei ole mitään toipumista vaan tekee olon entistä pahemmaksi. Tarvit apua tuohon, piste. Ja jos sanot vielä kerrankin sanan Valvira, ilmoitan sut itse sinne.

tämä viestiketju paransi oloani aivan suunnattomasti.