Kateellisuus kaverin lapsen nimestä
Alkuun siis, ettei kaveri oo tehnyt mitään väärää ts. varastanut ''mun lapsen'' nimeä, mutta olin 14vuotiaasta ajatellut, että haluan lapseni nimeksi Annastina, ja kaverin lapsi nimettiin tän nimiseksi. Toki olen onnellinne siitä, että kaunis tyttö sai näin kauniin nimen, enhän voi olla varma saanko ikinä lasta saatika tyttölasta. Silti harmittaa, koska en enää voi antaa lapseni nimeksi Annastina, koska olemme jatkuvasti tekemisessä ja tämä henkilö on paras ystäväni. Olisi hassua, jos molempien lasten nimet olisi Annastina.
Ja jos asianosainen luet tämän, ei, en ole vihainen, vaan onnellinen puolestasi. Kuitenkin haluan kysyä teiltä av-mammat:
Onko teille käynyt vastaavasti? Löysittekö yhtä ihanan nimen kuin tämän ''menetetyn''?
Kommentit (19)
joka nimi oli vielä 1970-luvulla varsinainen mummonimi, mutta silti.
Sai työtön ja Sofia olikin suosituimpien nimien listan kärkipäässä. Vähänkö harmitti, siinä vaiheessa yli 6000 oli mennyt valitsemaan varaamani nimen.
Mulla ei koskaan ollut sellaista toivenimeä valmiina, joten en ehkä ole paras hekinlö vastaamaan. Omalla kohdalla nimiä alettiin miettiä vasta kun raskaus oli edennyt loppupuolelle ja lopullinen päätös tehtiin vasta lapsen synnyttyä.
Aina on olemassa sekin mahdollisuus, ettei sun toivoma nimi miellytä miestä ja se jää senkin takia antamatta. Tai tosiaan sun lapset onkin poikia..tms.
Eli itse en stressaisi, vaikka ihana nimi onkin "menetetty" toiselle pikkuneidille :)
en aikoinaan kertonut kenellekään nimeä, joten sitä ei myöskään kukaan napannut.
En edes ymmärrä näitä juttuja, sillä niitä on paljon. Joku varastanut mun suunnitteleman nimen...miksi kerrotte sen?
että lapsistani tulee Anni ja Onni. No.. Onni nimeä en pojalleni antanut, kun oli jo suvussa + niin monella muulla. Tytöstä tuli kyllä Anni. Ei ollut kenelläkään tutullani sen nimistä lasta nimen suosiosta huolimatta, onneksi.
mutta mitään omaa suosikkinimeä en voinut lapselleni antaa, vaan oli löydettävä miehen kanssa kompromissivaihtoehto... johon olen tätä nykyä äärimmäisen tyytyväinen.
Mitäs yhdestä.
Mä oon ajatellut että lapsen syntyessä näkee mikä nimi sopii hänelle, ja näin myös on käynyt. Haavenimi on jäänyt käyttämättä kun ei se ole sopinut lapselle ollenkaan
lapsena että mun nimi olisi ollut KATINKA. Olin vakaasti päättänyt nimetä oman tyttäreni Katinkaksi.. :D
Onneksi en sitten ajatellut samanlailla enää kolmekymppisenä kun esikoistyttäreni sain.
Mikaelia, Sebastiania, Mirjamia ja Annabellaa.
Kuinka kävikään. Omat aikaisemmat ainoat vakavat poika/miesystäväni olivat Mikael ja Sebastian. Miehen tyttöystäviin kuului Mirjam ja Annabella. Jäi sitten nekin nimet käyttämättä.
ihminen jonka olin tuntenut teini-iästä meni naimisiin ja antoi esikoiselleen nimen, minkä olin ajatellut kolmannelle lapselleni. Mieheni koitti jo päätettyä nimeä vaihtamaan, mutta laitettiin kuitenkin alkuperäisen suunnitelmamme mukaan.
Eipä ole ketään haitannut, kosa emme ole olleet bestiksiä sitten minun jo paljon aiemmin naimisiinmenon.
(en tosin ymmärrä, miksi en antanut sitä esikoiseni nimeksi..)
..ja kylla harmittaisi jos joku oikein läheinen antaisi saman nimen! Täytyy sanoa, että nyt toista lasta odottaessa jännäilen, ehtiikö joku antaa ko. nimen ensin. En tosin tiedä vielä sukupuolta.
Miehellä oli tytön nimi suunniteltuna mutta koska ei aikanaan avioeron jälkeen uskonut saavansa koskaan lapsia, antoi sitten nimen koiralle. Meidän tyttärellemme löytyi kuitenkin ihana nimi ja koirakin on edelleen hengissä ja hyvissä voimissa. :D
Mulle on käynyt samalla tavalla. Erehdyin kertomaan vähän ennen raskautumistani ystävälleni lapsi-ja nimihaaveista ja eiköhän tämä nimennyt lapsensa juuri tällä nimellä. (En tiedä oliko hänkin haaveillut jo pidempään tästä nimestä.) Tämä oli minulle yllättävän kova paikka ja itkin itsekseni. Vähän ennen synnutystä keksimme kuitenkin mieheni kanssa toisen kivan nimen ja lapseni syntymän jälkeen en ole enää ajatellut asiaa.
Annastina on itseasiassa aika järkky nimi...
Siis kaamea nimi,ole iloinen, että sun lapsellasi tulevalla sellaisella, jos siis saat tytön josksu ei oo tollaista nimee.
nimeksi omallekin lapsellesi, ei se siitä kulu. Onhan se mukava, että nimellä on tuollainen historia.
Itselläni oli kanssa nimi tiedossa teini-ikäisestä lähtien ja sain annettuakin sen esikoiselle. Kun hän oli muutaman vuoden ikäinen, serkkuni soitti ja kysyi, pahastuisimmeko, jos he antaisivat lapselleen saman nimen. No, sanoin, että kyllä se sopii, kun ei olla niin kauheasti tekemisissä, mutta sukulaiset joutuvat aina tarkentamaan, kummasta "villestä" nyt puhutaan.
nimi haaveensa. Aika huono tuuri,jos siitä huolimatta keksii saman nimen laittaa.
Mun tytön nimi on Saana ja tytön kaveri on myös Saana ja mun tytön kaverin nimi on Anna ja hänellä on kaveri jonka nimi on myös Anna
Nimihulluhan se täällä taas. Mitä olette mieltä?
Tuohan on Tuhkimon pahan siskopuolen nimi.