Olen lapsimagneetti.
Vein lastani päivähoitoon ja sylittelin häntä siinä. Taas kävi niin, että kaksi vierastakin lasta oikein tunki syliini istumaan. Lapseni suhtautui tähän suvaitsevaisesti. Ei siis ollut mustasukkainen, vaan pikemminkin ylpeä äidistään.
Lapset tulevat yleensä juttelemaan kanssani. Oma lapseni ei kyllä tietäkseni käy toisten vanhempien sylissä, vaikka kyllä juttelee ja on avoin. En minäkään ottaisi vieraita lapsia syliini, elleivät he itse niin tuppautuisi.
Kommentit (3)
ovat mukana? Onko se joku iltameno? Onko sitä useinkin? Olisi mahtavaa, jos meilläkin olisi yhteinen harrastuskerho, jota vanhemmat vetäisivät hmm...
ap
tapahtuu siis ilta-ajalla, mukana ei ole päiväkodin henkilökuntaa, vaan avain on vanhemmilla, jumpalle saa tulla kuka vaan päiväkodissa oleva lapsi vanhemman kanssa, ja vastuu on vanhemmilla. Mitään ohjausta ei ole, vaan siellä päiväkodin salissa saa tehdä mitä vaan, pelata sählyä, tehdä temppuratoja, leikkiä piilosta. Ei maksa kenellekään mitään. Ainut on tuo avain, eli se, jolla se on, on vastuussa oven avaamisesta ja lukitsemisesta. Avain kuitenkin kiertää muutamalla perheellä, joten vastuu ei ole liian suuri.
Vaikkapa päiväkodin jumpalla tutustun niihin lapsiin, en niiden vanhempiin. Huolehdin lapsille vettä, jos juomapullot unohtuneet kotiin, ja autan vaikeissa paikoissa ottamalla kädestä kiinni. Tiedän kaikkien ryhmät ja nimet, mutta ne muut aikuiset. Istuvat reunalla tympääntyneinä. Rohkaisen ja kannustan kaikkia, taputan, jos joku rohkeasti tekee jotain vaikeaa, kävelee vaikka penkin päästä päähän...